VOEMAblogi

Juttuja VOEMAn arjesta ja vähän muustakin

#olddognewtricks part 3

Vanha koira, Uudet kujeet. Part III, Tavoitteet

Tavoitteen asettaminen on itselle ollut urheilussa aina melkoisen merkittävässä roolissa, kilpailuhenkinen herrasmies kun olen. Nuorempana kilpailuhenkisyyttä oli aika lailla hankalampaa kanavoida järkevällä tavalla, mutta kiipeilyn kautta se on ollut helpompaa, kun voi kilpailla itseään vastaan. Tästä syystä reittien asettaminen tavoitteeksi on ollut erinomainen tapa motivoida itseään tavoitteellisesti. Kuten jo aiemmassa tekstissä tuli mainittua, projektoiminen oli itselle melkoista pakkopullaa kiipeilyharrastuksessa ensimmäiset 20 vuotta, mutta viimeisten vuosien aikana siihen on löytynyt uusi näkökulma ja jopa viehtymys. Vanha oululainen sanonta sanoo ”Reitillä ei väliä, 8a greidi on Jumala”. Itse en ole päässyt reitin valitsemisessa tähän moodiin, vaan melko lailla aina reitti on ennemminkin valinnut minut. Esimerkkinä voisi nostaa esiin esimerkiksi Juha Saatsi klassikon ”Leipäkarkea” Halsvuoresta, Jyväskylässä. Ensivisiitti kalliolle tapahtui osaltani 90-luvulla ja tällöin reitti näytti niin saavuttamattomalle, että ihmettelimme miksi kyseisessä kohden yleensäkään oli pultteja. Vuosien varrella tarinat Halsvuoren reiteistä ja nuoruuden sankareiden Kaukon veljesten uroteoista kyseisillä klassikoilla lisäsivät glooriaa. Kun reitille viimein eksyin ja tohdin siihen tarttua, onnistuin löytämään uuden betan. Muutaman session jälkeen sain kellistettyä ja oli fiilis melkoinen… Monesti itselle merkitykselliset reitit liittyvätkin osaltaan tarinoihin niiden takana. Kuka teki ensinousun ja milloin? Kenen kanssa sain jakaa työstelyn aikaan saamat fiilikset? Ai niin, pahoittelut vielä kerran Eskolle uuden betan löytämisestä 😉 Toisaalta edelleen sitä mieltä, että reitin muuvit muuttuivat mielestäni niin paremmaksi!

Tämän PT-hankkeen yksi päätavoitteista on kiivetä kovempaa kuin koskaan ennen. Steve McCluren mukaan omaa maksimia lähentelevää projektia valittaessa sen tulisi täyttää mielellään kolme toivetta:

1. Reitti inspiroi sinua.

2. Reitti tukee vahvuuksiasi. Tarkoituksena on kuitenkin kiivetä omaa maksimia.

3. Reitti on realistisesti saavutettavissa. Onko se tarpeeksi lähellä, jotta sitä pääsee helposti työstämään? Kastuuko se helposti/ kuivuuko nopeasti? Onko se auringossa koko päivän? Onko kavereilla samalla kalliolla projekteja?

Uuno Epsanjassa part I

 

Amen Break, 8b. Päätavoite 1. 2021 ->

Amen Break valitsi minut jo vuosia sitten, kun olin Mustavuoressa ja Haakanan Rami teki reittiin ensinousun. Satuin vielä saamaan ensinousun nauhalle ja poikani Veeti editoi siitä tallenteen, jonka olen katsonut joitain kymmeniä kertoja (vaiko satoja? Toim. huom.). Mutta täyttääkö Amen Break yllä mainitut kolme kriteeriä?

1. Inspiraatiota reitille ei puutu. Mielestäni se on Mustavuoren hienoin linja (tai no ehkä Sagittariuksen jälkeen). Haakanan Ramin ensinousun todistaminen reitille oli väkevä kokemus. Lisäksi muuvit ovat poikkeuksellisen hienoja ja varsin tavallisuudesta poikkeavia.

2. Palveleeko reitti omia vahvuuksia. Ei. Oma kiipeilytyyli on ennemminkin liskoilua ja matelua, kuin paukuttelua ja painiskelua. Eli työtä vaaditaan tältä osin paljon.

3. Onko se realistisesti saavutettavissa? Kyllä. Kalliolle on meiltä kotoa matkaa autolla ajallisesti n. 45min ja kalliolla on viimeistään alle tunnissa. Reitti on melko lailla aina kuiva ja puut varjostavat sitä, joten aurinkokaan ei lähmi otteita lälleröiksi. Reitillä ei myöskään ole silppuriotteita, joten nahkat eivät mene heti silsaksi. Bonariksi useampikin kiipeilykaveri on jo lupautunut kalliolle mukaan.

Kaksi kolmesta on mielestäni tarpeeksi hyvä saldo. Inspiroivaa reittiä ei saa väkisin itselle synnytettyä ja saavutettavuus on reittiä työstäessä ehkä inspiroivuuden ohella tärkein kriteeri. Luotankin Voeman poikiin, että fyysisiä osa-alueita saadaan talven aikana muutettua niin, että heikkoudet muuttuvat vahvuuksiksi.

Kävin reitillä kerran vuosia sitten, mutta sain niin reippaasti märkiä lapasia poskille, että uusintavisiitti tapahtui vasta tänä kesänä. Tänä kesänä jokin oli kliksahtanut paremmin kohdalleen, ehkäpä koronakevään pakottaman ulkoboulderoinnin vuoksi. Sain ensimmäisillä työstökerroilla tehtyä kaikki muuvit yhtä jalkamuuvia ja underimätsiä lukuun ottamatta. Itseluottamusbuusterina toimi myös kesän viimeisellä työstökerralla onnistunut linkki undereista toppifeissille saakka. Samalla hoksasin kuitenkin myös sen, että kokonaiskunnon on oltava aika paljon kovempi, jotta lähetys joskus olisi oikeasti mahdollinen. Reitti on varsinainen energiasyöppö, koska se on erittäin jyrkkä ja kiipeily on melkoista kokovartalopainia.

Itselle reitti jakaantuu kolmeen osaan: 1. Ensimmäiset kolme pultinväliä ovat helpohkoa kauhomista, isoja muuveja hyvillä otteilla. Ehkä noin 6B boulderi. Kuitenkin niin jyrkkää, että varsinaiseen kruksiin mennessä parhaat mehut tuntuvat jo jollain tapaa ehtyneen. 2. Varsinainen kruksi alkaa hyviltä otteilta kolmannen klipin jälkeen ja on itsessään yksi hienoimpia bouldereita johon olen Suomessa koskenut. Undereita, kneebareja, corejäpitystä ja itselle tarkkoja vartalonasentoja. Koska ollaan omalla limitillä, on se myös aika keliherkkä ja tuuli on itselle lähes pakollinen (mielellään vielä pohjoistuuli). Noin 10 muuvia ja vaikeutta 7A+/ B+ boulderin verran, vastaajasta riippuen. 3. Toppifeissi itsessään ei ole muuhun reittiin nähden vaikea, ehkä 6c+/7a köysireitti. Kiipeily on kuitenkin tarkkaa ja teknistä ja jos sen kiipeää huonosti, on suuri mahdollisuus pumpata itsensä alas joka tapauksessa. Yläosaa pystyy onneksi jumppaamaan itsevarmistavalla ja ajattelinkin hinkata sen siihen uskoon, että jos joskus yläkahvoille pääsen en ainakaan muuveja unohda…

Uskoisin, että talven aikana pääpaino ei tule olemaan missään yksittäisessä osa-alueessa, vaan kokonaistason nostamisessa kaikilla osa-alueilla.

Alla Rami Haakanan ensinousivideo Amen Breakista

 

Korben Dallas, 8A. Päätavoite 2. 2021

Koska itsensä haastamisessa on tarkoitus sukeltaa vahvasti syvään päätyyn, päädyimme Keipsin ja Samin (Romppainen) kanssa lisäämään projektiin lisätvistin myös boulderointitavoitteen osalta. Itsellä on varsin kapeasti kokemusta kahdeksannen vaikeusasteen bouldereista, joten jätin tavoitereitin asettamisen mestari Romppaiselle, joka tuntee meitsin kiipeilytyylin ja vahvuudet/ heikkoudet vähintäänkin tarpeeksi hyvin. Sami voikin pohtia miksi tähän päädyttiin?

Uuno Epsanjassa part II

”Muistan, että Antti tuossa kevään aikana pohdiskeli Instagramissa, että vieläköhän sitä näillä kilsoilla pystyisi kasia boulderoimaan? Vastaus tähän kysymykseen Antin kohdalla on hyvinkin selkeä: Se riippuu täysin siitä haluatko sinä kiivetä sellaisen? Mietiskellessämme tavoitteita tälle Antin mieskuntoprojektille nostin ns. kissan pöydälle ja sanoin tietäväni jo sopivan reitinkin. Lökkiön kiipeilyalueella löytyy todella hieno Anton Johanssonin avaama kanttireitti nimeltä ”Korben Dallas”, joka sopisi Antin kiipeilytyylille erinomaisesti. Mitä tahansa raparänniä en lähtisi pelkän greidin takia suosittelemaan kenellekkään, sillä greidi ei tässä firmassa todellakaan ole Jumala! (sori vaan Jarmo 😉 Korben Dallas on esteettisesti kaunis, mukavan kokoinen linja ja kiipeily tapahtuu pääosin krimpeillä ja lopussa myös kanttia puristellen. Profiili on miltei vertikaalia ja muuveja kertyy kymmenkunta. Alkuun tehdään muutama helpompi muuvi, jonka jälkeen otteet vähän pienenevät ja reitin keskivaiheilta löytyy parin napakamman muuvin sekvenssi. Lopussakin täytyy pysyä skarppina, sillä kiipeillä saa ihan viimeiseen muuvin asti. Tätä linjaa voin suositella lämmöllä, sillä tiedän että, jos tämän kipaisee toppiin asti, niin hyvän olon tunteelta ei voi välttyä!”

Alla video Juha Hinkkasen noususta Korben Dallasiin

Kultakuume, 8a. Malo, 8a. Välitavoitteet 2021

Jotta pää ei jumahtaisi kiinni kahteen munaan korissa, otettiin keväälle / kesälle mukaan pari realistisesti tavoitettavaa lisämunaa, eli välitavoitetta. Kumpainenkin kyseisistä reiteistä täyttää kaikki kolme McCluren tavoiteprojektin määrettä. Ovat inspiroivia linjoja, palvelevat omia vahvuuksia ja ovat tarpeeksi helposti saavutettavissa matkan ja olosuhteiden puolesta. Bonariksi ne sijaitsevat Suomen hienoimmalla sporttikalliolla, Simpeleen Haukkavuorella.

Kummatkin ovat noin 25 metriä korkeita loivasti hänkkääviä kestävyys-/ voimakestävyysreittejä. Kumpikin reitti jakaantuu melko lailla selkeästi kahteen osaan. Alun tasainen 10-15m voimakestävyyskrimppailuosuus, hyvä lepo ja toinen osio. Kultakuumeessa loppupätkä on alkua selkeästi helpompi, kun taasen Malossa kruksi löytyykin vasta levon jälkeen. Perussuomikiipeilystä poiketen kiipeily on molemmissa tasaisen kirpakkaa, eikä kummassakaan ole selkeää lyhyttä boulderkruksia. Oleelliset tarvittavat osa-alueet ovatkin jalkatekniikka, corekestävyys (jalkkiksien huonouden takia) ja samaan syssyyn krimppivoimakestävyys.

Onko näihin tavoitteisiin realistista päästä?

Alla Samin ja Keipsin pohdinta suunnitelmasta. Oma tämänhetkinen arvio (40/60, 50/50) tavoitteisiin pääsyn mahdollisuudesta…

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää sekä urheilijan motivaation kannalta kuin myös niihin pääsemisen kannalta. Nämä projektin ns. päätavoitteet eivät ole suinkaan ainoita asetettavia tavoitteita, vaan matkalle asetetaan useita välitavoitteita. Heti alkukartoituksessa saadaan mitattavia tuloksia, joiden pohjalta arvioidaan urheilijan tämän hetkinen tasoa osa-alueittain. Urheilijan tavoitteisiin peilaten eri osa-alueisiin asetetaan tavoitteet, joita kohti lähetään pyrkimään treenikauden aikana. Esimerkiksi Antin tapauksessa kestävyysominaisuuksia mitattiin mm. campuslaudalla tehtävällä testillä, jossa jalat pysyvät samoilla otteilla ja kädet kulkevat rimoilla tiettyä toistuvaa sekvenssiä, siihen asti että tykit hyytyy… Antin ensimmäisen testin tulos oli 8 kierrosta ja tavoitteena olisi saada nousemaan tämä kevääseen mennessä vähintään 20 kierroksen paremmalle puolen. Tämä siis vain yhtenä tavoitteena useista osa-alueista…

”Valmentajan näkökulmasta tällainen vanhan sotaratsun piiskaaminen on erittäin mielenkiintoinen haaste, koska treenihistoriaa löytyy pohjalta paljon. Treeniä ei missään nimessä voida lisätä, vaan enemmänkin vaan fokusoida sitä olennaisille osa-alueille. Antin päätavoite ”Amen Break” on rohkea tavoite ja sen täyttäminen vaatii varmasti kovaa ponnistelua sekä treenissä, että itse lähetyksessä. Ainahan tällaiset projektit vaativat sen, että moni asia loksahtaa kohdalleen ja erityisesti köysikiipeilyssä myös mentaalipuolen osuus korostuu kun yritykset päivää kohti ovat melko rajalliset.” pohtii Keipsi ja Sami jatkaa: ”Yhteisen treeni- ja kiipeilyhistoriamme takia tunnen kaverin melkolailla hyvin ja mielestäni tästä projektista erityisen mielenkiintoisen tekee se, että Anttihan on viimeiset pari vuotta treenannut hyvinkin järkevästi. Monesti PT-asiakkaan treenihistoriasta löytyy paljon enemmän korjattavaa tai sitä ei yksinkertaisesti oikeastaan edes ole. Tosin jos tällainen projekti oltaisi tehty Antille kymmenen vuotta sitten, ei tästä olisi tullut yhtään mitään, sillä kaverin menohalut olivat yksinkertaisesti liian suuret. Salaa treenaamista olisi tapahtunut ja paljon! Eli siis jos joitain hyviä puolia ikääntymisestä hakee, niin sen minkä testotasoissa häviää sen viisaudessa voittaa :-)”

Usko tirehtöörin keväälle ajoittuvaan mieskuntopiikkiin näyttää olevan VOEMAn tiimin keskuudessa erittäin suuri! 🙂

Uuno Epsanjassa part III

#olddognewtricks part 2

Vanha koira uudet kujeet part 2

”Vanha koira, uudet kujeet” -sarjassa seurataan 25 vuotta kiipeilyä harrastaneen Antti Liukkosen treenaamista talven ajan VOEMAn PT-tiimin Keipsin ja Nikon johdolla. Antti kertoo kokemuksiaan viikoittain ja sopivan paikan tullen kirjoituksia höystetään kuvilla ja videoilla. Sanottakoon vielä, että huumori on turinoinnissa vahvasti läsnä, eli don’t take it too seriously, just enjoy the ride! ;-)”

Yksi merkittävimpiä syitä koko projektin aloittamiseen ja täyden ”Platina” pt-valmennuspaketin valitsemiseen on se, että iän myötä kroppa on alkanut falskaamaan sieltä sun täältä. Vuosien ajan on periaatteessa tiennyt, että kehonhuoltoon ja vastalihasten vahvistamiseen tulisi käyttää enenevä määrä aikaa ja vaivaa iän karttuessa. Se on kuitenkin monesti tylsää ja on mukavampaa vetää krimpeistä mahdollisimman kovasti, koska sen siirtovaikutus ulkokiipeilyyn on itselle helpommin perusteltavissa.

Noin 35 ikävuoteen saakka kroppa pysyi suht hyvin kasassa, varsinkin kun tuli harrastettua kaikkea mahdollista liikuntaa varsin monipuolisesti. Paikkojen rikkoutuminen tuolloin olikin ennemminkin omaa tyhmyyttä (sormien tendojen ja takareisien poksahtelu huonon lämmittelyn tai ylirasituksen vuoksi), kuin pikkuhiljaa hiipivät rasitusvammat selässä tai olkapäissä.

Omalta osalta olkapäiden kanssa on-off reistailu alkoi kymmenisen vuotta sitten kiertäjäkalvosimen napsahdettua pariinkin otteeseen eri reiteillä. Jälkiviisaana voi toki todeta, että niitä haavereita ei tullut koskaan kunnolla jumpattua kuntoon ja sitä virhettä ollaankin maksettu takaisin tasaisesti jo vuosia. Aina välillä ne ovat olleet vihoittelematta jonkin aikaa, mutta heti kun on jättänyt peruskuntopiirijumpan tyhmyyttään pois, ovat vaivat palanneet. Toista olkapäätä jossain välissä kuvailtiin magneetissakin, mutta isompia repeämiä ei ollut, kulumia kylläkin enemmän ja vähemmän.

Selän osalta toiminnalliset jumit ovat pääsääntöisesti pysyneet aisoissa säännöllisen epäsäännöllisellä hieronnalla. Talven 2020 aikana treeni ei pitänyt sisällään käytännössä muuta kuin kiipeilyä ja satunnaista kuntopiirijumppaa. Tämä yhdistettynä melko massiiviseen autolla ajamiseen sai aikaan varsin nihkeitä alaselkävaivoja. Vertailimme talven Espanjan boulderretkellä oireitamme veli Romppaisen kanssa ja jytkyttelimme setämiesosaston kanssa alaselkä- ja pakaraosastojamme lihashuoltovasaralla, eli kansakielellä ”jytkyttimellä” koko retken ajan. Kevään aikana Romppaisen välilevyvaivat antoivatkin periksi, mutta itsellä aamut alkoivat vielä alkukesästäkin vatsalleen kääntymällä ja pakittamalla sängystä pois. Siinä vaiheessa, kun pytylle istuminen piti suorittaa aamuisin sihtaamalla kohdalleen ja pudottautumalla istumaan päätin, että lääkärin konsultaatio voisi olla paikallaan. Työterveyslääkäri oli mies paikallaan ja sanoi, ettei tässä vaiheessa tarjoa puukkoa eikä edes kuvantamista, koska jonkinlaisia löydöksiä tulisi allekirjoittaneen ikäryhmän miesedustajille melkein aina, jos kuvia otettaisiin. Ensisijaiseksi hoidoksi päätettiinkin kokeilla fysioterapiaa.

Fysioterapeutti Jani Laukkarinen selvitteli tottuneesti oireiden syitä ja pohti, että oleellista oireissa oli se, että heijastevaikutuksia ei ole raajoihin kovin pitkälle ja se, että kipu helpottaa päivällä kun selkään tulee liikettä. Herra pyysi allekirjoittaneen vatsalleen makuulleen ja käski jännittää kannikoita, napakasti pinnistystä tunnustellen. Tämän jälkeen hän pyysi testihenkilöä itseään pitämään peukaloita hellästi pakaroiden päällä ja käski jännittämään niitä vuoron perään. Muutoin jännittely onnistui hyvin, mutta oikeassa kankussa ei tapahtunut mitään ennen kuin oikein keskittyi. ”Sulla on nukahtanut pakara”. ”Nukahtanut pakara??”. Pakara oli päässyt nukahtamaan hyvinkin pitkälti paljosta autolla ajosta ja huonosta lihashuollosta johtuen. Hermotus aivoista kankkuun oli sekaisin ja se piti saada käynnistymään uudelleen. Jani lupasi, että tehokkaalla treenillä siinä pitäisi mennä kuutisen viikkoa ja sen verran kyseisen kankun takaisin eloon herättelyyn menikin.

Nyt kankku alkaa olla jo melko eloisa ja olkapäätkään eivät enää ole tulehtuneet, koska älysin pitää vajaan kuukauden tauon syksyn lähetystöiden jälkeen. Odotusarvo pt-pakettiin kuuluvasta fysioterapiatestistä ja henkilökohtaisesta kehonhuolto-ohjelmasta onkin se, että pääsisi treenaamaan paikat kuntoon, jotta voisi treenata oikeasti kiipeilyä (kovaa).

Alla videotallenne testisessiosta ja fysioterapeutti Nikon pohdintaa testiyksilön toimintakyvystä.

”Tämä vuosien marinoima raamikas paketti on imenyt vuosien varrella puoleensa paljon hyvää, mutta kieltämättä pienestä öljyämisestä ei olisi haittaa. Selkeiksi kehityskohteiksi nousivat olkapäiden liikkuvuus ja pakaroiden voimatasot sekä ailahtelevainen hermotus. Suuteluhommat jätettiin vielä työkalupakkiin odottelemaan ja päätetiin lähteä tuloksia liikkeen kautta. Hyvä tästä tullee!°

Terveisin -Niko

#olddognewtricks part 1

Vanha koira, uudet kujeet

”Vanha koira, uudet kujeet” -sarjassa seurataan 25 vuotta kiipeilyä harrastaneen Antti Liukkosen treenaamista talven ajan VOEMAn PT-tiimin Keipsin ja Nikon johdolla. Antti kertoo kokemuksiaan viikoittain ja sopivan paikan tullen kirjoituksia höystetään kuvilla ja videoilla. Sanottakoon vielä, että huumori on turinoinnissa vahvasti läsnä, eli don’t take it too seriously, just enjoy the ride! ;-)”

Varmaankin jokainen innokas, tahi semi-innokas kiipeilyn harrastaja pohtii jossain välissä harrastustaan keinoja tuloskunnon nostoon. Omalla kohdallani olen pohtinut noita keinoja reilun 25 vuotta. Välillä on tullut onnistumisia, välillä taasen ei ole tullut nostettua voittoarpaa. Iän karttuessa tuo kehityskaaren siirto ylämäkivoittoiseksi tuntuu vuosi vuodelta haastavammalta.

Äkkiseltään keinoja pohtiessa nousee mieleen kolme erilaista metodia:

1. Painon dramaattinen pudottaminen

2. Kaksi sanaa ”Anaboliset steroidit” ja

3. Systemaattinen harjoittelu nykypäivän valmennustietoudella.

Vaihtoehtoja pohtiessani päädyin seuraavaan lopputulemaan.

Painon dramaattinen pudottaminen. Koska on kyse painoluokkaurheilusta, painolla on kiipeilyssä varsin merkittävä vaikutus. Toiveena on kuitenkin tason tasainen ja mahdollisimman kantava nostaminen ja tähän painon pudottaminen ei ainakaan omalla kohdallani toimi, koska pidän pullasta ja makeisista. Tom Randall haastatteli taannoin podcastissaan Alex Barrowsia ja kyseinen veijari käytti kiipeilyreissuihin ja kohdennettuihin redpointteihin liittyvään painonpudotukseen termiä ”Seasonal anorexia”. Vaikka termi on hiukan häiritsevä, niin tuloskunnon osalta oma ratkaisuni tulee pitämään sisällään tämän metodin. Varsinkin treenikaudella oleellisempaa on kuitenkin syödä terveellisesti ja tarpeeksi, jotta palautumisen saisi toimimaan mahdollisimman hyvin ja treeni olisi mielekästä. Nälkäinen kissa (ja keski-ikäinen mies) on kiukkuinen, se rentoutuu vasta kun ruokit sen.

Anaboliset steroidit. 30-vuotiaana ihmisen elimistössä tapahtuu dramaattinen muutos. Kasvuhormonin tuotto lakkaa ja lihas muuttuu läskiksi. Stimulantithan olisivat nopein ja helpoin tie kehityksen suunnan muutokseen. Tuntuisiko se omalta ja ansaitulta. No ei. Joten tähän osioon skippi. Vaikkakin ajatuksena kiehtova…

Systemaattinen harjoittelu. Loppukesästä katselin pitkästä aikaa epic.tv:n neliosaisen sarjan, jossa Richie Pattersson ottaa 50-vuotta täyttäessään tavoitteeksi kiivetä elämänsä kovimman reitin. Kyseinen herrasmies pohti ääneen varsin samankaltaisia ajatuksia, joita itsellä päässä pyörii. Koko kiipeilyharrastuksen ajan on tullut kyllä treenattua, mutta onko sinä aikana tullut tehtyä oikeita asioita ja vielä lisäksi asioita oikein? Periaatteessa itsekin tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, mutta rehellisyyden nimissä varsinkaan heikkouksia ei kyllä ole tullut vuosien aikana vahvistettua, ainakaan suunnitelmallisesti. Neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka treenaamista tuli lähestyttyä ajatuksella ”Jos et treenaa tänään, et treenaa huomennakaan”, sekä ”Enemmän on enemmän”. Tällä lähestymisellä olen kyllä saanut paljon onnistumisen elämyksiä tekemisen merkeissä, mutta en ehkä ihan maksimaalisia suorituksia. Viimeisten parin- kolmen vuoden aikana tekemisiä on tullut hiukan enemmän mietittyä ja siitä ei varsinaisesti ole ainakaan haittaa ollut. Joten tämä on kortti, joka katsotaan.

Pyrin kirjailemaan seuraavan puolen vuoden- vuoden ajan projektin etenemistä lähtötilanteesta siihen pisteeseen, johon vuoden päästä päästään ja miten tavoitteet toteutuvat. Mikäli mieleen nousee kysymyksiä/ ideoita joko allekirjoittaneelle, tahi VOEMAn pojille voi niitä laittaa kommentteihin. Alla statistiikkaa koehenkilöstä ja lähtötilanteesta.

Kysely VOEMAn Instassa jonka tulokset jakautuivat noin 150 vastaajan kesken yllättävänkin tasaisesti. Oikeaksi vastaukseksi oli asetettu vaihtoehto C, vaikkakin kaikki vaihtoehdot lienevät yhtä oikeita…

Nimi
Antti Liukkonen

Paino?
70kg

Pituus?
175cm

Leuanveto?
Takavuosina Mikkelin intomieli harrastajaporukassa (Virtanen, Romppainen, Sintti…) vedettiin joka kiipeilytreenin jälkeen puolileikkisästi kilpaa leukoja kirimismielellä. Muistaakseni jokainen herrasmies veti silloin +40 leukaa ja 50-60kg lisäpainoleuan. Ei siitä juurikaan kiipeilyyn ollut positiivista vaikutusta, mutta kivaa se oli. Keväällä meni vanhasta muistista mr. leuanveto Markku Laineen somehaasteessa 15 leukaa 15kg lisäpainolla.

Penkkitulos?
Joskus historiassa meni aina jouluisin markka penkistä. Sotilaspenkissä meni muistaakseni omalla painolla (75kg) 18 toistoa. Nykyään maksimi on varmaan suunnilleen tuo sama, eli 70kg. Leskisen Juisen esimerkkiä mukaellen voisi yrittää palauttaa tuon joulutavoitteen takaisin.

Miten päädyit kiipeilyyn?
Olin 90-luvun alussa opiskelemassa Jyväskylässä ja luokkakaverin kanssa katsottiin joko Patrick Edlingerin ”Vertical Ballet” tai Juha Saatsin legendaarinen Sporttispurttijakso televisiosta. Tämä innosti kiipeilyn kokeiluun Kanavuoren kallioseinämillä tennareissa. Koska seinämät tuntuivat korkeilta kävimme ostamassa kaksi auton hinausköyttä, jotka sidoimme yhteen. Köysi toisen vyötäisille ja toinen varmisti puun ympäri kallion päältä. Pudotessa teki peijakkaan kipeää. Onneksi säilyimme ilman fyysisiä vammoja ja huomasimme ilmoituksen jossa mainostettiin sisäkiipeilykurssia juuri avatussa Hutunki-hallissa. Sen jälkeen se olikin menoa.

Miten treenasitte kiipeilyä alkuvaiheessa?
Kuten alussa jo tuli sanottua, treenaaminen oli varsin määräpainotteista ja piti sisällään kaikkea mahdollista, mahdollisimman paljon. Monesti kiivettiin pari-kolme tuntia ja kun ei loppujen lopuksi kukaan ei enää pysynyt edes isoimmissa kahvoissa, vedettiin kirimällä kilpaa leukoja. Itse sain monena talvena fixaation hiihtää joko 1000km talvessa, joten lähdin sitten tuon treenin jälkeen vielä hiihtämään parikymmentä kilometriä. Vannoin yhdistelmäharjoitusten nimeen, koska Penttisen Pasikin treenasi kaikkea ja tosi paljon. Erona oli tosin se, että Pasi ei nukkunut juuri ollenkaan… Tuloksena oli aika rajuja ylirasitustiloja. Heräiltyä tuli yöllä siihen, että oli kylmä hiki ja syke 160. Mutta kropalla on tapa ottaa lepo silloin kun se sen tarvitsee ja hajota aina aika ajoin. Sormet hajosivat perinteisesti melko lailla vuoden vaihteessa, kun kovin kuntopiikki oli saavutettu liian kovalla treenillä. Monesti siitä pääsi sitten ihan ok kuntoon kevääksi, kun oli pakko kiivetä pari kuukautta teipit sormissa ja vähemmän.

Jonkinlainen lahjakkuusominaisuus itselle voisi olla kyky psyykata itsensä uusiin asioihin. Joitain vuosia muun muassa soudin kilpaa ja siinä ohessa treenasin sisäsoutua (joka on maailman vähämielisin urheilulaji). Sain jopa houkuteltua mukaan monia ystäviä, jotkut jopa useampaan kertaan. Siinä sitä sitten soudettiin 500m vetoja ja oksennettiin välissä roskikseen.

”Suomikiipeilyn Paavo Väyrynen”?
Kyseinen lempinimi lienee perua siitä, että olen vuosien varrella kääntänyt takkia säännöllisen epäsäännöllisesti boulderin, sportin ja trädin kesken. Suunnanmuutoksen jälkeen olen saattanut vannoa kyseisen kiipeilyn alalajin nimeen suhteellisen vahvalla rintaäänellä.

Parhaimmillaanhan tämä tapa on pitänyt mielen virkeänä lajiin kokonaisuudessaan. Savosta löytyy valtava määrä hienoa kiipeilyä kunkin alalajin osalta ja tasaisella suunnanmuutoksella niistä kaikista on saanut nautiskella huolella. Mahdollisesti meissä on myös samaa näköä?

Mistä idea systemaattiseen treeniin?
Pari vuotta sitten tein periaatepäätöksen, että jos joskus meinaa kiivetä itselleen jotain oikeasti vaikeampaa, on sen aika nyt. Pyrinkin treenaamaan toissatalven (ja kesän) systemaattisemmin kuin ennen ja otin kolme tavoitereittiä kahdeksannesta vaikeusasteesta, jotka pyrin kiipeämään. Kaksi niistä menikin, eli ”Wild Side, 8a”, Simpeleellä ja ”Pavarotti, 8a” Kuopiossa. Tänä kesänä olen työstellyt paria hiukan napakampaa reittiä, jotka tuntuvat mahdollisilta mutta tarvitsevat vielä naksun verran jotain lisää. Voeman poikien pt-konseptista olen keskustellut poikien kanssa useaan otteeseen ja se tuntuu varsin toimivalta. Vaikka itsekin on tullut harrastettua 30 vuotta kaikkea mahdollista urheilua kamppailu-urheilulajeista soutuun ja golffista joogaan, en ole koskaan ollut varsinaisesti valmennussuhteessa. Sitä silmällä pitäen halusin olla varma, että traineri on hahmo johon ei pala ainakaan pinna. Siinä mielessä Kallepekka ”Keipsi” Lappalainen on ihannevalinta, koska habitus on kuin Koposen Samilla johon ei kukaan voi ärsyyntyä. Vankka ammattitaito ja kyky selittää miksi asioita tehdään on toki plussaa.

Tällä hetkellä elämäntilannekin itse asiassa mahdollistaa treenaamiseen panostamisen suhteellisen hyvällä omatunnolla. Elämän pahimmat ruuhkavuodet alkavat olla toivottavasti jo takana päin. Lapset ovat nuoria aikuisia joten kiipeilyjä ja treenejä ei tarvitse ajoittaa alppilähtöihin, tai otsalamppusetteihin. Lisäksi elämä on opettanut sen, että itse ei tarvitse osata, jos joku toinen osaa paremmin.

Tavoitteet?
Kokonaistason nostaminen toki. Spesifimpänä tavoitteena pari reittiä, joita voisi pohtia vaikka seuraavassa postauksessa.

Tavoitteina kahdeksannen vaikeusasteen reitit tuntuvat hulluilta sen vuoksi, että kun itse aloitti kiipeilyn, niin kaseja kiipesivät vain huippukiipeilijät kuten Tomi ja Heko. Tämän vuoksi sitä ei oikein vuosien varrella tullut edes niin vaikeita reittejä koitettua. Mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Heikkoudet kiipeilyssä?
Sormivoima. Tulee tuskaisan hitaasti, mutta lähtee todella nopeasti. Toisin kuin paino. Myös sellainen peruskestävyys, jonka avulla palautuu reitillä levoissa joissa pitää roikkua otteessa. Itse tarvitsisi aina seisomalevon, jossa saa painon pois käsiltä. Ihaillen voi katsoa kestävyyskoneita, kuten Ahlströmin Marjut joka voi palautella missä vain otteessa roikkuen.

Vahvuudet?
Koska on heikko, niin on tullut opeteltua varmaan kiipeämään mahdollisimman helposti. Eli löytämään reitillä itselle helpoin beta. Jalkatekniikka on myös varmaan vahvuus. Siitä syystä loivahkoprofiiliset reitit sopivat itselle parhaiten. Mulla on myös töppöjalat ja pitkä selkä, niin määrätynlaiset huukit sopii ihan hyvin. Tiivistettynä lienee se, että olen ehkä ennemmin hyvä kuin vahva. Joten toive on, että fyysisten ominaisuuksien parantaminen voisi auttaa kokonaistasoon. Hauskaa nähdä mitä testaus sanoo?

Kiinnosteleeko kisailu?
Ehdottomasti! Varsinkin nykyisessä formaatissa, jossa kisoihin panostetaan merkittävän paljon. Peruskisoihinhan nykypäivänä tyhjennetään koko halli ja nähdään useampi päivä verta ja hikeä, jotta halli on pullollaan toinen toistaan hienompia reittejä. Olenkin aina joskus pohtinut, että jos osallistuu vaikkapa Boulderliigan osakilpailuun, niin useimmiten reittitarjontaa voisi verrata siihen, että kiertäisi vaikkapa pääkaupunkiseudun hallit ja yrittäisi kiivetä jokaisesta parhaat 5 reittiä. Ikämiessarja mahdollistaa myös sen, että useimmiten voi olla kympin sakissa. Toivottavasti sakki uskaltaa tämän koronahässäkän jälkeen taas osallistua karkeloihin sankoin joukoin, jotta niitä on edelleen mielekästä järjestää.

Myös Derbyihin olisi mukava osallistua vielä tulevaisuudessa. Kärkkäisen Josen kanssa tiimiydyttiin pari vuotta sitten järjestettyyn Derbyyn Kouvostoliiton ympäristössä ja kokemus oli mainio. Siitäkin huolimatta, että luulin saaneeni kihdin kun varpaat olivat pari-kolme viikkoa niin kipeät, että piti käyttää sandaaleja kun kengät ei menneet jalkaan. Se saattoi onneksi johtua kuitenkin ennemminkin vuorokauden aikana kiivettyjen reittien määrästä, kuin riettaasta elämäntyylistä. Kukapa järjestäisi boulderkisan Hueco Rock Rodeon tyyliin?

Katso ylläoleva video Antin ensimmäisestä PT-sessiosta, jossa tehtiin kartoitusta tämän hetkisestä tilanteesta…

 

Kuvat ja video: Sami Romppainen / VOEMAMEDIA

Savo Boulder alueitten helmet – Tahko

Tahkovuoristo tuo Pohjois-Savon oma alppikylä sijaitsee Nilsiässä, vajaan tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Tahkolla on pitkä historia ihmisten ulkoiluttajana, mutta boulderalueena #tahkoboulderpark on kuitenkin melko tuore tapaus…

Sami Koponen toppaamassa huippukiven klassikkomanttelia nimeltä ”Villen reitti”

Sananen Tahkon boulderoinnin historiasta

Muutama vuosi sitten Tri. Koskelan polttareissa seurue bongasi muutamia varsin kiipeiltävän oloisia kaltsin pätkiä, mutta seurueen sen hetkisestä  (kenties hivenen vajavaisesta) tarkkaavaisuustilasta johtuen kukaan ei onnistunut löytämään paikkoja yli kahteen vuoteen monista yrityksistä huolimatta!

Monien tutkimusreissujen seurauksena allekirjoittanut sekä Tri. Koskela onnistuivat kuitenkin saamaan ns. langan päästä kiinni ja näin vyyhti alkoikin purkautua. Rinteestä löytyi loppujen lopuksi melkoinen määrä hyvää kiivettävää ja tätä tekstiä kirjoittaessakin tiedän, että kyseisessä rinteessä on vielä hyvinkin potentiaalia monille laatubouldereille!

No mutta se historiasta ja nyt itse alueen esittelyyn!

Tahko boulderpark

Tahkolla on tällä hetkellä avattuna vajaat viisikymmentä boulderia. Boulderit ovat varsin hajallaan Tahkon rinteessä. Osalle bouldereistä on helppo mennä, niille johtaa hyvät polut tai ne sijaitsevat hyvinkin lähellä selkeitä maamerkkejä, mutta osalle bouldereista tiet ovat hieman hämärämpiä ja maasto erittäin haastavakulkuista. Alueesta on juuri julkaistu uusi Premiumtopo 27crags -palvelussa ja täältä voit löytää kivien koordinaatit sekä niille johtavat gps-polut. Suosittelemmekin siis käyttämään kyseistä palvelua kiville navigoinnissa ellet sitten saa värvättyä paikalle jotain jo asiansa osaavaa guidoa.

Mika ”Mynzzi” Niskasellakin on oltava kieli keskellä suuta kun lähettää ”Pehku aretea”

Tahkon kivi on kvartsiittia. Kivi on erittäin hienokiteistä ja sileää. Tämä tekee alueen boulderoinnista ainutlaatuista. Reitit ovat kauttaaltaan melko teknisiä vaikeustasosta välittämättä. Helpommissakin reiteissä saattaa olla tarkkoja jalkaotteita ja kryptisiä sekvenssejä. Profiilit Tahkolla ovat kautta linjan aika loivia, miedosti hänkkääviä, verttejä tai släbiä. Ehkäpä jos jokin suomalainen sukulaispaikka pitäisi Tahkolle valita, se voisi olla mielestäni Jyväskylän klassinen 28.7.

Tällä hetkellä reittitarjonnan hienoimmat reitit löytyy seitsemännestä vaikeusasteesta. Huippukiven helmet ”Avari” 7c, ”Villen reitti” 7b ja edellä mainitut  yhdistävä ”Attentaatti!” 8a ovat todellakin suositeltavia niin kivenlaadun, kiven sijainnin sekä luonteikkaiden muuvienkin takia.

Toinen todella lämpimästi suositeltava reittivalinta on polku, joka johtaa ”Pehku arete” sektorille. MTB-polulta erottuasi saavut ”Boheemi rapsuttaja” -sektorille, josta jo löydätkin parit mainiot boulderit. Kun etenet polkua saavut hetken päästä yhdelle alueen hienoimmista bouldereista. ”Tahko special” 7a on ehdoton namupala kaikille niille, jotka tykkää siitä että kiipeilystä syntyy mahan pohjaan mukavaa kutkutusta… Heti tämän sektorin vierestä löydät ”Pehku arete” sektorin, josta nimikko reitin lisäksi löytyy muutama helpompikin boulderi. Aivan tämän sektorin tuntumasta löytyy myös ”Nilsiän Sheikki” -sektori joka käytännössä muuri, jossa on kivoja hieman matalampia kutosen reittejä. Sheikin naapurina asuu alueen tekniikka testpiece ”Versus”, jolle kannattaa suunnata kitkojen ollessa todellakin kohdillaan ja kengät lankattuna viimeisen päälle…

Jos samaista gps-polkua seurailee eteenpäin (huom, vain gps polku, paikalta ei löyty tästä eteenpäin minkäänmoista luonnollista polkua) päätyy jossain vaiheessa hienolle ”Rakovalakia” -sektorille. Alueen nimikkoreitti on ehdottomasti suositeltava kaikille boulderoinnin sekä halkeamakiipeilyn ystäville. Kyseessä on täydellinen käsihalkeama, jossa on loistavat puitteet ottaa haltuun kräkkihommien salat! Halkeaman ympärille rakentuu loistava ja hyvin uniikki boulderi monine viehkeine detaljeineen… Samaiselta sektorilta muita mainittavan arvoisia kiipeilyjä edustaa savolainen jääkaappipakastin nimeltä ”Local handjob” 7c. Savossa jääkaappipakastimetkin ovat kieroja ja vähän jännittäviä muutenkin 🙂

Unelmavävy Koponen tekee toistoa ”Local handjob” -reittiin…

Rakovalakia sektorin lähettyviltä löytyy muutama muukin sektori, jotka on helppo saavuttaa. Myös potentiaalia uusille linjoille on löydettävillä näiltä huudeilta…

Parit helemet on vielä mainittava! Kertakaikkisen viehkeä tasapainoreitti ”Railslide” löytyy helposti läheltä Tahkon alaparkkista. Helppo lähestyminen ja visuaalisesti kiehtova linja saa sinut koukkuun varmasti! 

Hieman irrallaan Tahko keskuksesta löytyy Kettukankaan puoli, josta myös löytyy hienoa boulderia toisen perään. Ensimmäisenä eikä vähäisimpänä löytyy ”Devil” -sektori, jonka molemmat reitit ovat silkkaa parhautta. Tämän sektorin takaa aukeaa useampiakin hyviä kiviä, josta löytyy mukavaa helpompaa  kiivettävää. Tälle alueelle on myös mahdollista avata vielä jos jonkin verran helpompaa hyvää kiipeilyä.

Eipä siis muuta kuin suosittelemme vahvasti sinua ottamaan suunnaksi Tahkon, jos hienot reitit ja mainio kivenlaatu kiinnostellee! 

Tahkon topon löydät osoitteesta: https://27crags.com/crags/tahko

P.S. Tahko tarjoaa nykyisellään melko monenlaisia aktiviteetteja sekä kesä- että talviajalle. Tahkolle voi siis tehdä mukavan aktiiviloman mihin vuodenaikaan tahansa! Tahkon tarjontaa voi käydä kurkkailemassa osoitteesta: https://www.tahko.com/fi/

P.P.S. Tahkon sivuilta löytyy oivallinen ominaisuus boulderoijille, nimittäin webkamerat. Näistä voi kätevästi tarkistaa miltä keli näyttää paikanpäällä aina ennen starttia..

Savo Boulder alueitten helmet – Viitaniemi

Toisena savolaisen kiipeilyn helmenä on varmasti syytä esitellä Kuopion klassinen lähispotti nimeltä Viitaniemi. Viitaniemen boulderit ovat lunastaneet vuosien varrella paikkansa monen paikallisen- sekä vierailevan tähden sydämmestä ja miksikäs ei, sillä ”Viitiksestä” löytyy laatulinjoja niin helpompien kuin vaikeampienkin bouldereitten ystäville!

(Sami Koponen krimppaa itsensä ”Herran haltuun” 7b+)

Palanen ”Viitiksen” historiaa…
Ensimmäisenä Viitiksen maagisesta kivenlaadusta pääsivät nauttimaan Partasen Janne, Uutelan Anssi sekä maan kuulut Pekkasen veljekset joskus 2006 vuoden kieppeillä. Alkuun paikan kehittymistä hieman jarrutti pikkutien alussa ollut portti, jonka takia paikalle päästäkseen tuli suorittaa noin 40-60 minuutin haikki (riippuen tavaran määrästä). Paikan poikkeuksellisen hyvä kivenlaatu ajoi porsaita kuitenkin kerta toisensa jälkeen paikalle ja pikkuhiljaa linjoja alkoi putkahdellakin varsin hyvää tahtia. Ensimmäiset linjat kiivettiin paikan jylhimmälle ”Meteoriittikivelle” sekä sen vieressä makaavalle ”Pikkukivelle”. Huhujen mukaan kesti noin vuosi, ennen kuin kaverit löysivät ns. ”Uniikkimestakiven”, joka sijaitsee alle 100 metrin päässä edellämainituista kivistä!? En tiedä kertooko tämä enemmän metsän tiheydestä vai kavereiden henkisestä tilasta? Tätä voitte pohtia omissa päissänne tai kysyä sankareilta itseltään 🙂

Miten sinne piäsöö?
Viitaniemi sijaitsee muutamia kilometrejä Kuopiosta Karttulaan päin. Vaikka kartalta katsottuna kilometrejä Kalakukkokaupungista ei kerry kovinkaan paljoa, mutta aikaa matkaan kannattaa varata noin parinkymmenen minuutin verran, sillä loppupätkä on kieroa  savolaista pikkutietä…

(”Savon Partagen” 7c klassinen sloupperi ja vähintään yhtä klassinen mikkeliläinen kiipeilijä Antti Liukkonen)

Tarjonta
Viitiksessä on tällä hetkellä  topon mukaan 76 boulderia skaalalla 3 – 8a. Kivenlaatu on pääsääntöisesti hyvää ja joissakin probleemissa, jopa maagisen hyvää! Jottei tämä nyt ihan pelkältä tuhkimotarinalta kuulostaisi, niin mainittakoon, että muutamissa paikoissa kivenlaatu on myös hieman irtonaisempaa ja vähän terävääkin, eli elekee nyt ihan mihinkään ”Fontsunreissuun” varautuko 🙂

Myös reittien osalta variaatiota löytyy viljalti. Ehkäpä parhaiten jäsennellyn kuvan paikasta saa käymällä läpi sen parhaat palat sektorikohtaisesti:

Meteoriittikivi
Ehdottomasti THE KIVI Viitiksessä. Helpoimman pään helmistä täytyy mainita ainakin molemmat  Hightower -reitit, jotka edustavat mukavaa 6a -tason tasapainokiipeilyä uljaassa kantissa. Nämä ovat mitä parhaimpia reittejä harjoitella boulderoinnin henkistä puolta. Reitit ovat noin 5 metriä korkeita ja verrattain hyvällä ländillä varustettuja. Tästä pykälää napakampi, kiven toiselta puolelta löytyvä ”Terminaattori” 6b ansaitsee ehdottomasti useamman tähden ja klassikkostatuksen. Negatiivista layback nojailua viiden metrin verran hyvällä kivenlaadulla savolaisessa Von Wrightin kansallismaisemassa – kyllä kelepaa! Siirryttäessä seitsemänteen vaikeusasteeseen on nostettava esille kaksi timanttista släbiprobleemaa ”Vuoden släbi” 7b sekä ”Herran haltuun” 7b+, jotka edustavat ehdottomasti maamme släbien laadukkainta antia. Kiven jyrkemmältä puolelta löytyvät ”Savon Partage” 7c ja ”Nepenthe” 8a ansaitsevat laatumaininnan sekä lämpimät suositukset! Aikamoinen laatupaketti yhdeksi kiveksi, täytyy sanoa!


(Sami Haapakoski silmiin nähden keskittyneessä tilassa  ”Vuoden släbi” 7b -reitin toppimuuvissa…)

Pikkukivi
Tämä ”Meteoriittikiven pikkusisarus” löytyy heti isomman sisaruksen takaa tarjoten mukavat lämmittelyolosuhteet isompiin linjoihin. Kivenlaatu on huomattavasti karkeampaa ja linjat ovat huomattavasti matalampia, mutta ehkä suurin merkitys tällä kivellä on siinä, että se tarjoaa oivalliset puitteet lajiin tutustumiselle. Yhdelläkin pädillä pärjää hyvin ja helpompia linjoja löytyy useampia.  Siitä vaan pädi alle ja menoksi – kynnys lajin aloittamiseen on tällä kivellä matala!

Uniikkimesta
Myös tältä kiveltä löytyy paikoittain oivallista kivenlaatua ja kivoja, uniikkeja probleemia useammasta vaikeustasosta. Parkkiksen vastakkaiselta puolelta löytyy kiven helpoimmat linjat ”Verjnuarmu” 6a, ”Vasen halkeama”6a sekä nimettömät vitoset ovat kaikki mukavia kiivettäviä. Tien puolelta löytyviä ”Uniikkimesta” 6b sekä ”Fat Bastard” 6a -reittejä voi suositella kaikille kutosen metsästäjille. Jos jollain sattuu krimppihammasta kolottamaan hirveästi, niin lääkkeeksi tähän voidaan  suositella ainakin ”Billy Bong Thornton” 7a sekä ”Old” 7b -reittejä. Jos taas mielihalut kohdistuvat myös  slouppereitten piiskaamiseen sekä koko kehon torturetouhuihin niin ratkaisuna voisi olla ”Monologi” 7c+ tai ”Fire Walk With Me” 8a.

 
 
 
 
 
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Première expérience de bloc en Finlande.. Monolgi, un 7c+ bien technique à grimper vers kuopio. #Finlande #kuopio #bouldering #boulder #scapefontainebleau#viitaniemi

Henkilön maxime baroud (@baroudmaxime) jakama julkaisu

(Maxime Baroud näyttää miten originaali Bleusardilta taipuu savolainen tekniikka testpiece Monologi 7c+)

Rantakivi
Rantakivi lepää nimensä mukaisesti Kallaveden rannalla ja vielä muutama vuosi sitten maisema kiveltä katseltuna edustikin hyvin leppoisaa savolaista järvenrantamaisemaa. Nykyisin se edustaa enemmänkin perinteistä suomalaista puskamaisemaa ja itseasiassa kivi on melko hankala löytää koska puskaa on tosiaankin paljon ja kivi ei koollaan koreile… Mutta mikäli löydät perille, voimme onnitella sinua, edessäsi on muutama oikein mainio boulderreitti. Erityisesti kiven jyrkältä puolelta löytyvät tiukemmat testpiecet  ”L’Enfant Sauvage” 8a, ”He-man assis” 7a, ”Adam” 7a+ sekä ”Karate” 7c ovat oivallisia sloupperipaukutuksia. Kiven helpointa antia taas edustaa varsin mielenkiintoisesti nimetyt ”Fuck The Animals” 6a, ”Jälkiliukkaat” 6a+ ja ”Läimäse huoraa perkele!” 6a. Tuossa alussa taisinkin jo osoittaa epäilykseni kivien löytäjien henkistä tilaa kohtaan, mutta hei – osoitetaan ymmärrystä pioneereille, kivien putsaaminen poikaporukassa on epäilemättä rankkaa puuhaa! Mutta joo, ehkäpä alaikäisten kanssa liikuttaessa on järkevämpi jättää topon lukeminen vaikka varttuneempien tallaajien hommiksi. Itse ainakin muistan hieman ”soveltaneeni” kun 6-vuotias tyttäreni kiipesi reittiä ”Fuck The Animals” ja kysyi reitin nimeä. Hetken topoa selattuani improvisoin nimeksi ”Duck is animal eli Ankka on eläin” ja kaikki olivat tyytyväisiä…

L’E‰nfant Sauvage 8a from Sam1 on Vimeo.

Voemakivi
Tämä kivi valjastettiin kiipeilykäyttöön samoihin aikoihin kun laiteltiin vaneria seiniin VOEMAlla vuonna 2013. Sattuneesta syystä kivi ristittiin Voemakiveksi… Kivenlaatu tällä kivellä ei yllä  ihan muiden Viitiksen kivien tasolle ja varmaankin tästä seikasta johtuen tämän kiven korkkaaminen sai odottaakin myöhempiä aikoja. Kun irtonainen kiviaines pikkuhiljaa poistui, linjoista kuoriutui kuitenkin muutamia oikein oivallisia probleemia. Helpoimmasta päästä mainittakoon tekninen ”Pilvi” 6b+ sekä jyrkempi ”Palkkatukireppana” 6b+, jotka hieman kiprakasta kivenlaadusta huolimatta sisältävät ihan mukavaa liikehdintää. Nihkeämpiä greidejä halajavien suosituslistalle voidaan merkata ainakin ”Luna” 7a+, ”Kebabjoutsen” 7a sekä ”Illuminati” 7b+.


(Ville Koskela ja Voemakiven krimppi testpiece ”Illuminati” 7b+)

Meneminen Viitikseen on nykyään portin kannalta mutkatonta ja perältä löytyy hyvä parkkis, johon mahtuu mukavasti useampiakin autoja. Elkää kuitenkaan tukkiko teitä ja muistakaa hyvät käytöstavat kivillä! Mainittakoon vielä, että keväisin viimeinen tienpätkä saattaa olla joskus kehnossa kunnossa, joten tilannetta kannattaa käydä tiedustelemassa paikanpäältä ja jos näyttää huonolta, niin kannattaa suosiolla suunnata muille kiipeilypaikoille, ettei tie mene pilalle.

Ulkokiipeilyn riemua teille ja muistakaa nauttia, Viitiksestä löytyy kyllä tekemistä kaikille!

Teksti ja kuvat: Sami Romppainen / VOEMA

Savon vaikeimmat boulderit?

Jostain syystä nyt tullee paljon  kysymyksiä ”Mikä on Savon vaikein boulderi”? Kerta toisensa jälkeen tähän joutuu antamaan tylsän vastauksen ”riippuu ihan kiipeilijästä mikä reitti on kenelle vaikea ja mikä ei”… 

Kannattaako siis Savvoon lähtee vaikeiden reittien perässä? No tokkiisa! Tässäpä listattuna Pohjois-Savon vaikeimpia bouldereita ja muutama sana infoa jokaisesta, jotta saadaan Savon matkailu aivan uudelle levelille 😉 

Nää nyt tulee ihan missä sattuu järjestyksessä:

Kovasikajuttu 8a+

(Suonenjoki, Vehvilä. Ensinousu Sami Romppainen 2014. Toistot: Sami Koponen).
”Jyrkkä kompressiopaukuttelu hyvillä otteilla. Ei yksittäistä vaikeaa muuvia, vaan tasaista huukkailua ja kantin paukuttelua hänkin loppuun saakka. ”  Lue täältä lisää ja katso video!

Spice Ice 8a

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Koponen 2016. Toistamaton.)
”Teknistä vertikaalikrimppailua alussa ja loppuun kunnon dyno!”

Nepenthe 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Jere Jurtig, Sami Koponen).
”Uljas miedosti hänkkäävä kantti Viitaniemen meteoriittikivellä. Alussa sormekasta ja teknistä kiipeilyä, helpottuu loppua kohti, mutta loppuun saakka saa ihan skarppina olla…” Video löytyy täältä!

Fail Compilation 8a

(Neulamäki, Kuopio. Ensinousu Ville Koskela 2012. Toistot: Sami Romppainen, Sami Koponen. 
”Jyrkkä, poweri alku, jonka jälkeen tekninen asentojuttumuuvi. Toisille poweriveto sloupperiin on vaikeampi ja toisille balanssimuuvi. Hieno klassikkoreitti! Koskelan klassikkovideo löytyy täältä.”

L’Enfant Sauvage 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton)
”Lyhyt ja ytimekäs kompressioreitti Viitiksen rantakivellä. Aivan helemi kivenlaatu. Videon löydät täältä”

Atlantis 8a

(Varkaus. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistot: Sami Koponen, Rami Haakana, Jere Hurtig)
”Powerikattoboulderi. Vaatii hieman sormilta, mutta aika paljon enemmän corelta. Selkeä kruksimuuvi, slouppaavaan pinchiin veto kroppa hankalasti sivuttaisessa asennossa. Katso video täältä”

Aina mun pitää 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Sami Koponen).
”Miedohkoa powerihänkkiä ja kruksissa oikeesti pienet otteet, yhden sormen krimppi ja kahden sormen krimppi. Alkulämpimät pienellä dynolla… Videon löydät täältä”

Fire Walk With Me 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton).
”Huonot otteet sekä käsien että jalkojen osalta. Pari napakkaa ja todella tarkkaa  muuvia. Assis vielä projektina…”

Attentaatti 8a

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton).
”Slouppereita ja asentojuttuja loistavalla kivenlaadulla. Tekninen ja varmaan myös vähän kitkariippuvainen. Tahkon huipulla, eli hienot maisemat kaupanpäälle”

Feet Into Mud Fist To The Sky 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton.)
”Vaatii sormivoimaa ja nahkaa. One move wonder. Video löytyy täältä”.

Chaos 7c+/8a

(Petonen, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2010. Toistot: Ville Koskela)
”Aikalailla one move wonder tämäkin. Pieniä otteita hänkillä ja alussa tekninen huukki. Video löytyy täältä.”

Hooligans holiday 7c+/8a

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu: Sami Romppainen 2016. Toistamaton)
”Huligaanin directi lopetus. Tricky sequence. Korkea reitti..”

Show Must Go On! 7c+

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Aika lenkkariefektireitti. Olevinaan hyvät otteet, mutta vähän vaikeat asennot. Hyvän kokonen linja tämäkin”.

Versus 7c+

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Kompressioreitti. Huonot jalat. Tekninen”.

Ode To The Fontainebleau 7c+

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.
”Tekninen reitti huonohkoilla otteilla ja vaikeahkoilla asennoilla”.

Savolainen Tango 7c

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.)
”Savolainen släbiongelma. Kiero kun mikä.”

No niin, nyt ei muuta kun matkalippuja hommaamaan ja Savon reissua kehille! Kysymyksiä saa heitellä vaikka tuohon kommentteihin tai privana jos tulee jotain mieleen. Guidoksikin voidaan lähteä aikataulujen puitteissa 🙂

Savo Boulder alueitten helmet – Riverboulders

Uskoppa pois, Savon puskista löytyy maanmainioita murikoita! Kuopion kiville kannattaa ajella vaikka vähän pitemmästäkin matkasta, sen verran paljon täällä helmiä piisaa. Eteläisestä Suomesta katsottuna matkaa toki kertyy, mutta jos kaipaa vaihtelua vaikkapa Jyväskylän visiiteille, niin uskaltaisinpa sanoa, että  laatulinjoja täältä löytyy ihan siinä missä Jyväskylästäkin. Perisuomalaiseen tapaan, myöskään Savon huudit eivät valitettavasti tarjoile suuren suuria yhtenäisiä boulderalueita, mutta pienellä ajelulla klassikkolinjoja löytyy varmasti jokaiseen tyyliin ja vaikeuteen. Aloitetetaan Savon boulderalueitten esittely vaikkapa Riverbouldersseista.

Riverboulders
Riverboulders on noin 20 minuutin matkan päässä Kuopion keskustasta sijaitseva boulderalue. ”Rivereillä” kivi on aika erikoista, mutta pelkästään positiivisessa mielessä! Varsinkin niin sanotulla ”yläsektorilla” kiven muodot ovat selkeitä ja kivessä on aika vähän otteita, joka tekee kiipeilystä hienoa ja omaleimaista. Reitit ovat pääsääntöisesti aika loivia ja teknisiä, vaikkakin alasektorilta löytyy pari poikkeustakin. Suomalainen graniitti yleisesti ottaen tarjoaa melko harvakseltaan helmiä aivan helpoimmassa vaikeustasossa,  mutta juurikin Rivereiltä löytyy muutamia erityisen makoisia vitosen reittejäkin.

Jos aloitellaan helpoimmasta päästä, niin ”Muljautus”, ”Booty shake” ja ”Kyykky” ansaitsevat mielestäni erityismaininnan viidennen vaikeusasteen sarjassa. Kaikki nämä ovat släbejä ja kiipeily tapahtuu suurelta osin jaloilla.

Booty Shake 5

Kuudennesta vaikeusasteesta mukavaa tekemistä löytyy useammankin reitin edestä. Paikan ehkä kiivetyin kutonen on ”Pelimanni” 6c, joka mielestäni ansaitsee klassikkostatuksen. Hienoa balanssikiipeilyä visuaalisesti silmää miellyttävällä linjalla. Alasektorilta mainittakoon selkeä kanttilinja ”Pollari”, krimppi-gaston-saideri lukottelu ”Pakkolasku” 6c, hyvillä otteilla yllättävän kimurantistikin kiipeävä ”Dirty Harry” sekä hauskoilla muuveilla leikittelevä ”Tavan tallaaja”.  Yläsektorin laatukutosten katraaseen voisi nostaa vielä linjat ”Kuoppa” ja ”Vakooja”, jotka tarjoavat myös varsin miellyttävää liikehdintää.

Kalle-Pekka ja ”Vakooja” 6c

Seitsemäs vaikeusaste tarjoilee kenties paikan hienoimmat helmet. Leimaavana tekijänä mainittakoon, että tämän vaikeustason reitit ”Rivereillä” haastavat nimenomaan teknisillä nikseillään enemmän kuin voimalla. Släbisektorin hiippailu ”Pattonisti” pakottaa etsimään oikeita asentoja slouppereiden luistaessa sormien alta. Alasektorin kattolinjat ”Top Root” ja ”Jack Sparrow” haastavat kiipeilijän hieman erikoisilla kruksimuuveillaan, joista ei ihan pelkällä campusvoimalla selvitä. Yläsektorin puolella loivat ja tekniset linjat kuten ”Made In Fontainebleau” ja ”Savolainen Tango” ovat osoittautuneet todellisiksi ”tekniikkatestpiisseiksi” ja näissä toistot ovat olleet toistaiseksi tiukassa. Greidejä ollaankin korjailtu nyttemmin enemmän suomalaisia sukulaisreittejä vastaaviksi.

 

Käyttäjän @keipsi jakama julkaisu

Keipsi pitkällisen tuttavuutensa ”Jack Sparrow”n kimpussa

”Rivereitten” haasteellisinta antia tällä hetkellä edustaa Mr. Koposen syksyllä 2016 avaama dynaaminen ja krimppaava ”Spice Ice”.  Mikäli menohaluja jollain piisaa vielä näidenkin sendaamisen jälkeen, niin parit projektitkin vielä löytyy 🙂

Ei muuta kun Rivereille vuan! Muistakaa pysäköidä järkevästi, pitää melu aisoissa ja olla muutenkin ihmisiksi 🙂

Rivereitten Premium-topo löytyy 27cragsista

Mikäs alue seuraavaks? 🙂

Kiipeilykurssit – kenelle ja miksi?

Tasaisin väliajoin tulee kysymyksiä mille kurssille kannattaisi tulla jos haluaa aloittaa harrastuksen tai mikä olisi oikea kurssi vuoden kiivenneelle innokkaalle harrastajalle, joka haluaa kehittyä?

Tässäpä hieman valotusta aiheeseen:

Kiipeilyn tekniikkakurssit 

Tekniikkakurssi 1 alkeet on tarkoitettu sellaisille kiipeilijöille, jotka haluavat ottaa haltuun kiipeilyn perusteet. Kun heti alkuun oppii tekemään perusasiat oikein, voidaan välttyä vaikeilta poisoppimistapauksilta. Tiivistetysti sanottuna tällä kurssilla opitaan seinällä liikkumista erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi milloin kannattaa kääntää jalkaa ulkosyrjälle? Miten pienelle jalkaotteelle astutaan? Entä isolle pinnalle? Miten voidaan ehkäistä ns. ”ladonovi efektiä”, jne. Myös lajisanasto tulee tutuksi mm. eri otetyypit ja seinäprofiilit. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (vuosijäsenille 45€) ja hintaan sisältyy 2 ILMAISTA KIIPEILYKERTAA!

Tekniikkakurssi 2 jatko on suunnattu jo jonkin aikaa kiipeilyä harrastaneille, jotka haluavat kehittyä kiipeilijänä ja parantaa kiipeilytekniikkaansa. Kurssilla aletaan kartoittamaan omaa ”kiipeilijäminäkuvaa” ja miettimään millaisia ominaisuuksia minulla on hyödynnettävänä omaan kiipeilyyni, sekä vastaavasti mitkä ominaisuudet rajoittavat kiipeilyäni. Käytännön harjoituksissa  syvennytään erilaisiin jalkatekniikoihin, kuten hookkeihin ja high steppeihin. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (TEAM VOEMA vuosijäsenille 45€).

toehook_small

Köysikiipeilykurssit

Köysikiipeilyn alkeiskurssilla otetaan haltuun turvallinen yläköysikiipeily sisäseinällä. Käytännössä siis kaikki asiat, jotka tarvitset Suomen urheilukiipeily ryn yläköysivarmistuskortin suorittamisessa. Tärkeimpinä asioina turvallinen kiipeäminen ja varmistaminen sekä tarvittavat varusteet ja niiden käyttö. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy KUUKAUSI ILMAISTA KIIPEILYÄ!

Liidikurssi on jatkoa köysikiipeilyn alkeiskurssille. Tältä kurssilta saat perustaidot turvalliseen liidaamiseen, eli ns. alaköysikiipeilyyn sisäseinällä. Tälle kurssille voit osallistua vain, jos sinulla on hyvin hallinnassa kaikki alkeiskurssin asiat. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy 5 KERTAA ILMAISTA KIIPEILYÄ.

_A1B3602

Ulkokiipeilykurssit

Kalliokiipeilyn peruskurssi on tarkoitettu niille, ketkä haluavat ottaa haltuun sisäseinien lisäksi myös kalliokiipeilyn perusteet. Tällä kurssilla opitaan turvallinen yläköysikiipeily ulkokalliolla. Tärkeimpinä asioina yläankkuripisteen rakentaminen erilaisissa tilanteissa, laskeutuminen sekä kiipeily ja varmistaminen. Kurssille osallistuminen edellyttää köysikiipeilyn alkeiskurssin asioiden sujuvaa hallintaa. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 95€ (TEAM VOEMA vuosijäsenet 85€).

asko1_small

Personal training

VOEMAlta saat varattua ajan myös yksityistunteja varten. Nämä räätälöidään aina asiakkaan tarpeitten mukaisiksi. Yleisimmin asiakkaat haluavat sparrausta kiipeilytekniikan ja kiipeilyn harjoittelun suhteen, mutta joskus tarvitaan apua kaivataan vaikka varmistustaitojen kehittämisessä. Yksityistuntien etu on myös se, että myös aikataulut voidaan tehdä hyvin pitkälti asiakkaan ehdoilla.

Tässäpä vielä pieni videon pätkä, jossa koetamme avata hieman VOEMAn kurssitarjontaa:

Kiipeilykurssille? Kenen kannattaa tulla ja miksi? from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

VOEMAn kiipeilykursseille voit ilmoittautua VOEMAn verkkosivuilta tai suoraan VOEMAn tiskille! Jos jokin jäi askarruttamaan mieltäsi nykäise hihasta tai tuikkaa meiliä info@voema.net

Kursseilla nähhään!

Esittelyssä VOEMAn circuitit!

Kaikki höpisee kovasti VOEMAn circuiteista. Mitä ne on ja kenelle niistä on hyötyä? Tässäpä hieman juttua aiheesta!

Circuitit on eräs vanhimmista kiipeilyn treenimuodoista. Idea juontaa juurensa Ranskan Fontainebleuahun vuodelle 1947, jolloin ranskalainen kiipeilijä Fred Bernick avasi maalipurnukkansa ja piirteli ensimmäiset circuittimerkinnät legendaariselle Cuvier Rempartin sektorille.

Legendaarinen Fontsun circuittikirja 

Legendaarinen Fontsun circuittikirja

 

Circuitit niputtavat yhteen samantasoisia bouldereita ja kiipeilijä voi kiertää kätevästi reitiltä toiselle ja saada aikaan hyvän kiipeilytreenin. VOEMAn circuitit on suunniteltu niin, että ne pitävät sisällään aina kymmenen reittiä, jotka edustavat tyyliltään mahdollisimman monipuolista kiipeilyä. Joka circuitista siis löytyy loivempaa ja jyrkempää kiipeilyä sekä monipuolinen valikoima erilaisia otteita. Pyrimme myös aina siihen, että riippumatta vaikeustasosta reittien kiipeäminen edellyttää erilaisia teknisiä taitoja sekä pohtimista ja oivalluksia. Circuitit haastavat kiipeilijää siis monella eri tasolla.

VOEMAlta löytyy viisi eri tasoista circuittia, joista jokainen on merkitty eri värisillä pyörylämerkeillä. Kaikki circuitit alkavat tiskin vierestä ja etenevät loogisessa järjestyksessä ympäri hallin.

Circuitit on merkattu selkeästi eri värisillä pyörylöillä

Kenenkäs näitä circuitteja sitten kannattaa kiivetä? Tähän on helppoa vastata – kaikkien! Circuittien avulla on hyvä lämmitellä, hioa tekniikkaa, tutustua kiipeilyyn, monipuolistaa omia vahvuuksia, kohentaa kuntoa, viettää aikaa kavereitten kanssa, tehdä kova treeni, tehdä kevyt treeni, hankkia kestävyyttä, kehittää voemaa… Circuitteja voi hyödyntää monella tapaa! Jos ei aukene, niin tule ihmeessä kysäisemään tiskiltä lisää, niin myö toki neuvotaan!

Seuraavassa vilimin pätkässä Sami ja Minna tekee parhaansa kertoakseen teille mitä circuitit VOEMAlla tarkoittaa 🙂

VOEMAn circuitit from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

P.S. Jos on tarvetta päteville tv-juontajille esim. Linnanjuhliin tai muihin kekkereihin, niin kyselkää ihmeessä 😉

Lähteet: Escalade á Fontainebleau (Jo & Francoise Montchausse et Jacky Godoffe 1990)

VOEMAn circuittijuliste 

VOEMAn circuittijuliste

Voemagram kuvakisa 2016

Jo perinteeksi muodostunut VOEMAn kuvakisa on taas ratkottu! Kilpailu keräsi edellisen vuoden tapaan noin 50 kuvan saldon. Tuomaripöydän takaa löytyy taas ”vakioraati” eli kiipeilevät valokuvaajat Marko Kauko ja Sami Romppainen.

Kuvasadossa oli otoksia niin ulkomailta kuin kotimaankamaraltakin.

Voittajat palkitaan VOEMAn lahjakortein (voittajalle 50€, kakkoselle 30€ ja kolmoselle 20€).

 SIJA 1
Rollo Mixed

”Kuvassa on hienosti tilantuntua. Kenellekään ei jää epäselväksi, että kyseessä ei ole mikään pikkureitti. Ehkä kuva olisi ollut vielä tehokkaampi jos kiipeilijä olisi ollut vähän lähempänä? Loistava ruutu jokatapauksessa!” – Marko Kauko

SIJA 2
Lari Törrönen

”Loistavasti vangittu vastavalo luo kuvaan tunnelman, johon ainakin kaikki Lofooteilla vierailleet voivat taatusti yhtyä. Kuvan selkeät linjat viehättävät ja sommitelma on tosiaankin kohdallaan. Heti aloin haaveilemaan Norjan reissusta 🙂 ” – Sami Romppainen

SIJA 3
Joochers

 

Kesäpäivän kivaa #bouldering #koivusaari #voema #voemagramkuvakisa2016

Kuva, jonka JB (@joochers) julkaisi

”Loistava kesäpäivän fiiliskuva paikasta, joka on varmasti tuttu monelle suomalaiselle boulderoitsijalle. Epäterävät alueet kehystävät hienosti leppoisan tunnelman.” – Marko Kauko

KUNNIAMAININTA
Mynzzi

 

Perhonen #climbing #nature #voema #voemagramkuvakisa2016 #bouldering

Kuva, jonka Mika Niskanen (@mynzzi) julkaisi

”Joskus (tai yleensä?) kiipeilysessiossa ei paljon urotekoja synny, mutta silti illalla huomaa muistelevansa päivän tunnelmia lämmöllä. Tähän kuvaan on vangittu hyvää tunnelmaa, joka syntyy jonakin päivänä yhdestä ja jonakin toisena päivänä toisesta jutusta. Hyvän fiiliksen kesäkuva!” – Sami Romppainen

Kiitokset kaikille osallistuneille ja mitä parraimmat onnittelut voittajille!!! Otetaan taas ensi vuonna uusiksi!

avoinna

VOEMAn talviaukioloajat (1.9.2024 alkaen)

MA – PE  15.00 – 21.00
LA – SU 12.00 – 18.00

Poikkeavista aukioloista ilmoitellaan sivuston ajankohtaista -osiossa.

TÄRKEÄT INFOT

YHTEYSTIEDOT

VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus
Kaivotie 23
70700 KUOPIO
email. info@voema.net
puh. 040 522 2655

SOME

Facebook Instagram Vimeo Youtube
VOEMA
kaikki oikeudet pidätetään. copyright voemamedia 2018
PUH: 040 522 2655 (aukioloaikoina)
YHTEYDENOTTOLOMAKE
Scroll to top