Kuukausi: joulukuu 2021

Karpolla on kasi aa – Naistenviikkospecial!

Vahvaa naistenviikkoa siskot ja veljet!

Loppuvuoden teema Karpojen kiipeilyuutisissa on Naisten viikko (ellei jopa vuosi). Eli syksyn tanakoimmat kiipeilyuutiset uutisvirtaan kannetaan naisten vahvoilla hartioilla. Naisten viikon kunniaksi saimme haastelupätkät artikkeliin kisakiipeilyyn palanneelta Anna Liina Laitiselta, ensimmäisen 8a:nsa köydellä kellistäneeltä Emilia Venäläiseltä, ensimmäisen fontsu 7 sepponsa kaataneelta Henna Mäkiseltä ja kaikkea mahdollista kiipeilyn rintamalla touhuavalta Enni Bertlingiltä. Ensin kuitenkin kiipeilyrintaman uutiset.

Köyseily

Lumien laskeuduttua maahan ei köyseilyrintamalta luonnollisesti oman maan kamaralta ihmeitä ole kuulunut, mutta osa innokkaimmista harrastajista (ja ammattilaisista) on päässyt koronarajoitusten hellityttyä eteläiseen Eurooppaan. Euroopan retkellä pariskunta Pulkkinen-Venäläinen pidempi osapuoli Valtteri tikkasi Margalefissa ”Pollestre de Granjan, 8a”, Terradetsissa klassikko ”Bon Viatgen, 8a” sekä samaisella Terradetsin pumfest sektorilla myös ” L’Adreçadorin, 8a+”. Emilia tikkasi Margalefissa ekan 8a:nsa ” Le llamaban moñas, 8a”. Emilian osalta 8a:lla lunastettiin siis ainakin Karpojen keväällä antamia lupauksia… 🙂

Suomen vahvimpien lääkäreiden joukkoon laskettava Marjut Ahlström jatkaa samasta pisteestä, johon on aina aiemmilla etelän retkillään päätynyt, elikkäs tasaista tykitystä päivästä toiseen. Syksyn Ranskan ja Espanjan retkien tikkilistalta löytyy seuraavanlaisia 27crags -merkintöjä:

* Coloscopie, 8a. St.Leger
* Slayer, 7c+. St.Leger
* Lavanda, 7c+. Erboristeria
* Orient, 7c+. Terradets
* Vulneraria, 7c. Erboristeria
* Avant Match L1, 7c. Terradets

Kysymmepähän vaan, että olisikohan kaudella 2022 olisi aika siirtyä bemareiden maailmaan? 😉

Köyseilyn maailmassa pysyäksemme tuore leadin SM-voittaja Anna Laitinen aloitti Espanjan retkensä tyylilleen uskollisena ja toistaiseksi Chulillassa ketjut ovat kilahtaneet 3 7c onsightin lisäksi ”Los veteranosilla, 8a” ja ” La buenalla, 8a+”.

Karpojen sydäntä lämmittää aina, kun ikätoveri ja herrasihminen saa vartalonsa paketoitua lähetyskondikseen. Aikuisen miehen iän saavuttaneen Teemu Ojalan olkapää on rakennettu uudelleen kyborgversioksi ja ilmeisen vahvaksi sellaiseksi. Huhu kertoo, että Kreikassa uudella olkapäällä on kellistetty jo 7c -alkuisia reittejä, Mahtavuutta! Tarinan varsinainen opetus teille alle 40-vuotiaille on se, että jumpatkaa niitä olkapäitänne punttisalilla ja unohtakaa höpöhöpöjutut siitä, että kiipeilijän ei tarvitse tehdä mitään oheisharjoitteita, tai ns. ”vastalihaksia” (joita ei ole muuten kiipeilyssä ole olemassakaan). Sormien hajottamiseen tarvitsee voimaa ja yritystä, mutta olkapäät hajoaa kaikilta jotka ei niitä aktiivisesti jumppaile…

Boulderointi

Ehkä syksyn klassisimman reitin kellistämisestä huolehti suomenturkulainen Antti Jussila, joka teki oman nousunsa Suomen ilmeisesti ensimmäiseen 8A-vaikeusastetta kantavaan boulderiin ”Matahari assis, 8A” Luolavuoressa. Harvoin kiivetty klassikko, jonka toppihylkeilystä Karpoilta nousee vähintään 4 peukkua!

Andyn toukokuussa avaamasta ” Fabergé eggistä, 8A” tuli syksyn hittireitti ja sen kävivät kaahimassa jo edellisessä Karposetissä uutisoidun Juho Seppälän lisäksi ainakin Sauli Kiema, Olli Antikainen, Oliver Petäjä ja Samuel Hammer.

Seuraavalle vaikeusasteelle siirtyminen on monelle kiipeilijälle varsin merkittävä merkkipaalu ja kun sen pääsee tekemään Fontsussa, voisi sanoa että paremmasta viis! Miss Boulderkeskus Henna Mäkinen teki juurikin näin tikaten ensimmäisen 7C:nsä ”La Nuitin, 7C”. Hennan kokemusta ja esimerkiksi kesällä aloitetun systemaattisen treenin vaikutusta pääsimme valottamaan muutaman kysymyksen voimin, jotka löydät edempää…

Kauden yhdeksi kovimmaksi tikkaajaksi boulderoinnin osalta nousee ehdottomasti Emmi Rautkylä. Vielä syksyn loppuun kyseinen perheenäiti nakutteli ”Style Warsin, 7C+” Lahnajärvellä ja ”Elonkorjuun, 7C+” Liljendalissa, sekä pronssisen mitalin SM-bouldereissa Tammistossa. Jos jonkun yksittäisen kiipeilijän voisi kauden suoritteista valaa pronssiin, niin Emmi olisi vakavasti otettava kandidaatti.

Miesten ulkomailla suoritettavista suorituksista vahvimmat kirjataan Oulun Vadim Timonoville, eli Tuukka Simoselle. SM-kisojen kultamitali kaulassa suoraan Fontsuun lennettyään nuorukainen tikkasi muutamalla yrkällä ”Karman, 8A+”. Kyseistä Fred Nicole -klassikkoa useat pitävät syystäkin maailman ikonisimpana boulderina. Jatkoreissulla kelit eivät oululaisia suosineet, mutta kuitenkin listalle kirjattiin läjä napakoita (dynoja), kuten: ”Rainbow Rocket, 8A”, ”La Puce, 8A”, ”Red Rocket, 8A” ja ” Coup Atomique, 8A”. Ainoa ”kovempi” reitti, jota Tuukka kertoi ehtinensä kokeilla oli klassinen kompressiohänkki ”Big Island” 8C ja tämä menikin pienellä työstelyllä jo kahteen osaan, eli seuraavaa reissua odotellessa 🙂 

”Black Horse” -osiossa (ei siis niissä kalsareissa) esittelemme useammankin pikkulinnun käräyttämän Tuomas Kosken suorituslistaa boulderoinnin osalta. Kyseinen herrasmieshän on Lapin lahja Vakka-Suomen kiipeilylle ja ilmeisen urhokkaasti on tuota viittaa kantanut korona-aikana. Tämä lista on siis täysin epävirallinen (vaikkakin vaikuttava) ja sitä voi mielellään korjata, jos on parempaa tietoa:

Kellarijengi 8A
Dodo sit 8A+
Mongooli 8A 
Raider 8A
* +Luolavuoren Joogo-kiven kaikki kasi-variaatiot (Gipsy Grooves, Matahari assis, Nakkes tickmark extension ja Lerppu-matahari)

Kuvagalleria:
Tuukan kuvat: Niko Mursun ehtymättömät videostillgalleriat… 
Emmin kuvat: Emmi ite

Kisailut ja haastattelut

Syksyn boulder- ja leadin SM-kisoista tulee toivottavasti jossain välissä koontia Kiipeilyliiton informaatiokanaviin. Joka tapauksessa kisat olivat huipusti järjestetyt ja pitkästä aikaa oli maailman siisteintä päästä kisoihin myös paikan päälle ystävien kanssa jännittämään. 

Talven jääkiipeilykiertueet ovat jo alkaneet Euroopan cupin merkeissä ja ykköstykkimme Enni Bertling on kolmessa ensimmäisessä osakilpailussa itsensä hakkuillut finaaliin, progression ollessa mahtava. Viimeisessä kahdessa osakilpailussa Enni on taistellut tiensä podiumille hopean ja kullan voimin! Miesten puolella Toivolan Henkka parantaa juoksuaan kuin jouluporsa konsanaan ja viimeisimässä Brnon osakilpailussa nuorukainen pieksi hakuillaan itsensä finaalin 8. sijalle!!

Mutta pidemmittä puheitta, annetaan kiipeilijäurhojen vastata joihinkin kysymyksiin omin sanoin.

Kuva: Antti Peltola

Anna Liina Laitinen, vaikeuksista voittoon

Moi, onnittelut sekä halaukset liidin Suomen mestaruudesta 2021, asteikolla 1-10 miten siistiä?

Ehdottomasti 10! On tullut pidettyä kisoista niin pitkä tauko, joten tämä ylitti omat odotukset! Tietysti menin tekemään parastani ja tavoittelin ykkössijaa, mutta kisarutiinit ja kisoihin valmistautuminen on kyllä täysin kateissa Joten erittäin mukava yllätys oli kyllä.

Sulla on ollut vuosien varrella aika isoja haasteita loukkaantumisten ja rasitusvammojen kanssa, joita avaat myös pari viikkoa sitten julkaistussa La Sportivan Living Legends -lyhytelokuvassakin. Mikä on tällä hetkellä tilanne, alkaako kroppa olemaan tikissään?

Suhteellisen ehjänä, joten lähellä tikkiä kai ollaan tai ainakin matkalla sinne! Tekisi hirveästi vielä pushata omaa leveliä kärsimättömästi ylöspäin, mutta tasaisempi tahti on paljon varmempi ja pidemmällä aikavälillä pääsee korkeammalle tasolle kuin piikkaamalla ja romahtamalla säännöllisesti. 

Suomen mestaruuksiahan sulla on läjä taskussa jo aiemmilta vuosilta. Mikä oli meininki tällä kertaa kisatessa upouudella superkisaseinällä, osaako tuolla kokemuksella enää jännittää ollenkaan?

Kisaamisesta on niin pitkä tovi, että jännitin kisaa reilusti yli viikon, kun päätin lykätä reissua ja osallistua uuden Ristikon hallin kilpailuun. Lopulta olin jännityksen puolesta vuotanut jo niin kuiviin, että ei jaksanut enää kisapäivänä hirveästi jännittää. Tosiaan oma kisapää on aika ruosteessa, mutta pyrin ottamaan samanlaisen mindsetin kun ulkoprojektia kokeiltaessa ja se toimi jo rennosti, hienosta reitistä nauttien, pitää hauskaa, mutta silti täydessä fokuksessa.

Yksi tärkeistä syistä osallistua oli se, että uusi Ristikon halli tulee olemaan mullistava sekä avajaiset aika historiallinen tapahtuma osa Suomen kiipeilyn historiaa, jonka missaamisesta olisi kyllä tullut aikamoinen fomo. Olen myös odottanut uudella seinällä kiipeämistä päivin ja öin ja kisat olivat ensimmäinen mahdollisuus päästä korkkaamaan mun unelma treenihänkki!!!

Siun osalta varmaan yksi merkittävin lahjakkuusominaisuus ja samalla myös ehkä suurin haaste on hillitön kiipeilyn into. Olet ilmeisesti aloittanut yhteistyön valmentajan kanssa, onko hänen roolinsa omalta osaltaan käsijarrun vetäminen siinä vaiheessa, kun 4 tunnin voimatreenin jälkeen tahtoisit jatkaa vielä 4 tunnin kestävyystreenillä? Jos on, onnistuuko hän siinä edes joskus…?

Olen ollut nyt pari vuotta ilman valmentajaa, mutta harkitsen Stian Christophersenia takaisin ensi vuodelle, koska hän on aivan superhyvä kiipeilyvalmentaja. Stian kirjoitti myös ”Climbing Bible” treenikirjan, joka on ollut kansainvälinen menestys! Tarkoituksena olisi saada taas vähän enemmän rakennetta tähän omaan sillisalaattiin ja jonkun joka osaisi vähän katsoa perään. 

Nyt kun kisaaminen on pitkästä aikaa aloitettu, niin olisiko aika laittaa kaikki (tai edes osa) munista yhteen koriin ja treenata Pariisin Olympialaisia 2024 varten?

En ole menossa :D. Mulla on taipumusta ranteen luumustelman uudelleen puhkeamiseen ja en koe, että Olympialaiset ovat niin tärkeät kuin se, että pystyn kiipeämään kovaa vielä vuosia ja toivottavasti vanhana muuta kuin Via Ferrataa.

Ulkokiipeily on kuitenkin se tärkein juttu ja oletkin parhaillaan Espanjassa, tsemppiä sinne! Käykö reissun jälkeen vaikka videoturina Karpojen vieraana?

Kiitos! Ihana olla pitkästä aikaa pumppailemassa kalkkikivellä ja todellakin tulen vieraaksi!!!! Odotan sitä innolla!


Emilia Venäläinen. 8a ja miten se kellistetään?

Moro ja onnittelut hienosta Euroopan retkestä, sekä ekasta 8a:sta, mikä fiilis?

Kiitos! Oli mahtavaa päästä vihdoin reissuun. Tämä oli revanssi toissakevään reissulle, joka jäi vain viikon mittaiseksi pandemian yllättäessä. Ihan parasta kiivetä pitkästä aikaa jotain muuta kuin graniittia. 

Nostit kesällä köyseilytason Suomessa 7c+ tasoon (Karkaus) saakka ja jossain välissä kautta päätit lähteä testailemaan 8 apareitakin. Tuntuiko siltä, että turhaan olet ujostellut napakammille reiteille siirtymistä? Miltä testatut reitit tuntui ja mitä pitää treenata talvella, että ne keväällä kellistyy?

Keväällä päätin, että tänä vuonna edes testaan jotain kasin reittejä ja kävinkin sitten roikkumassa parilla Haukkavuoressa. Kultakuume nousi ehdottomasti to-do listalle, mutta olisi toki kätevää, jos löytäisi projektin jostain vähän lähempää.. Tuskin olisi ollut aiempina vuosina kauheasti annettavaa kaseille ja vieläkin hyvin valikoivasti 😊 Voima on mun heikkous, joten sitä koitetaan taas talvella raapia vähän lisää kasaan. 

Syksyn kuukauden pituinen reissu Eurooppaan sujui ilmeisen hyvin, sillä laskuoppini mukaan tikkailit päälle seiskan reittejä reilun parikymmentä, johon mahtuu muun muassa 7b+ flash. Kiipesitkö pääasiassa määrää, vai miten jaksotit reissua projektoinnin ja saittaamisen välillä?

Aika fiiliksen mukaan mentiin. Loppuen lopuksi ei tullut kovin paljoa projektoitua. Kävin testaamassa mooveja joihinkin muihinkin 8an reitteihin, vähemmällä menestyksellä, ja lohdutukseksi sitten aina väliin hyvänmielenpäiviä helpommilla reiteillä 😄 

Margalefissa tipahti onnitteluiden mukaisesti eka 8a ” Le llamaban moñas”. Miten kuvaisisit reittiä/ miten paljon sen kiipeäminen otti duunia?

Reitti oli 30 metrinen lähes pystysuora tekninen krimppi/pokettiralli. Kruxipätkä oli parin pultinvälin sekvenssi monoilla, kahden sormen pikkupoksuilla ja minikrimpeillä. Margalefissa on usein paljon jalkkisvaihtoehtoja niin selviää vähemmällä kurottelulla (pokettimeri=yksi syy miksi tykkään paikasta). Yksi jalkkis päätyi lähetysyrkällä valmistajan kypäräänkin. Onneksi vähän leppoisammassa kohdassa, mutta pieni lisäjännitys herätti 😅 

Reitti taittui kahdessa sessiossa. Heti ekalla rundilla tuntui, että nyt löytyi sopiva reitti ja moovitkin löytyi kaikki yhtä lukuunottamatta. Lepopäivän jälkeen kertailin moovit ja kiipesin pois ekalla oikealla yrkällä. Tästä Vale oli kiitollinen, koska toki valitsin reitin pohjoisseinällä olevalta ledgeltä, jossa varmistajakin sai olla vaijerissa kiinni. Ja varjossa marraskuussa ei ollut erityisen lämmin. 

Epäilyttää menikö reitti liiankin nopeasti, mutta tyyli oli sitä missä olen paras. Ja toki se uusi greidi kannattaa avata sieltä omalta vahvuusalueelta 😊

Pikkulinnut ovat laulaneet, että jalkatekniikkasi on hämmentävä ja kuulemma pystyt seisomaan millä vaan jaliksilla. Miten itse pohdit omia vahvuuksia/ heikkouksiasi? Treenaatko jalkatekniikkaa tietoisesti jotenkin myös talvella, vai onko se vain luontainen lahjakkuusominaisuus?  Treenaatko muutoin jollain jaksotuksella, vai käytkö vain kiipeemässä?

Mun tekniikka on seurausta siitä, että olen aina ollut varsin heikko kiipeilijä 😅 Eli painoa on pakko laittaa kunnolla jaloille, jos meinaa päästä johonkin. Ja ehkä käyttää myös niitä astetta pienempiä jalkkiksia. Olen kiipeilyvuosieni (~15) mittaan matkustellut melko paljon kiipeilyn merkeissä ja kiivennyt lukuisia metrejä erilaisilla kaltseilla. Se varmasti on auttanut osaltaan luomaan tuntumaa ja luottoa jalkatekniikkaan. Vahvuudet löytyy siis suorahkoilta seiniltä, joissa voi staattisesti hiippailla krimppilistoilla. Kaikki missä tarvii voimaa onkin sitten heikkous. Hänkit, dynot, pintsit, sloupit..

Jalkatekniikkaa en harjoittele , mutta muuten talvikaudella kyllä treenaan. Olen testannut muutamia erilaisia treeni/valmennusohjelmia. Niistä on tarttunut mukaan aina jotain hyviä ideoita, mutta mitään täydellistä itselleni en ole vielä löytänyt.

Paljon puhutaan voiman treenaamisen merkityksestä vs. tekniikka. Jos pohditaan esimerkiksi tämän kyseisen reitin kellistystä, niin osaatko arvioida omaa voimatasoa tällä hetkellä perusvoimamääreillä: Leuanvetotulos, millaisilla lisiksillä pystyt roikkumaan 20mm listassa ja paljon penkki 🙂

Uskon, että voin ottaa kyseenalaisen kunnian olla Suomen heikoin kasin kiivennyt 😅 Koitan kyllä treenata voimaa, mutta en ole löytänyt vielä kovin hyvää reseptiä. Leukoja menee nyt varmaan 3 (reissussa aina heikkenee, mutta muulloinkin max 5). Lisäpainoleukaa oon koittanut joskus keväällä viimeksi, silloin sain yhden +10kg. 20m half crimp (kahden käden kanssa) unohdetaan kokonaan kaikki lisäpainot, oma painokin tuottaa jo haasteita. Ennen reissua testasin maksimin ja se oli omalla painolla 6s (keväällä 7s +1kg). Fullcrimp olisi luultavasti vähän vahvempi, mutta sitä en treenaa/ole testannut. Penkkimaksimia ei ole tullut varmaan koskaan koitettua, veikkaisin ~40kg, dippejä menee nolla.

Mites ensi vuoden köysikiipeilyn SM-kisat, oletko osallistumassa? Tahi bouldereihin…

Bouldereihin en varmasti osallistu, liian vaikeaa. Köysikisoja saatan harkita, jos osuvat sopivaan väliin vuotta (usein on vaan päällekkäin jonkin reissun tai ulkokauden kanssa).

Kuva: UIAA/Pavel Nesvadba

Enni Bertling. Kisaaja, kisojen järjestäjä ja kisaamisen mahdollistaja.


Syksy 2021 on ollut sinun osalta varsin kiipeilyn täyttämää: mm. junnujen kisareissut/ valmennukset, SM-kisat Tammistossa ja Ristikossa ja vasta alkanut jääkiipeilyn Euroopan cup. Mistä löytyy virta kaikkeen?

No välillä on kyllä ollut aikamoista menoa, mutta kyllä sitä virtaa aina löytyy kun tekee itselle tärkeitä asioita. Junnujen (ja toki aikuistenkin) kanssa matkustaminen kilpailuihin on aina kivaa ja inspiroivaa. Kisojen järjestäminen oli minulle uutta, mutta toisaalta tuntui, että sain käyttää sellaisia vahvuuksiani, joita en ehkä normaalisti niin paljon käytä. Oma urheilu sen sijaan on minuun jo niin sisäänrakennettua, että on paljon raskaampaa olla urheilematta kuin urheilla. 

Mitä SM-kisoista jäi päällimmäisenä mieleen?

Se, että aikataulut piti. Kilpailun järjestämisessä ainakin yksi suurimmista haasteista ovat aikataulut. Niiden pitäminen on tärkeää sekä kilpailijoille että katsojille, mutta myös livestremin tekijöille ja oikeastaan kaikille. Varsinkin liidissä on hyvin vaikea arvioida, onko kilpailija seinällä minuutin vai täydet kuusi minuuttia ja tämä sitten kertautuu, kun kilpailijoita on monta. Myös kaikki tekniset ongelmat sotkevat helposti aikataulun. Onneksi näitä ei ollut ja kaikki meni hyvin. 

Finaalisuorituksesi SM-kisoissa oli mainio. Jäikö mitalisijan ulkopuolelle jääminen kaivelemaan yhtään :-)?

Ei kyllä jäänyt! Olin niin tyytyväinen finaaliin pääsystä koska keskittyminen oli karsinnoissa hieman muualla. Finaalissa tuntui vahvalta ja olisi ollut paukkuja vielä jatkaa, mutta dynomuuvit on kyllä itselle aina tosi vaikeita, joten siihenhän se sitten jäi. 

Miten oma treeni painottuu jääkiipeilyn ja muun osalta, kun jälleen kerran olit SM-leadissakin finaalissa?

Tämä on ollut ensimmäinen syksy, kun hakkukiipeilyyn ei ole tullut panostettua niin systemaattisesti kuin aiemmin. Onneksi siinä alkaa lajiosaaminen olemaan jo sillä tasolla, että kyllä ne tekniikat sieltä muistuvat mieleen, kun vaan ottaa hakut käteen. Kuntoa voi sitten ylläpitää ihan hyvin kiipeämällä paljon sporttiakin ja voimaa saa salilta. 

Euroopan cup on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ekassa kisassa finaalipaikka ja tokassa podium (hopea). Mikä on oma analyysi kauden alusta?

Yllättävän vahvasti on lähtenyt käyntiin. On ollut tosi itsevarma ja rento olo kiivetessä. Sveitsissä finaalissa väärä klippi toki harmitti. Toivotaan että näistä Euroopan cupeista tulee nyt sopivasti treeniä ja itseluottamusta, että sama fiilis jatkuu Maailmancupeissakin. 

Korona ravistelee kisarupeamaakin, mutta jos lockdownit eivät katkaise kautta kesken, niin millainen on talven suunnitelma?

Ainakin tällä hetkellä reissaaminen Euroopassa on aika stressaavaa. Tilanne on kuitenkin eri, kuin vuosi sitten kun kenelläkään ei ollut rokotuksia ja kukaan ei oikein osannut vielä olla rajoitusten kanssa. Nyt on ehkä vain luotettava järjestäjien arviointikykyyn, että voiko kilpailuja järjestää ja sitten omalla toiminnalla pidettävä itsensä mahdollisimman turvassa. Jos kaikki menee hyvin, niin nyt viikonloppuna on vielä Euroopan cupin kilpailut täällä Tsekeissä ja sitten kotiin. Tammikuussa on ensimmäinen Maailmancup osakilpailu Koreassa ja siitä parin viikon päästä aikuisten MM-kilpailuilla Sveitsissä. Oulun SM-kilpailut ovat myös Euroopan mestaruuskilpailut, joten niihin on tulossa paljon ulkomaalaisia osallistujia. Oulun jälkeen on vielä kahdet Maailmancupin kilpailut Venäjällä. Eli ei mikään maraton-kausi, mutta kyllä ihan mukavasti saa taas reissata ja kilpailla. 

Henna Mäkinen ja ”La Nuit” 7C, Fontainebleau, Ranska


Ensimmäisenä onnittelut hienosta sendistä! Kerro vähän millainen reitti on kyseessä ja missä kyseinen boulderi sijaitsee?

Ranskan Fontsussa, unelmieni kiipeilypaikassa. Kyseessä on semmoinen hänkki blokki nimeltä La Nuit eli yö. Oikein kiva, suosittelen kaikille!

Mistä lähtökohdista valitsit projektin? Sopiko boulderi omille vahvuuksillesi?

Näin muutama vuosi sitten kun ystäväni Jernej Kruder käveli kyseisen linjan ylös. Näytti silloin ihan mahdottomalta ja ajattelin, että olisipa kiva tehdä siitä mahdollista ja niinpä sitten yritin, kun oli sopiva hetki. Ja sopiko tämä omaan tyyliin… No jaa, ei ollut hiiviskelyä slouppereilla, eikä yhtään heel-hookkia, joten lähtökohtaisesti sanoisin, että enemmänkin päinvastoin. Toisaalta kun tavoite on tiedossa ja valmentaja osaa, niin vahvuuksia voi saada lisää ja aivan uusista paikoista.

Kerro vähän prosessista. Juteltiin tuossa aiemmin, että tämä oli ensimmäinen vaikeampi projekti, johon tohdit tarttua. Sinulla on kuitenkin elämässä ollu työn alla hieman suurempiakin projekteja, joita olet onnistunut viemään onnistuneesti maaliin. Koetko kiipeilyprojektoinnin erilaisena vai onko kyse ollut kenties siitä, että kun yrittäjän duunissa projektoitavaa riittää ihan kotitarpeisiin, niin sitten ei tee mieli käyttää myös vapaa-aikaa projektointiin?

Kai kaikissa projekteissa voi käyttää samoja vahvuuksia ja kärsiä samoista heikkouksista, mutta sanoisin, että mulle kiipeily on jotenkin henkilökohtaisempaa. Koen, että kiipeilyssä on hirvittävän vähän itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka on projektoinnin onnistumisen tiellä. Siinä on kuitenkin pitkä aikajänne, mikä tasoittaa mm. muiden olosuhteiden vaikutusta.

Kauanko prosessissa kaikkinensa kesti?

No menihän siinä 7 sessiota yhden vuoden aikana. Monet on sanoneet, että kannattaa ottaa projektit kotimaasta. Fiksu neuvo, jota en noudattanut. Inspiraatio oli tärkeämpää. Keväällä kävin kolme kertaa kokeilemassa ja sain muuvit nippuun. Syksyllä meni vielä neljä sessaria, että sain muuvit uudelleen hermotettua, kaikki tehtyä yhteen putkeen ja sen verran skarpisti, etten sulanut viimeisiin muuveihin. Olennaista prosessissa oli, että mulla oli tukena puoliso Mikko, joka urheasti spottasi ja kantoi patjoja kerta toisensa jälkeen siihen samaan jäätävään ylämäkeen, jonka päällä oli vaan tämä yksi kivi. Toiseksi tärkeimpänä tukena nostan valmennuksesta vastanneen Antero Lindholmin, jonka opeilla nelikymppisen neidinkin core saadaan ennen näkemättömään kuntoon.

Avasiko tämän projektin kellistys nyt ns. projektointihanat, eli onko seuraavia projekteja jo kiikarissa?

Tottakai on seuraava projekti kiikarissa. Se oli itseasiassa jo vaiheessa samaan aikaan tämän reitin kanssa, mutta itseäni viisaampien mukaan sen kanssa menee vielä hetki. Myönnettäköön, että haaste on aivan eri luokkaa kuin tämä edellinen. Toivon kuitenkin, että kaikki tässä projektissa kehitetyt voimat ja mahtava hyvä energia tulevat olemaan hyödyksi ja voimavarana kaikissa tulevissa projekteissa. Stay tuned, ilmoittelen miten etenee 😉


Katso Karpojen höpinävideo alta!

Scroll to top