VOEMAblogi

Juttuja VOEMAn arjesta ja vähän muustakin

#olddognewtricks part 2

Vanha koira uudet kujeet part 2

”Vanha koira, uudet kujeet” -sarjassa seurataan 25 vuotta kiipeilyä harrastaneen Antti Liukkosen treenaamista talven ajan VOEMAn PT-tiimin Keipsin ja Nikon johdolla. Antti kertoo kokemuksiaan viikoittain ja sopivan paikan tullen kirjoituksia höystetään kuvilla ja videoilla. Sanottakoon vielä, että huumori on turinoinnissa vahvasti läsnä, eli don’t take it too seriously, just enjoy the ride! ;-)”

Yksi merkittävimpiä syitä koko projektin aloittamiseen ja täyden ”Platina” pt-valmennuspaketin valitsemiseen on se, että iän myötä kroppa on alkanut falskaamaan sieltä sun täältä. Vuosien ajan on periaatteessa tiennyt, että kehonhuoltoon ja vastalihasten vahvistamiseen tulisi käyttää enenevä määrä aikaa ja vaivaa iän karttuessa. Se on kuitenkin monesti tylsää ja on mukavampaa vetää krimpeistä mahdollisimman kovasti, koska sen siirtovaikutus ulkokiipeilyyn on itselle helpommin perusteltavissa.

Noin 35 ikävuoteen saakka kroppa pysyi suht hyvin kasassa, varsinkin kun tuli harrastettua kaikkea mahdollista liikuntaa varsin monipuolisesti. Paikkojen rikkoutuminen tuolloin olikin ennemminkin omaa tyhmyyttä (sormien tendojen ja takareisien poksahtelu huonon lämmittelyn tai ylirasituksen vuoksi), kuin pikkuhiljaa hiipivät rasitusvammat selässä tai olkapäissä.

Omalta osalta olkapäiden kanssa on-off reistailu alkoi kymmenisen vuotta sitten kiertäjäkalvosimen napsahdettua pariinkin otteeseen eri reiteillä. Jälkiviisaana voi toki todeta, että niitä haavereita ei tullut koskaan kunnolla jumpattua kuntoon ja sitä virhettä ollaankin maksettu takaisin tasaisesti jo vuosia. Aina välillä ne ovat olleet vihoittelematta jonkin aikaa, mutta heti kun on jättänyt peruskuntopiirijumpan tyhmyyttään pois, ovat vaivat palanneet. Toista olkapäätä jossain välissä kuvailtiin magneetissakin, mutta isompia repeämiä ei ollut, kulumia kylläkin enemmän ja vähemmän.

Selän osalta toiminnalliset jumit ovat pääsääntöisesti pysyneet aisoissa säännöllisen epäsäännöllisellä hieronnalla. Talven 2020 aikana treeni ei pitänyt sisällään käytännössä muuta kuin kiipeilyä ja satunnaista kuntopiirijumppaa. Tämä yhdistettynä melko massiiviseen autolla ajamiseen sai aikaan varsin nihkeitä alaselkävaivoja. Vertailimme talven Espanjan boulderretkellä oireitamme veli Romppaisen kanssa ja jytkyttelimme setämiesosaston kanssa alaselkä- ja pakaraosastojamme lihashuoltovasaralla, eli kansakielellä ”jytkyttimellä” koko retken ajan. Kevään aikana Romppaisen välilevyvaivat antoivatkin periksi, mutta itsellä aamut alkoivat vielä alkukesästäkin vatsalleen kääntymällä ja pakittamalla sängystä pois. Siinä vaiheessa, kun pytylle istuminen piti suorittaa aamuisin sihtaamalla kohdalleen ja pudottautumalla istumaan päätin, että lääkärin konsultaatio voisi olla paikallaan. Työterveyslääkäri oli mies paikallaan ja sanoi, ettei tässä vaiheessa tarjoa puukkoa eikä edes kuvantamista, koska jonkinlaisia löydöksiä tulisi allekirjoittaneen ikäryhmän miesedustajille melkein aina, jos kuvia otettaisiin. Ensisijaiseksi hoidoksi päätettiinkin kokeilla fysioterapiaa.

Fysioterapeutti Jani Laukkarinen selvitteli tottuneesti oireiden syitä ja pohti, että oleellista oireissa oli se, että heijastevaikutuksia ei ole raajoihin kovin pitkälle ja se, että kipu helpottaa päivällä kun selkään tulee liikettä. Herra pyysi allekirjoittaneen vatsalleen makuulleen ja käski jännittää kannikoita, napakasti pinnistystä tunnustellen. Tämän jälkeen hän pyysi testihenkilöä itseään pitämään peukaloita hellästi pakaroiden päällä ja käski jännittämään niitä vuoron perään. Muutoin jännittely onnistui hyvin, mutta oikeassa kankussa ei tapahtunut mitään ennen kuin oikein keskittyi. ”Sulla on nukahtanut pakara”. ”Nukahtanut pakara??”. Pakara oli päässyt nukahtamaan hyvinkin pitkälti paljosta autolla ajosta ja huonosta lihashuollosta johtuen. Hermotus aivoista kankkuun oli sekaisin ja se piti saada käynnistymään uudelleen. Jani lupasi, että tehokkaalla treenillä siinä pitäisi mennä kuutisen viikkoa ja sen verran kyseisen kankun takaisin eloon herättelyyn menikin.

Nyt kankku alkaa olla jo melko eloisa ja olkapäätkään eivät enää ole tulehtuneet, koska älysin pitää vajaan kuukauden tauon syksyn lähetystöiden jälkeen. Odotusarvo pt-pakettiin kuuluvasta fysioterapiatestistä ja henkilökohtaisesta kehonhuolto-ohjelmasta onkin se, että pääsisi treenaamaan paikat kuntoon, jotta voisi treenata oikeasti kiipeilyä (kovaa).

Alla videotallenne testisessiosta ja fysioterapeutti Nikon pohdintaa testiyksilön toimintakyvystä.

”Tämä vuosien marinoima raamikas paketti on imenyt vuosien varrella puoleensa paljon hyvää, mutta kieltämättä pienestä öljyämisestä ei olisi haittaa. Selkeiksi kehityskohteiksi nousivat olkapäiden liikkuvuus ja pakaroiden voimatasot sekä ailahtelevainen hermotus. Suuteluhommat jätettiin vielä työkalupakkiin odottelemaan ja päätetiin lähteä tuloksia liikkeen kautta. Hyvä tästä tullee!°

Terveisin -Niko

#olddognewtricks part 1

Vanha koira, uudet kujeet

”Vanha koira, uudet kujeet” -sarjassa seurataan 25 vuotta kiipeilyä harrastaneen Antti Liukkosen treenaamista talven ajan VOEMAn PT-tiimin Keipsin ja Nikon johdolla. Antti kertoo kokemuksiaan viikoittain ja sopivan paikan tullen kirjoituksia höystetään kuvilla ja videoilla. Sanottakoon vielä, että huumori on turinoinnissa vahvasti läsnä, eli don’t take it too seriously, just enjoy the ride! ;-)”

Varmaankin jokainen innokas, tahi semi-innokas kiipeilyn harrastaja pohtii jossain välissä harrastustaan keinoja tuloskunnon nostoon. Omalla kohdallani olen pohtinut noita keinoja reilun 25 vuotta. Välillä on tullut onnistumisia, välillä taasen ei ole tullut nostettua voittoarpaa. Iän karttuessa tuo kehityskaaren siirto ylämäkivoittoiseksi tuntuu vuosi vuodelta haastavammalta.

Äkkiseltään keinoja pohtiessa nousee mieleen kolme erilaista metodia:

1. Painon dramaattinen pudottaminen

2. Kaksi sanaa ”Anaboliset steroidit” ja

3. Systemaattinen harjoittelu nykypäivän valmennustietoudella.

Vaihtoehtoja pohtiessani päädyin seuraavaan lopputulemaan.

Painon dramaattinen pudottaminen. Koska on kyse painoluokkaurheilusta, painolla on kiipeilyssä varsin merkittävä vaikutus. Toiveena on kuitenkin tason tasainen ja mahdollisimman kantava nostaminen ja tähän painon pudottaminen ei ainakaan omalla kohdallani toimi, koska pidän pullasta ja makeisista. Tom Randall haastatteli taannoin podcastissaan Alex Barrowsia ja kyseinen veijari käytti kiipeilyreissuihin ja kohdennettuihin redpointteihin liittyvään painonpudotukseen termiä ”Seasonal anorexia”. Vaikka termi on hiukan häiritsevä, niin tuloskunnon osalta oma ratkaisuni tulee pitämään sisällään tämän metodin. Varsinkin treenikaudella oleellisempaa on kuitenkin syödä terveellisesti ja tarpeeksi, jotta palautumisen saisi toimimaan mahdollisimman hyvin ja treeni olisi mielekästä. Nälkäinen kissa (ja keski-ikäinen mies) on kiukkuinen, se rentoutuu vasta kun ruokit sen.

Anaboliset steroidit. 30-vuotiaana ihmisen elimistössä tapahtuu dramaattinen muutos. Kasvuhormonin tuotto lakkaa ja lihas muuttuu läskiksi. Stimulantithan olisivat nopein ja helpoin tie kehityksen suunnan muutokseen. Tuntuisiko se omalta ja ansaitulta. No ei. Joten tähän osioon skippi. Vaikkakin ajatuksena kiehtova…

Systemaattinen harjoittelu. Loppukesästä katselin pitkästä aikaa epic.tv:n neliosaisen sarjan, jossa Richie Pattersson ottaa 50-vuotta täyttäessään tavoitteeksi kiivetä elämänsä kovimman reitin. Kyseinen herrasmies pohti ääneen varsin samankaltaisia ajatuksia, joita itsellä päässä pyörii. Koko kiipeilyharrastuksen ajan on tullut kyllä treenattua, mutta onko sinä aikana tullut tehtyä oikeita asioita ja vielä lisäksi asioita oikein? Periaatteessa itsekin tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, mutta rehellisyyden nimissä varsinkaan heikkouksia ei kyllä ole tullut vuosien aikana vahvistettua, ainakaan suunnitelmallisesti. Neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka treenaamista tuli lähestyttyä ajatuksella ”Jos et treenaa tänään, et treenaa huomennakaan”, sekä ”Enemmän on enemmän”. Tällä lähestymisellä olen kyllä saanut paljon onnistumisen elämyksiä tekemisen merkeissä, mutta en ehkä ihan maksimaalisia suorituksia. Viimeisten parin- kolmen vuoden aikana tekemisiä on tullut hiukan enemmän mietittyä ja siitä ei varsinaisesti ole ainakaan haittaa ollut. Joten tämä on kortti, joka katsotaan.

Pyrin kirjailemaan seuraavan puolen vuoden- vuoden ajan projektin etenemistä lähtötilanteesta siihen pisteeseen, johon vuoden päästä päästään ja miten tavoitteet toteutuvat. Mikäli mieleen nousee kysymyksiä/ ideoita joko allekirjoittaneelle, tahi VOEMAn pojille voi niitä laittaa kommentteihin. Alla statistiikkaa koehenkilöstä ja lähtötilanteesta.

Kysely VOEMAn Instassa jonka tulokset jakautuivat noin 150 vastaajan kesken yllättävänkin tasaisesti. Oikeaksi vastaukseksi oli asetettu vaihtoehto C, vaikkakin kaikki vaihtoehdot lienevät yhtä oikeita…

Nimi
Antti Liukkonen

Paino?
70kg

Pituus?
175cm

Leuanveto?
Takavuosina Mikkelin intomieli harrastajaporukassa (Virtanen, Romppainen, Sintti…) vedettiin joka kiipeilytreenin jälkeen puolileikkisästi kilpaa leukoja kirimismielellä. Muistaakseni jokainen herrasmies veti silloin +40 leukaa ja 50-60kg lisäpainoleuan. Ei siitä juurikaan kiipeilyyn ollut positiivista vaikutusta, mutta kivaa se oli. Keväällä meni vanhasta muistista mr. leuanveto Markku Laineen somehaasteessa 15 leukaa 15kg lisäpainolla.

Penkkitulos?
Joskus historiassa meni aina jouluisin markka penkistä. Sotilaspenkissä meni muistaakseni omalla painolla (75kg) 18 toistoa. Nykyään maksimi on varmaan suunnilleen tuo sama, eli 70kg. Leskisen Juisen esimerkkiä mukaellen voisi yrittää palauttaa tuon joulutavoitteen takaisin.

Miten päädyit kiipeilyyn?
Olin 90-luvun alussa opiskelemassa Jyväskylässä ja luokkakaverin kanssa katsottiin joko Patrick Edlingerin ”Vertical Ballet” tai Juha Saatsin legendaarinen Sporttispurttijakso televisiosta. Tämä innosti kiipeilyn kokeiluun Kanavuoren kallioseinämillä tennareissa. Koska seinämät tuntuivat korkeilta kävimme ostamassa kaksi auton hinausköyttä, jotka sidoimme yhteen. Köysi toisen vyötäisille ja toinen varmisti puun ympäri kallion päältä. Pudotessa teki peijakkaan kipeää. Onneksi säilyimme ilman fyysisiä vammoja ja huomasimme ilmoituksen jossa mainostettiin sisäkiipeilykurssia juuri avatussa Hutunki-hallissa. Sen jälkeen se olikin menoa.

Miten treenasitte kiipeilyä alkuvaiheessa?
Kuten alussa jo tuli sanottua, treenaaminen oli varsin määräpainotteista ja piti sisällään kaikkea mahdollista, mahdollisimman paljon. Monesti kiivettiin pari-kolme tuntia ja kun ei loppujen lopuksi kukaan ei enää pysynyt edes isoimmissa kahvoissa, vedettiin kirimällä kilpaa leukoja. Itse sain monena talvena fixaation hiihtää joko 1000km talvessa, joten lähdin sitten tuon treenin jälkeen vielä hiihtämään parikymmentä kilometriä. Vannoin yhdistelmäharjoitusten nimeen, koska Penttisen Pasikin treenasi kaikkea ja tosi paljon. Erona oli tosin se, että Pasi ei nukkunut juuri ollenkaan… Tuloksena oli aika rajuja ylirasitustiloja. Heräiltyä tuli yöllä siihen, että oli kylmä hiki ja syke 160. Mutta kropalla on tapa ottaa lepo silloin kun se sen tarvitsee ja hajota aina aika ajoin. Sormet hajosivat perinteisesti melko lailla vuoden vaihteessa, kun kovin kuntopiikki oli saavutettu liian kovalla treenillä. Monesti siitä pääsi sitten ihan ok kuntoon kevääksi, kun oli pakko kiivetä pari kuukautta teipit sormissa ja vähemmän.

Jonkinlainen lahjakkuusominaisuus itselle voisi olla kyky psyykata itsensä uusiin asioihin. Joitain vuosia muun muassa soudin kilpaa ja siinä ohessa treenasin sisäsoutua (joka on maailman vähämielisin urheilulaji). Sain jopa houkuteltua mukaan monia ystäviä, jotkut jopa useampaan kertaan. Siinä sitä sitten soudettiin 500m vetoja ja oksennettiin välissä roskikseen.

Suomikiipeilyn Paavo Väyrynen”?
Kyseinen lempinimi lienee perua siitä, että olen vuosien varrella kääntänyt takkia säännöllisen epäsäännöllisesti boulderin, sportin ja trädin kesken. Suunnanmuutoksen jälkeen olen saattanut vannoa kyseisen kiipeilyn alalajin nimeen suhteellisen vahvalla rintaäänellä.

Parhaimmillaanhan tämä tapa on pitänyt mielen virkeänä lajiin kokonaisuudessaan. Savosta löytyy valtava määrä hienoa kiipeilyä kunkin alalajin osalta ja tasaisella suunnanmuutoksella niistä kaikista on saanut nautiskella huolella. Mahdollisesti meissä on myös samaa näköä?

Mistä idea systemaattiseen treeniin?
Pari vuotta sitten tein periaatepäätöksen, että jos joskus meinaa kiivetä itselleen jotain oikeasti vaikeampaa, on sen aika nyt. Pyrinkin treenaamaan toissatalven (ja kesän) systemaattisemmin kuin ennen ja otin kolme tavoitereittiä kahdeksannesta vaikeusasteesta, jotka pyrin kiipeämään. Kaksi niistä menikin, eli ”Wild Side, 8a”, Simpeleellä ja ”Pavarotti, 8a” Kuopiossa. Tänä kesänä olen työstellyt paria hiukan napakampaa reittiä, jotka tuntuvat mahdollisilta mutta tarvitsevat vielä naksun verran jotain lisää. Voeman poikien pt-konseptista olen keskustellut poikien kanssa useaan otteeseen ja se tuntuu varsin toimivalta. Vaikka itsekin on tullut harrastettua 30 vuotta kaikkea mahdollista urheilua kamppailu-urheilulajeista soutuun ja golffista joogaan, en ole koskaan ollut varsinaisesti valmennussuhteessa. Sitä silmällä pitäen halusin olla varma, että traineri on hahmo johon ei pala ainakaan pinna. Siinä mielessä Kallepekka ”Keipsi” Lappalainen on ihannevalinta, koska habitus on kuin Koposen Samilla johon ei kukaan voi ärsyyntyä. Vankka ammattitaito ja kyky selittää miksi asioita tehdään on toki plussaa.

Tällä hetkellä elämäntilannekin itse asiassa mahdollistaa treenaamiseen panostamisen suhteellisen hyvällä omatunnolla. Elämän pahimmat ruuhkavuodet alkavat olla toivottavasti jo takana päin. Lapset ovat nuoria aikuisia joten kiipeilyjä ja treenejä ei tarvitse ajoittaa alppilähtöihin, tai otsalamppusetteihin. Lisäksi elämä on opettanut sen, että itse ei tarvitse osata, jos joku toinen osaa paremmin.

Tavoitteet?
Kokonaistason nostaminen toki. Spesifimpänä tavoitteena pari reittiä, joita voisi pohtia vaikka seuraavassa postauksessa.

Tavoitteina kahdeksannen vaikeusasteen reitit tuntuvat hulluilta sen vuoksi, että kun itse aloitti kiipeilyn, niin kaseja kiipesivät vain huippukiipeilijät kuten Tomi ja Heko. Tämän vuoksi sitä ei oikein vuosien varrella tullut edes niin vaikeita reittejä koitettua. Mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Heikkoudet kiipeilyssä?
Sormivoima. Tulee tuskaisan hitaasti, mutta lähtee todella nopeasti. Toisin kuin paino. Myös sellainen peruskestävyys, jonka avulla palautuu reitillä levoissa joissa pitää roikkua otteessa. Itse tarvitsisi aina seisomalevon, jossa saa painon pois käsiltä. Ihaillen voi katsoa kestävyyskoneita, kuten Ahlströmin Marjut joka voi palautella missä vain otteessa roikkuen.

Vahvuudet?
Koska on heikko, niin on tullut opeteltua varmaan kiipeämään mahdollisimman helposti. Eli löytämään reitillä itselle helpoin beta. Jalkatekniikka on myös varmaan vahvuus. Siitä syystä loivahkoprofiiliset reitit sopivat itselle parhaiten. Mulla on myös töppöjalat ja pitkä selkä, niin määrätynlaiset huukit sopii ihan hyvin. Tiivistettynä lienee se, että olen ehkä ennemmin hyvä kuin vahva. Joten toive on, että fyysisten ominaisuuksien parantaminen voisi auttaa kokonaistasoon. Hauskaa nähdä mitä testaus sanoo?

Kiinnosteleeko kisailu?
Ehdottomasti! Varsinkin nykyisessä formaatissa, jossa kisoihin panostetaan merkittävän paljon. Peruskisoihinhan nykypäivänä tyhjennetään koko halli ja nähdään useampi päivä verta ja hikeä, jotta halli on pullollaan toinen toistaan hienompia reittejä. Olenkin aina joskus pohtinut, että jos osallistuu vaikkapa Boulderliigan osakilpailuun, niin useimmiten reittitarjontaa voisi verrata siihen, että kiertäisi vaikkapa pääkaupunkiseudun hallit ja yrittäisi kiivetä jokaisesta parhaat 5 reittiä. Ikämiessarja mahdollistaa myös sen, että useimmiten voi olla kympin sakissa. Toivottavasti sakki uskaltaa tämän koronahässäkän jälkeen taas osallistua karkeloihin sankoin joukoin, jotta niitä on edelleen mielekästä järjestää.

Myös Derbyihin olisi mukava osallistua vielä tulevaisuudessa. Kärkkäisen Josen kanssa tiimiydyttiin pari vuotta sitten järjestettyyn Derbyyn Kouvostoliiton ympäristössä ja kokemus oli mainio. Siitäkin huolimatta, että luulin saaneeni kihdin kun varpaat olivat pari-kolme viikkoa niin kipeät, että piti käyttää sandaaleja kun kengät ei menneet jalkaan. Se saattoi onneksi johtua kuitenkin ennemminkin vuorokauden aikana kiivettyjen reittien määrästä, kuin riettaasta elämäntyylistä. Kukapa järjestäisi boulderkisan Hueco Rock Rodeon tyyliin?

Katso ylläoleva video Antin ensimmäisestä PT-sessiosta, jossa tehtiin kartoitusta tämän hetkisestä tilanteesta…

 

Kuvat ja video: Sami Romppainen / VOEMAMEDIA

Savo Boulder alueitten helmet – Tahko

Tahkovuoristo tuo Pohjois-Savon oma alppikylä sijaitsee Nilsiässä, vajaan tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Tahkolla on pitkä historia ihmisten ulkoiluttajana, mutta boulderalueena #tahkoboulderpark on kuitenkin melko tuore tapaus…

Sami Koponen toppaamassa huippukiven klassikkomanttelia nimeltä ”Villen reitti”

Sananen Tahkon boulderoinnin historiasta

Muutama vuosi sitten Tri. Koskelan polttareissa seurue bongasi muutamia varsin kiipeiltävän oloisia kaltsin pätkiä, mutta seurueen sen hetkisestä  (kenties hivenen vajavaisesta) tarkkaavaisuustilasta johtuen kukaan ei onnistunut löytämään paikkoja yli kahteen vuoteen monista yrityksistä huolimatta!

Monien tutkimusreissujen seurauksena allekirjoittanut sekä Tri. Koskela onnistuivat kuitenkin saamaan ns. langan päästä kiinni ja näin vyyhti alkoikin purkautua. Rinteestä löytyi loppujen lopuksi melkoinen määrä hyvää kiivettävää ja tätä tekstiä kirjoittaessakin tiedän, että kyseisessä rinteessä on vielä hyvinkin potentiaalia monille laatubouldereille!

No mutta se historiasta ja nyt itse alueen esittelyyn!

Tahko boulderpark

Tahkolla on tällä hetkellä avattuna vajaat viisikymmentä boulderia. Boulderit ovat varsin hajallaan Tahkon rinteessä. Osalle bouldereistä on helppo mennä, niille johtaa hyvät polut tai ne sijaitsevat hyvinkin lähellä selkeitä maamerkkejä, mutta osalle bouldereista tiet ovat hieman hämärämpiä ja maasto erittäin haastavakulkuista. Alueesta on juuri julkaistu uusi Premiumtopo 27crags -palvelussa ja täältä voit löytää kivien koordinaatit sekä niille johtavat gps-polut. Suosittelemmekin siis käyttämään kyseistä palvelua kiville navigoinnissa ellet sitten saa värvättyä paikalle jotain jo asiansa osaavaa guidoa.

Mika ”Mynzzi” Niskasellakin on oltava kieli keskellä suuta kun lähettää ”Pehku aretea”

Tahkon kivi on kvartsiittia. Kivi on erittäin hienokiteistä ja sileää. Tämä tekee alueen boulderoinnista ainutlaatuista. Reitit ovat kauttaaltaan melko teknisiä vaikeustasosta välittämättä. Helpommissakin reiteissä saattaa olla tarkkoja jalkaotteita ja kryptisiä sekvenssejä. Profiilit Tahkolla ovat kautta linjan aika loivia, miedosti hänkkääviä, verttejä tai släbiä. Ehkäpä jos jokin suomalainen sukulaispaikka pitäisi Tahkolle valita, se voisi olla mielestäni Jyväskylän klassinen 28.7.

Tällä hetkellä reittitarjonnan hienoimmat reitit löytyy seitsemännestä vaikeusasteesta. Huippukiven helmet ”Avari” 7c, ”Villen reitti” 7b ja edellä mainitut  yhdistävä ”Attentaatti!” 8a ovat todellakin suositeltavia niin kivenlaadun, kiven sijainnin sekä luonteikkaiden muuvienkin takia.

Toinen todella lämpimästi suositeltava reittivalinta on polku, joka johtaa ”Pehku arete” sektorille. MTB-polulta erottuasi saavut ”Boheemi rapsuttaja” -sektorille, josta jo löydätkin parit mainiot boulderit. Kun etenet polkua saavut hetken päästä yhdelle alueen hienoimmista bouldereista. ”Tahko special” 7a on ehdoton namupala kaikille niille, jotka tykkää siitä että kiipeilystä syntyy mahan pohjaan mukavaa kutkutusta… Heti tämän sektorin vierestä löydät ”Pehku arete” sektorin, josta nimikko reitin lisäksi löytyy muutama helpompikin boulderi. Aivan tämän sektorin tuntumasta löytyy myös ”Nilsiän Sheikki” -sektori joka käytännössä muuri, jossa on kivoja hieman matalampia kutosen reittejä. Sheikin naapurina asuu alueen tekniikka testpiece ”Versus”, jolle kannattaa suunnata kitkojen ollessa todellakin kohdillaan ja kengät lankattuna viimeisen päälle…

Jos samaista gps-polkua seurailee eteenpäin (huom, vain gps polku, paikalta ei löyty tästä eteenpäin minkäänmoista luonnollista polkua) päätyy jossain vaiheessa hienolle ”Rakovalakia” -sektorille. Alueen nimikkoreitti on ehdottomasti suositeltava kaikille boulderoinnin sekä halkeamakiipeilyn ystäville. Kyseessä on täydellinen käsihalkeama, jossa on loistavat puitteet ottaa haltuun kräkkihommien salat! Halkeaman ympärille rakentuu loistava ja hyvin uniikki boulderi monine viehkeine detaljeineen… Samaiselta sektorilta muita mainittavan arvoisia kiipeilyjä edustaa savolainen jääkaappipakastin nimeltä ”Local handjob” 7c. Savossa jääkaappipakastimetkin ovat kieroja ja vähän jännittäviä muutenkin 🙂

Unelmavävy Koponen tekee toistoa ”Local handjob” -reittiin…

Rakovalakia sektorin lähettyviltä löytyy muutama muukin sektori, jotka on helppo saavuttaa. Myös potentiaalia uusille linjoille on löydettävillä näiltä huudeilta…

Parit helemet on vielä mainittava! Kertakaikkisen viehkeä tasapainoreitti ”Railslide” löytyy helposti läheltä Tahkon alaparkkista. Helppo lähestyminen ja visuaalisesti kiehtova linja saa sinut koukkuun varmasti! 

Hieman irrallaan Tahko keskuksesta löytyy Kettukankaan puoli, josta myös löytyy hienoa boulderia toisen perään. Ensimmäisenä eikä vähäisimpänä löytyy ”Devil” -sektori, jonka molemmat reitit ovat silkkaa parhautta. Tämän sektorin takaa aukeaa useampiakin hyviä kiviä, josta löytyy mukavaa helpompaa  kiivettävää. Tälle alueelle on myös mahdollista avata vielä jos jonkin verran helpompaa hyvää kiipeilyä.

Eipä siis muuta kuin suosittelemme vahvasti sinua ottamaan suunnaksi Tahkon, jos hienot reitit ja mainio kivenlaatu kiinnostellee! 

Tahkon topon löydät osoitteesta: https://27crags.com/crags/tahko

P.S. Tahko tarjoaa nykyisellään melko monenlaisia aktiviteetteja sekä kesä- että talviajalle. Tahkolle voi siis tehdä mukavan aktiiviloman mihin vuodenaikaan tahansa! Tahkon tarjontaa voi käydä kurkkailemassa osoitteesta: https://www.tahko.com/fi/

P.P.S. Tahkon sivuilta löytyy oivallinen ominaisuus boulderoijille, nimittäin webkamerat. Näistä voi kätevästi tarkistaa miltä keli näyttää paikanpäällä aina ennen starttia..

Savo Boulder alueitten helmet – Viitaniemi

Toisena savolaisen kiipeilyn helmenä on varmasti syytä esitellä Kuopion klassinen lähispotti nimeltä Viitaniemi. Viitaniemen boulderit ovat lunastaneet vuosien varrella paikkansa monen paikallisen- sekä vierailevan tähden sydämmestä ja miksikäs ei, sillä ”Viitiksestä” löytyy laatulinjoja niin helpompien kuin vaikeampienkin bouldereitten ystäville!

(Sami Koponen krimppaa itsensä ”Herran haltuun” 7b+)

Palanen ”Viitiksen” historiaa…
Ensimmäisenä Viitiksen maagisesta kivenlaadusta pääsivät nauttimaan Partasen Janne, Uutelan Anssi sekä maan kuulut Pekkasen veljekset joskus 2006 vuoden kieppeillä. Alkuun paikan kehittymistä hieman jarrutti pikkutien alussa ollut portti, jonka takia paikalle päästäkseen tuli suorittaa noin 40-60 minuutin haikki (riippuen tavaran määrästä). Paikan poikkeuksellisen hyvä kivenlaatu ajoi porsaita kuitenkin kerta toisensa jälkeen paikalle ja pikkuhiljaa linjoja alkoi putkahdellakin varsin hyvää tahtia. Ensimmäiset linjat kiivettiin paikan jylhimmälle ”Meteoriittikivelle” sekä sen vieressä makaavalle ”Pikkukivelle”. Huhujen mukaan kesti noin vuosi, ennen kuin kaverit löysivät ns. ”Uniikkimestakiven”, joka sijaitsee alle 100 metrin päässä edellämainituista kivistä!? En tiedä kertooko tämä enemmän metsän tiheydestä vai kavereiden henkisestä tilasta? Tätä voitte pohtia omissa päissänne tai kysyä sankareilta itseltään 🙂

Miten sinne piäsöö?
Viitaniemi sijaitsee muutamia kilometrejä Kuopiosta Karttulaan päin. Vaikka kartalta katsottuna kilometrejä Kalakukkokaupungista ei kerry kovinkaan paljoa, mutta aikaa matkaan kannattaa varata noin parinkymmenen minuutin verran, sillä loppupätkä on kieroa  savolaista pikkutietä…

(”Savon Partagen” 7c klassinen sloupperi ja vähintään yhtä klassinen mikkeliläinen kiipeilijä Antti Liukkonen)

Tarjonta
Viitiksessä on tällä hetkellä  topon mukaan 76 boulderia skaalalla 3 – 8a. Kivenlaatu on pääsääntöisesti hyvää ja joissakin probleemissa, jopa maagisen hyvää! Jottei tämä nyt ihan pelkältä tuhkimotarinalta kuulostaisi, niin mainittakoon, että muutamissa paikoissa kivenlaatu on myös hieman irtonaisempaa ja vähän terävääkin, eli elekee nyt ihan mihinkään ”Fontsunreissuun” varautuko 🙂

Myös reittien osalta variaatiota löytyy viljalti. Ehkäpä parhaiten jäsennellyn kuvan paikasta saa käymällä läpi sen parhaat palat sektorikohtaisesti:

Meteoriittikivi
Ehdottomasti THE KIVI Viitiksessä. Helpoimman pään helmistä täytyy mainita ainakin molemmat  Hightower -reitit, jotka edustavat mukavaa 6a -tason tasapainokiipeilyä uljaassa kantissa. Nämä ovat mitä parhaimpia reittejä harjoitella boulderoinnin henkistä puolta. Reitit ovat noin 5 metriä korkeita ja verrattain hyvällä ländillä varustettuja. Tästä pykälää napakampi, kiven toiselta puolelta löytyvä ”Terminaattori” 6b ansaitsee ehdottomasti useamman tähden ja klassikkostatuksen. Negatiivista layback nojailua viiden metrin verran hyvällä kivenlaadulla savolaisessa Von Wrightin kansallismaisemassa – kyllä kelepaa! Siirryttäessä seitsemänteen vaikeusasteeseen on nostettava esille kaksi timanttista släbiprobleemaa ”Vuoden släbi” 7b sekä ”Herran haltuun” 7b+, jotka edustavat ehdottomasti maamme släbien laadukkainta antia. Kiven jyrkemmältä puolelta löytyvät ”Savon Partage” 7c ja ”Nepenthe” 8a ansaitsevat laatumaininnan sekä lämpimät suositukset! Aikamoinen laatupaketti yhdeksi kiveksi, täytyy sanoa!


(Sami Haapakoski silmiin nähden keskittyneessä tilassa  ”Vuoden släbi” 7b -reitin toppimuuvissa…)

Pikkukivi
Tämä ”Meteoriittikiven pikkusisarus” löytyy heti isomman sisaruksen takaa tarjoten mukavat lämmittelyolosuhteet isompiin linjoihin. Kivenlaatu on huomattavasti karkeampaa ja linjat ovat huomattavasti matalampia, mutta ehkä suurin merkitys tällä kivellä on siinä, että se tarjoaa oivalliset puitteet lajiin tutustumiselle. Yhdelläkin pädillä pärjää hyvin ja helpompia linjoja löytyy useampia.  Siitä vaan pädi alle ja menoksi – kynnys lajin aloittamiseen on tällä kivellä matala!

Uniikkimesta
Myös tältä kiveltä löytyy paikoittain oivallista kivenlaatua ja kivoja, uniikkeja probleemia useammasta vaikeustasosta. Parkkiksen vastakkaiselta puolelta löytyy kiven helpoimmat linjat ”Verjnuarmu” 6a, ”Vasen halkeama”6a sekä nimettömät vitoset ovat kaikki mukavia kiivettäviä. Tien puolelta löytyviä ”Uniikkimesta” 6b sekä ”Fat Bastard” 6a -reittejä voi suositella kaikille kutosen metsästäjille. Jos jollain sattuu krimppihammasta kolottamaan hirveästi, niin lääkkeeksi tähän voidaan  suositella ainakin ”Billy Bong Thornton” 7a sekä ”Old” 7b -reittejä. Jos taas mielihalut kohdistuvat myös  slouppereitten piiskaamiseen sekä koko kehon torturetouhuihin niin ratkaisuna voisi olla ”Monologi” 7c+ tai ”Fire Walk With Me” 8a.

 
 
 
 
 
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Première expérience de bloc en Finlande.. Monolgi, un 7c+ bien technique à grimper vers kuopio. #Finlande #kuopio #bouldering #boulder #scapefontainebleau#viitaniemi

Henkilön maxime baroud (@baroudmaxime) jakama julkaisu

(Maxime Baroud näyttää miten originaali Bleusardilta taipuu savolainen tekniikka testpiece Monologi 7c+)

Rantakivi
Rantakivi lepää nimensä mukaisesti Kallaveden rannalla ja vielä muutama vuosi sitten maisema kiveltä katseltuna edustikin hyvin leppoisaa savolaista järvenrantamaisemaa. Nykyisin se edustaa enemmänkin perinteistä suomalaista puskamaisemaa ja itseasiassa kivi on melko hankala löytää koska puskaa on tosiaankin paljon ja kivi ei koollaan koreile… Mutta mikäli löydät perille, voimme onnitella sinua, edessäsi on muutama oikein mainio boulderreitti. Erityisesti kiven jyrkältä puolelta löytyvät tiukemmat testpiecet  ”L’Enfant Sauvage” 8a, ”He-man assis” 7a, ”Adam” 7a+ sekä ”Karate” 7c ovat oivallisia sloupperipaukutuksia. Kiven helpointa antia taas edustaa varsin mielenkiintoisesti nimetyt ”Fuck The Animals” 6a, ”Jälkiliukkaat” 6a+ ja ”Läimäse huoraa perkele!” 6a. Tuossa alussa taisinkin jo osoittaa epäilykseni kivien löytäjien henkistä tilaa kohtaan, mutta hei – osoitetaan ymmärrystä pioneereille, kivien putsaaminen poikaporukassa on epäilemättä rankkaa puuhaa! Mutta joo, ehkäpä alaikäisten kanssa liikuttaessa on järkevämpi jättää topon lukeminen vaikka varttuneempien tallaajien hommiksi. Itse ainakin muistan hieman ”soveltaneeni” kun 6-vuotias tyttäreni kiipesi reittiä ”Fuck The Animals” ja kysyi reitin nimeä. Hetken topoa selattuani improvisoin nimeksi ”Duck is animal eli Ankka on eläin” ja kaikki olivat tyytyväisiä…

L’E‰nfant Sauvage 8a from Sam1 on Vimeo.

Voemakivi
Tämä kivi valjastettiin kiipeilykäyttöön samoihin aikoihin kun laiteltiin vaneria seiniin VOEMAlla vuonna 2013. Sattuneesta syystä kivi ristittiin Voemakiveksi… Kivenlaatu tällä kivellä ei yllä  ihan muiden Viitiksen kivien tasolle ja varmaankin tästä seikasta johtuen tämän kiven korkkaaminen sai odottaakin myöhempiä aikoja. Kun irtonainen kiviaines pikkuhiljaa poistui, linjoista kuoriutui kuitenkin muutamia oikein oivallisia probleemia. Helpoimmasta päästä mainittakoon tekninen ”Pilvi” 6b+ sekä jyrkempi ”Palkkatukireppana” 6b+, jotka hieman kiprakasta kivenlaadusta huolimatta sisältävät ihan mukavaa liikehdintää. Nihkeämpiä greidejä halajavien suosituslistalle voidaan merkata ainakin ”Luna” 7a+, ”Kebabjoutsen” 7a sekä ”Illuminati” 7b+.


(Ville Koskela ja Voemakiven krimppi testpiece ”Illuminati” 7b+)

Meneminen Viitikseen on nykyään portin kannalta mutkatonta ja perältä löytyy hyvä parkkis, johon mahtuu mukavasti useampiakin autoja. Elkää kuitenkaan tukkiko teitä ja muistakaa hyvät käytöstavat kivillä! Mainittakoon vielä, että keväisin viimeinen tienpätkä saattaa olla joskus kehnossa kunnossa, joten tilannetta kannattaa käydä tiedustelemassa paikanpäältä ja jos näyttää huonolta, niin kannattaa suosiolla suunnata muille kiipeilypaikoille, ettei tie mene pilalle.

Ulkokiipeilyn riemua teille ja muistakaa nauttia, Viitiksestä löytyy kyllä tekemistä kaikille!

Teksti ja kuvat: Sami Romppainen / VOEMA

Savon vaikeimmat boulderit?

Jostain syystä nyt tullee paljon  kysymyksiä ”Mikä on Savon vaikein boulderi”? Kerta toisensa jälkeen tähän joutuu antamaan tylsän vastauksen ”riippuu ihan kiipeilijästä mikä reitti on kenelle vaikea ja mikä ei”… 

Kannattaako siis Savvoon lähtee vaikeiden reittien perässä? No tokkiisa! Tässäpä listattuna Pohjois-Savon vaikeimpia bouldereita ja muutama sana infoa jokaisesta, jotta saadaan Savon matkailu aivan uudelle levelille 😉 

Nää nyt tulee ihan missä sattuu järjestyksessä:

Kovasikajuttu 8a+

(Suonenjoki, Vehvilä. Ensinousu Sami Romppainen 2014. Toistot: Sami Koponen).
”Jyrkkä kompressiopaukuttelu hyvillä otteilla. Ei yksittäistä vaikeaa muuvia, vaan tasaista huukkailua ja kantin paukuttelua hänkin loppuun saakka. ”  Lue täältä lisää ja katso video!

Spice Ice 8a

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Koponen 2016. Toistamaton.)
”Teknistä vertikaalikrimppailua alussa ja loppuun kunnon dyno!”

Nepenthe 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Jere Jurtig, Sami Koponen).
”Uljas miedosti hänkkäävä kantti Viitaniemen meteoriittikivellä. Alussa sormekasta ja teknistä kiipeilyä, helpottuu loppua kohti, mutta loppuun saakka saa ihan skarppina olla…” Video löytyy täältä!

Fail Compilation 8a

(Neulamäki, Kuopio. Ensinousu Ville Koskela 2012. Toistot: Sami Romppainen, Sami Koponen. 
”Jyrkkä, poweri alku, jonka jälkeen tekninen asentojuttumuuvi. Toisille poweriveto sloupperiin on vaikeampi ja toisille balanssimuuvi. Hieno klassikkoreitti! Koskelan klassikkovideo löytyy täältä.”

L’Enfant Sauvage 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton)
”Lyhyt ja ytimekäs kompressioreitti Viitiksen rantakivellä. Aivan helemi kivenlaatu. Videon löydät täältä

Atlantis 8a

(Varkaus. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistot: Sami Koponen, Rami Haakana, Jere Hurtig)
”Powerikattoboulderi. Vaatii hieman sormilta, mutta aika paljon enemmän corelta. Selkeä kruksimuuvi, slouppaavaan pinchiin veto kroppa hankalasti sivuttaisessa asennossa. Katso video täältä

Aina mun pitää 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Sami Koponen).
”Miedohkoa powerihänkkiä ja kruksissa oikeesti pienet otteet, yhden sormen krimppi ja kahden sormen krimppi. Alkulämpimät pienellä dynolla… Videon löydät täältä

Fire Walk With Me 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton).
”Huonot otteet sekä käsien että jalkojen osalta. Pari napakkaa ja todella tarkkaa  muuvia. Assis vielä projektina…”

Attentaatti 8a

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton).
”Slouppereita ja asentojuttuja loistavalla kivenlaadulla. Tekninen ja varmaan myös vähän kitkariippuvainen. Tahkon huipulla, eli hienot maisemat kaupanpäälle”

Feet Into Mud Fist To The Sky 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton.)
”Vaatii sormivoimaa ja nahkaa. One move wonder. Video löytyy täältä”.

Chaos 7c+/8a

(Petonen, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2010. Toistot: Ville Koskela)
”Aikalailla one move wonder tämäkin. Pieniä otteita hänkillä ja alussa tekninen huukki. Video löytyy täältä.”

Hooligans holiday 7c+/8a

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu: Sami Romppainen 2016. Toistamaton)
”Huligaanin directi lopetus. Tricky sequence. Korkea reitti..”

Show Must Go On! 7c+

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Aika lenkkariefektireitti. Olevinaan hyvät otteet, mutta vähän vaikeat asennot. Hyvän kokonen linja tämäkin”.

Versus 7c+

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Kompressioreitti. Huonot jalat. Tekninen”.

Ode To The Fontainebleau 7c+

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.
”Tekninen reitti huonohkoilla otteilla ja vaikeahkoilla asennoilla”.

Savolainen Tango 7c

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.)
”Savolainen släbiongelma. Kiero kun mikä.”

No niin, nyt ei muuta kun matkalippuja hommaamaan ja Savon reissua kehille! Kysymyksiä saa heitellä vaikka tuohon kommentteihin tai privana jos tulee jotain mieleen. Guidoksikin voidaan lähteä aikataulujen puitteissa 🙂

Savo Boulder alueitten helmet – Riverboulders

Uskoppa pois, Savon puskista löytyy maanmainioita murikoita! Kuopion kiville kannattaa ajella vaikka vähän pitemmästäkin matkasta, sen verran paljon täällä helmiä piisaa. Eteläisestä Suomesta katsottuna matkaa toki kertyy, mutta jos kaipaa vaihtelua vaikkapa Jyväskylän visiiteille, niin uskaltaisinpa sanoa, että  laatulinjoja täältä löytyy ihan siinä missä Jyväskylästäkin. Perisuomalaiseen tapaan, myöskään Savon huudit eivät valitettavasti tarjoile suuren suuria yhtenäisiä boulderalueita, mutta pienellä ajelulla klassikkolinjoja löytyy varmasti jokaiseen tyyliin ja vaikeuteen. Aloitetetaan Savon boulderalueitten esittely vaikkapa Riverbouldersseista.

Riverboulders
Riverboulders on noin 20 minuutin matkan päässä Kuopion keskustasta sijaitseva boulderalue. ”Rivereillä” kivi on aika erikoista, mutta pelkästään positiivisessa mielessä! Varsinkin niin sanotulla ”yläsektorilla” kiven muodot ovat selkeitä ja kivessä on aika vähän otteita, joka tekee kiipeilystä hienoa ja omaleimaista. Reitit ovat pääsääntöisesti aika loivia ja teknisiä, vaikkakin alasektorilta löytyy pari poikkeustakin. Suomalainen graniitti yleisesti ottaen tarjoaa melko harvakseltaan helmiä aivan helpoimmassa vaikeustasossa,  mutta juurikin Rivereiltä löytyy muutamia erityisen makoisia vitosen reittejäkin.

Jos aloitellaan helpoimmasta päästä, niin ”Muljautus”, ”Booty shake” ja ”Kyykky” ansaitsevat mielestäni erityismaininnan viidennen vaikeusasteen sarjassa. Kaikki nämä ovat släbejä ja kiipeily tapahtuu suurelta osin jaloilla.

Booty Shake 5

Kuudennesta vaikeusasteesta mukavaa tekemistä löytyy useammankin reitin edestä. Paikan ehkä kiivetyin kutonen on ”Pelimanni” 6c, joka mielestäni ansaitsee klassikkostatuksen. Hienoa balanssikiipeilyä visuaalisesti silmää miellyttävällä linjalla. Alasektorilta mainittakoon selkeä kanttilinja ”Pollari”, krimppi-gaston-saideri lukottelu ”Pakkolasku” 6c, hyvillä otteilla yllättävän kimurantistikin kiipeävä ”Dirty Harry” sekä hauskoilla muuveilla leikittelevä ”Tavan tallaaja”.  Yläsektorin laatukutosten katraaseen voisi nostaa vielä linjat ”Kuoppa” ja ”Vakooja”, jotka tarjoavat myös varsin miellyttävää liikehdintää.

Kalle-Pekka ja ”Vakooja” 6c

Seitsemäs vaikeusaste tarjoilee kenties paikan hienoimmat helmet. Leimaavana tekijänä mainittakoon, että tämän vaikeustason reitit ”Rivereillä” haastavat nimenomaan teknisillä nikseillään enemmän kuin voimalla. Släbisektorin hiippailu ”Pattonisti” pakottaa etsimään oikeita asentoja slouppereiden luistaessa sormien alta. Alasektorin kattolinjat ”Top Root” ja ”Jack Sparrow” haastavat kiipeilijän hieman erikoisilla kruksimuuveillaan, joista ei ihan pelkällä campusvoimalla selvitä. Yläsektorin puolella loivat ja tekniset linjat kuten ”Made In Fontainebleau” ja ”Savolainen Tango” ovat osoittautuneet todellisiksi ”tekniikkatestpiisseiksi” ja näissä toistot ovat olleet toistaiseksi tiukassa. Greidejä ollaankin korjailtu nyttemmin enemmän suomalaisia sukulaisreittejä vastaaviksi.

 

Käyttäjän @keipsi jakama julkaisu

Keipsi pitkällisen tuttavuutensa ”Jack Sparrow”n kimpussa

”Rivereitten” haasteellisinta antia tällä hetkellä edustaa Mr. Koposen syksyllä 2016 avaama dynaaminen ja krimppaava ”Spice Ice”.  Mikäli menohaluja jollain piisaa vielä näidenkin sendaamisen jälkeen, niin parit projektitkin vielä löytyy 🙂

Ei muuta kun Rivereille vuan! Muistakaa pysäköidä järkevästi, pitää melu aisoissa ja olla muutenkin ihmisiksi 🙂

Rivereitten Premium-topo löytyy 27cragsista

Mikäs alue seuraavaks? 🙂

Kiipeilykurssit – kenelle ja miksi?

Tasaisin väliajoin tulee kysymyksiä mille kurssille kannattaisi tulla jos haluaa aloittaa harrastuksen tai mikä olisi oikea kurssi vuoden kiivenneelle innokkaalle harrastajalle, joka haluaa kehittyä?

Tässäpä hieman valotusta aiheeseen:

Kiipeilyn tekniikkakurssit 

Tekniikkakurssi 1 alkeet on tarkoitettu sellaisille kiipeilijöille, jotka haluavat ottaa haltuun kiipeilyn perusteet. Kun heti alkuun oppii tekemään perusasiat oikein, voidaan välttyä vaikeilta poisoppimistapauksilta. Tiivistetysti sanottuna tällä kurssilla opitaan seinällä liikkumista erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi milloin kannattaa kääntää jalkaa ulkosyrjälle? Miten pienelle jalkaotteelle astutaan? Entä isolle pinnalle? Miten voidaan ehkäistä ns. ”ladonovi efektiä”, jne. Myös lajisanasto tulee tutuksi mm. eri otetyypit ja seinäprofiilit. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (vuosijäsenille 45€) ja hintaan sisältyy 2 ILMAISTA KIIPEILYKERTAA!

Tekniikkakurssi 2 jatko on suunnattu jo jonkin aikaa kiipeilyä harrastaneille, jotka haluavat kehittyä kiipeilijänä ja parantaa kiipeilytekniikkaansa. Kurssilla aletaan kartoittamaan omaa ”kiipeilijäminäkuvaa” ja miettimään millaisia ominaisuuksia minulla on hyödynnettävänä omaan kiipeilyyni, sekä vastaavasti mitkä ominaisuudet rajoittavat kiipeilyäni. Käytännön harjoituksissa  syvennytään erilaisiin jalkatekniikoihin, kuten hookkeihin ja high steppeihin. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (TEAM VOEMA vuosijäsenille 45€).

toehook_small

Köysikiipeilykurssit

Köysikiipeilyn alkeiskurssilla otetaan haltuun turvallinen yläköysikiipeily sisäseinällä. Käytännössä siis kaikki asiat, jotka tarvitset Suomen urheilukiipeily ryn yläköysivarmistuskortin suorittamisessa. Tärkeimpinä asioina turvallinen kiipeäminen ja varmistaminen sekä tarvittavat varusteet ja niiden käyttö. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy KUUKAUSI ILMAISTA KIIPEILYÄ!

Liidikurssi on jatkoa köysikiipeilyn alkeiskurssille. Tältä kurssilta saat perustaidot turvalliseen liidaamiseen, eli ns. alaköysikiipeilyyn sisäseinällä. Tälle kurssille voit osallistua vain, jos sinulla on hyvin hallinnassa kaikki alkeiskurssin asiat. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy 5 KERTAA ILMAISTA KIIPEILYÄ.

_A1B3602

Ulkokiipeilykurssit

Kalliokiipeilyn peruskurssi on tarkoitettu niille, ketkä haluavat ottaa haltuun sisäseinien lisäksi myös kalliokiipeilyn perusteet. Tällä kurssilla opitaan turvallinen yläköysikiipeily ulkokalliolla. Tärkeimpinä asioina yläankkuripisteen rakentaminen erilaisissa tilanteissa, laskeutuminen sekä kiipeily ja varmistaminen. Kurssille osallistuminen edellyttää köysikiipeilyn alkeiskurssin asioiden sujuvaa hallintaa. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 95€ (TEAM VOEMA vuosijäsenet 85€).

asko1_small

Personal training

VOEMAlta saat varattua ajan myös yksityistunteja varten. Nämä räätälöidään aina asiakkaan tarpeitten mukaisiksi. Yleisimmin asiakkaat haluavat sparrausta kiipeilytekniikan ja kiipeilyn harjoittelun suhteen, mutta joskus tarvitaan apua kaivataan vaikka varmistustaitojen kehittämisessä. Yksityistuntien etu on myös se, että myös aikataulut voidaan tehdä hyvin pitkälti asiakkaan ehdoilla.

Tässäpä vielä pieni videon pätkä, jossa koetamme avata hieman VOEMAn kurssitarjontaa:

Kiipeilykurssille? Kenen kannattaa tulla ja miksi? from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

VOEMAn kiipeilykursseille voit ilmoittautua VOEMAn verkkosivuilta tai suoraan VOEMAn tiskille! Jos jokin jäi askarruttamaan mieltäsi nykäise hihasta tai tuikkaa meiliä info@voema.net

Kursseilla nähhään!

Esittelyssä VOEMAn circuitit!

Kaikki höpisee kovasti VOEMAn circuiteista. Mitä ne on ja kenelle niistä on hyötyä? Tässäpä hieman juttua aiheesta!

Circuitit on eräs vanhimmista kiipeilyn treenimuodoista. Idea juontaa juurensa Ranskan Fontainebleuahun vuodelle 1947, jolloin ranskalainen kiipeilijä Fred Bernick avasi maalipurnukkansa ja piirteli ensimmäiset circuittimerkinnät legendaariselle Cuvier Rempartin sektorille.

Legendaarinen Fontsun circuittikirja 

Legendaarinen Fontsun circuittikirja

 

Circuitit niputtavat yhteen samantasoisia bouldereita ja kiipeilijä voi kiertää kätevästi reitiltä toiselle ja saada aikaan hyvän kiipeilytreenin. VOEMAn circuitit on suunniteltu niin, että ne pitävät sisällään aina kymmenen reittiä, jotka edustavat tyyliltään mahdollisimman monipuolista kiipeilyä. Joka circuitista siis löytyy loivempaa ja jyrkempää kiipeilyä sekä monipuolinen valikoima erilaisia otteita. Pyrimme myös aina siihen, että riippumatta vaikeustasosta reittien kiipeäminen edellyttää erilaisia teknisiä taitoja sekä pohtimista ja oivalluksia. Circuitit haastavat kiipeilijää siis monella eri tasolla.

VOEMAlta löytyy viisi eri tasoista circuittia, joista jokainen on merkitty eri värisillä pyörylämerkeillä. Kaikki circuitit alkavat tiskin vierestä ja etenevät loogisessa järjestyksessä ympäri hallin.

Circuitit on merkattu selkeästi eri värisillä pyörylöillä

Kenenkäs näitä circuitteja sitten kannattaa kiivetä? Tähän on helppoa vastata – kaikkien! Circuittien avulla on hyvä lämmitellä, hioa tekniikkaa, tutustua kiipeilyyn, monipuolistaa omia vahvuuksia, kohentaa kuntoa, viettää aikaa kavereitten kanssa, tehdä kova treeni, tehdä kevyt treeni, hankkia kestävyyttä, kehittää voemaa… Circuitteja voi hyödyntää monella tapaa! Jos ei aukene, niin tule ihmeessä kysäisemään tiskiltä lisää, niin myö toki neuvotaan!

Seuraavassa vilimin pätkässä Sami ja Minna tekee parhaansa kertoakseen teille mitä circuitit VOEMAlla tarkoittaa 🙂

VOEMAn circuitit from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

P.S. Jos on tarvetta päteville tv-juontajille esim. Linnanjuhliin tai muihin kekkereihin, niin kyselkää ihmeessä 😉

Lähteet: Escalade á Fontainebleau (Jo & Francoise Montchausse et Jacky Godoffe 1990)

VOEMAn circuittijuliste 

VOEMAn circuittijuliste

Voemagram kuvakisa 2016

Jo perinteeksi muodostunut VOEMAn kuvakisa on taas ratkottu! Kilpailu keräsi edellisen vuoden tapaan noin 50 kuvan saldon. Tuomaripöydän takaa löytyy taas ”vakioraati” eli kiipeilevät valokuvaajat Marko Kauko ja Sami Romppainen.

Kuvasadossa oli otoksia niin ulkomailta kuin kotimaankamaraltakin.

Voittajat palkitaan VOEMAn lahjakortein (voittajalle 50€, kakkoselle 30€ ja kolmoselle 20€).

 SIJA 1
Rollo Mixed

”Kuvassa on hienosti tilantuntua. Kenellekään ei jää epäselväksi, että kyseessä ei ole mikään pikkureitti. Ehkä kuva olisi ollut vielä tehokkaampi jos kiipeilijä olisi ollut vähän lähempänä? Loistava ruutu jokatapauksessa!” – Marko Kauko

SIJA 2
Lari Törrönen

”Loistavasti vangittu vastavalo luo kuvaan tunnelman, johon ainakin kaikki Lofooteilla vierailleet voivat taatusti yhtyä. Kuvan selkeät linjat viehättävät ja sommitelma on tosiaankin kohdallaan. Heti aloin haaveilemaan Norjan reissusta 🙂 ” – Sami Romppainen

SIJA 3
Joochers

 

Kesäpäivän kivaa #bouldering #koivusaari #voema #voemagramkuvakisa2016

Kuva, jonka JB (@joochers) julkaisi

”Loistava kesäpäivän fiiliskuva paikasta, joka on varmasti tuttu monelle suomalaiselle boulderoitsijalle. Epäterävät alueet kehystävät hienosti leppoisan tunnelman.” – Marko Kauko

KUNNIAMAININTA
Mynzzi

 

Perhonen #climbing #nature #voema #voemagramkuvakisa2016 #bouldering

Kuva, jonka Mika Niskanen (@mynzzi) julkaisi

”Joskus (tai yleensä?) kiipeilysessiossa ei paljon urotekoja synny, mutta silti illalla huomaa muistelevansa päivän tunnelmia lämmöllä. Tähän kuvaan on vangittu hyvää tunnelmaa, joka syntyy jonakin päivänä yhdestä ja jonakin toisena päivänä toisesta jutusta. Hyvän fiiliksen kesäkuva!” – Sami Romppainen

Kiitokset kaikille osallistuneille ja mitä parraimmat onnittelut voittajille!!! Otetaan taas ensi vuonna uusiksi!

Problem Of The Week – kisareittejä ilman kisoja

Idea viikonreitistä syntyi viime keväänä ajellessani kotiin Helsingin Boulderkeskus Isatiksessa järjestyn reitintekokouluksen jälkeen. Koulutusta oli pitämässä maailmalla arvostettu ranskalainen  reitintekijä Tonde Katiyo. Koulutuksen jäljiltä olin täynnä intoa kisareittien tekemiseen ja aloin heti miettimään miten niiden tekemistä pääsisi treenaamaan enemmän. Aloin pyörittelemään asiaa päässäni ja tajusin samalla, että meillähän on toinenkin ongelma: Myöskään kiipeilijät eivät pääse kovin usein kiipeämään kisareittien tyylisiä reittejä. Kaikista kisastreameista näkee kyllä mitä vinkeimpiä boksiviritelmiä, mutta normaali kiipeilyn harrastaja ei pääse niihin liiemmin koskemaan. Reitinteon kannalta ongelmaksi muodostuu seinäpinta-alan, boksien sekä oikeanlaisten otteiden rajallisuus. Kiipeilykeskuksessa täytyy olla kuitenkin tarjolla paljon monenlaisia reittejä jokaiseen vaikeusasteeseen ja tämä sanelee raamit reitintekoon. Kisareitin tyyliset boksireitit vievät paljon tilaa, eli yksi reitti valtaa käytännössä aina kokonaisen seinäprofiilin. Eli jos tekisimme VOEMAlle pelkästään tämäntyylisiä viritelmiä niin meillä olisi seinillä yhteensä noin 10 reittiä 🙂

Problem Of The Week 

Jaakko painii boksien kanssa

 

Pelkällä powerilla ei pärjää

Yhtenä tärkeänä näkökulmana viikon reittien suunnittelussa pidän  muuvien laajaa teknistä skaalaa. Reitteihin pyritään ujuttamaan muuveja, joiden selvittäminen perustuu oppimiseen ja ne testaavat kipeilijää eri osa-alueilla. Muuvit voivat vaatia esimerkiksi koordinaatiota, jalkatekniikkaa, hermotusta, tasapainoa, reitinlukutaitoa tai henkistä kanttia. Haluamme innostaa kiipeilijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia kiipeilytyylejä ja eri tyylisiä muuveja. Pelkällä voimalla runttaamisen sijaan täytyy siis oppia liikkumaan oikein. Tähänhän kiipeily pohjimmiltaan perustuu – liikkumiseen seinällä.

Kisakiipeily on jatkuvasti mennyt yhä kauemmas ulkokiipeilyn tyylisestä intensiivisestä krimppailusta. Tähän löytyy mielestäni hyvinkin looginen selitys. Kovatasoisissa kilpailuissa kiipeilijöiden voimatasot ovat kautta linjan hyvinkin korkealla tasolla ja paremmuusjärjestykseen laittaminen alkaa olla melkoisen vaikeaa (ja erittäin tylsää) pelkästään voimaominaisuuksia testaamalla. Kiipeily on taitolaji, joka vaatii monipuolista osaamista ja toki kaikkia näitä ominaisuuksia täytyy mitata tasaisesti kautta linjan.

Problem Of The Week Ennakkoluulottomuus on varmasti yksi tärkeimmistä kehityksen edistäjistä!

Onko kisakiipeilytyylisten bouldereitten kiipeämisestä sitten hyötyä ulkoboulderointiin? Minun vastaukseni tähän on ehdottomasti kyllä. Vaikka kivillä tehtävät muuvit ovatkin keskimäärin hieman ”kesympiä” verrattuna moniin kisabouldereihin löytyy niiden taustalta aivan samat ominaisuudet, joita pitäisi kehittää. Moni miettii mitä hyötyä jostain parkourtyylisestä boksihyppelystä voi olla ulkoboulderointiin? Tässäpä esimerkiksi pari näkökulmaa:

1 ) Melko usealla kiipeilijällä on ongelmia esimerkiksi dynaamisten muuvien kanssa. Kiipeilytyyli on luonnostaan staattinen ja kynnys lähteä tekemään dynaamisia muuveja on korkealla. Toki tämän ongelman työstämiseen löytyy monenlaisiakin mahdollisuuksia, mutta tarttumalla ennakkoluulottomasti vaikka erilaisiin boksihyppelyihin tai run & jump tyylisiin haasteisiin pääsee työstämään tätä osa-aluetta erittäin hauskalla tavalla. Lisäksi tämän tyyliset haasteet tekevät erittäin hyvää kehon koordinaatiolle.

2 ) Toinen näkökulma liittyy kiipeilijän henkisen puolen kehittymiseen ja tavoitteiden asettamiseen. Viikon reitti toimii loistavana välitavoitteena viikottaisessa treenissä. Kukin voi asettaa tasolleen sopivan tavoitteen. Joillakin henkilöillä sopiva tavoite on viikonreitin flash, jollakin toisella se voi olla reitin selättäminen viikon aikana ja tietenkin kaikkea siltä väliltä.

Problem Of The Week 

Jape ja ns. ”perstechnique”

 

Apua, missä greidilaput?!

Henkilökohtaisesti vieroksun hieman kisareittien greidaamista. Monet reiteistä perustuu nimenomaan muuvien oppimiseen ja tällöin reitti voi tuntua aluksi hyvinkin vaikealta. Sitten kun liikeradat alkavat olla hallussa reitti ei tunnu enää ollenkaan niin  vaikealta. Greidilapun laittaminen johtaisi siis innokkaita kiipeilijöitä tarpeettomasti harhaan ja moni saattaisi lapun nähtyään jopa jättää kokeilematta reittiä. Näiden syiden takia  olemme tietoisesti jättäneet viikonreiteistä greidilaput kokonaan pois. Avoimin mielin siis 🙂

Timanttista toimintaa vai silkkaa huuhaata?

Palaute viikonreiteistä on todella positiivista. Idean syntyessä kyllä tiesin, että tästä tulee hyvä juttu, mutta silti vastaanotto on ylittänyt kaikki odotuksemme! Jopa vannoutuneet ulkokiipeilyn harrastajat järjestävät asiansa nykyään niin, ettei vahingossakaan yksikään viikonreitti pääse menemään ohi! Se on paljon se 🙂

VOEMAn viikonreitit Youtube soittolistallamme (uusin ekaks):

– Sami / VOEMA

Scroll to top