Uncategorized

Kiipeily on taitolaji – miten siinä kehittyy?

Taitolajeissa kehittyminen vaatii aina runsaasti toistoja. Kiipeilyssä tämä ei ole aivan yksinkertainen juttu, koska lajissa suoritettavat liikkeet ovat hyvin yksilöllisiä. Kahta samanlaista kiipeilyreittiä ei ole, joten yhden liikeradan opettelu ei välttämättä auta muitten muuvien kanssa. Täytyy siis vain kiivetä paljon erilaisia reittejä ja tästä kehittyminen lähtee liikkeelle.

”Yskä lähtee yskimällä ja kiipeämään opitaan kiipeämällä” -vanha savolainen sananlasku (2015)

Kiipeilytekniikan perusjuttujen haltuunotto nopeuttaa kehittymistä merkittävästi. Kuinka jalka asetetaan otteelle oikein? Miten vartalon kääntäminen eri tilanteissa vaikuttaa tasapainoon? Miten seinäpintaa voi hyödyntää oikean tasapainon löytämisessä?

Edellä mainitut asiat ovat kaiken kiipeilyn peruspilareita, jotka voi omaksua vain tekemällä. Lisäksi asioiden pohtiminen sekä tuntemusten jakaminen kaveriporukassa ajavat asiaa hyvin eteenpäin. Mikä onkaan hedelmällisempää kuin työstellä hyvässä porukassa kiipeilyreittiä, katsella miten eri ihmiset ratkovat muuveja ja tsempata toisiaan!

Porukassa treenaaminen on mukavaa ja kehittävää!

Porukassa treenaaminen on mukavaa ja kehittävää!

Miten kehittyminen tapahtuu?
Kuten sanottu – kiipeilyssä kehittyy parhaiten kiipeämällä. Varsinkin ensimmäisinä kiipeilyvuosina harjoittelusta suurin osa tulisi olla lajinomaista harjoittelua. Myöhemmin mukaan kannattaa ottaa lisäksi jotain kohdennettua voimaharjoittelua, esim. otelautaa, campusta, jne. Toki hyvän yleiskunnon ylläpito sekä huoltavat harjoitukset (esim. liikkuvuusharjoitukset) ovat kehittymisessä aina hyödyksi.

Aluksi kehittyminen on suhteellisen nopeaa. Miltei jokaisella kiipeilykerralla voi todeta editystä tapahtuneen. Jalka pysyykin otteella tai toisen jalan saakin nostettua ylemmäs ja yltää seuraaville otteille. Yleensä kehitystä tuntuu tapahtuneen juuri lepopäivien aikana. Tämä kertoo siitä, että olet oppinut jonkin liikeradan paremmin tai pystyt olemaan vaativassa asennossa entistä rennommin.

Jossain vaiheessa kehittyminen alkaa väistämättä hidastua ja onnistumisia ei tule enää yhtä usein. Joinain päivinä tuntuu tulevan jopa takapakkia ja eteenpäin vievistä voimista se tärkein eli motivaatio saattaa ailahdella. Tällöin tavoitteiden asettaminen ja niissä pysyminen nousevat avainasemaan. Ehkäpä pari lepopäivää ja jokin uusi kiinnostava tavoite voisi antaa uutta bensaa liekkiin?

Katso miten toiset kiipeävät ja ota oppia!

Katso miten toiset kiipeävät ja ota oppia!

Paljonko kannattaa harjoitella?
Sopiva harjoittelun määrä on hyvin yksillöllistä. Tähän vaikuttaa monet seikat mm. aiempi kiipeilykokemus, ruokailut (energian saanti), levon määrä ja laatu, yleiskunto sekä jokaisen kehon yksillöllinen palautumiskyky. Tässä kuitenkin jotain karkeaa linjausta sopivaan harjoittelun määrään:

1-2 kertaa viikossa: Tällä määrällä pidät yllä kiipeilykuntoasi ja kiipeilytaipaleesi alkumetreillä tämä määrä riittää myös viemään kiipeilyäsi eteenpäin.

2-3 kertaa viikossa: Tämä määrä selkeästi kehittää sinua, mikäli harjoittelu on sopivan tasoista ja laadukasta.

4-5 kertaa viikossa: Aluksi tällaiset määrät saattavat ajaa kiipeilyyn tottumattoman kropan liiankin tiukoille. Monesti rajat harjoittelun määrässä alkaa löytyä, kun joissain paikoissa (yleensä käsissä) alkaa esiintyä tulehduskivun kaltaisia tuntemuksia. Tällöin kannattaa ottaa kunnon lepo ja keventää treenejä vähäksi aikaa, että kivut eivät pääse kroonistumaan ja palailla treenien pariin vähitellen, kroppaa kuunnellen.

Kiipeilykurssit
Vauhtia kehittymiseen saa hyvin kiipeilykurssien kautta. VOEMA tarjoaa kursseja niin aloitteleville kiipeilijöille (boulderoinnin peruskurssi) kuin pidemmällekkin edenneillekin (boulderoinnin tekniikkakurssi).

Pitkään harrastaneitten treeniä voimme tukea parhaiten personal training -sessioilla. Tästä hyvänä esimerkkinä parin tunnin henkilökohtainen tekniikkapaja, jossa kartoitetaan kiipeilijän nykytilanne, treenataan ja katsotaan eväitä eteenpäin.

Kiipeä kaikenlaisia reittejä!

Haasta itseäsi ja kokeile vaikeitakin reittejä!

Tässäpä vielä muutama näkökulma treeneihin:

1. Kiipeä kaikenlaisia reittejä, jyrkkiä sekä loivia, pienillä sekä isoilla otteilla.
2.  Haasta itseäsi vaikean tuntuisilla reiteillä. Älä tuijota liikaa greidilappua. Joskus greidiltään helppokin reitti  voi tuntua vaikealta, tai toisinpäin.
3. Panosta myös helppoihin reitteihin ja koeta kiivetä itsellesi helpot reitit mahdollisimman ”täydellisesti”.
4. Katsele millä tavalla muut kiipeävät saman reitin.
5. Kiipeä kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Yhdessä ”ongelmien ratkominen” on kehittävää ja kaverien tsemppi auttaa!
6. Panosta liikkuvuuteen. Venyttely, jooga, jne. saa jalkasi nousemaan ja lihakset eivät mene niin pahasti tukkoon.
7. Mieti millainen kiipeilijä olet. Mitkä ovat sinun vahvuutesi ja mitkä heikkoutesi?
8. Panosta heikkouksiisi, pienikin panostus vie paljon eteenpäin!
9. Aseta itsellesi tavoite ja pyri siihen (esim. joku tietty reitti, vaikeusaste, VOEMArata, tms.)
10. Motivoi itseäsi ja ”luo itsellesi onnistumisia”. Aseta sopivia välitavoitteita ja nauti onnistumisen tunteista!

 

 

Ja sitten vielä muutamat linkit illan ratoksi:

Dave MacLeodin blogi
Training For Climbing sivuston treeniartikkelit (Eric Hörst)
Gimme Kraft -treeniopuksen esittelysivut

Jos reenihommat mietityttää, niin tuu toki nykäsee henkilökuntaa hihasta! Ollaan siellä ihan sinua varten!

– Sami / VOEMA

Mitä?! Onko kiipeilyseinillä sittenkin ratoja?

Kyllä. Nimittäin VOEMAratoja!

VOEMAradat nivoo yhteen 10-12 samantasoista boulderreittiä tehden niistä monipuolisen kokonaisuuden. Ratojen suunnittelussa on mietitty kokonaisuutta, niin että harjoituksesta tulee monipuolinen. Vähän jyrkkää kiipeilyä, jotta saadaan sopivasti rasitusta ylävartalon vetäville lihaksille. Lisäksi paljon keskivartaloon kohdistuvaa rasitusta sekä alavartalon liikkuvuutta edistäviä liikkeitä loivemmilla reiteillä.

VOEMAn vuosijäsen Jorkki testaamassa VOEMArataa.

VOEMAn vuosijäsen Jorkki testaamassa VOEMArataa.

Yhden radan kiertäminen voi kestää n. 10min – 30min riippuen palautumisien pituudesta. VOEMAratojen avulla saat tehtyä lyhyessä ajassa tehokkaan treenin, siirtyen reitiltä seuraavalle ratamerkintöjä seuraillen.

”Tätä voisi verrata hyvin kuntosaleilla tehtävään circuit -harjoitteluun” -luonnehtii VOEMAn vuosijäsen Tapani Korhola.

Ratoja voi kiivetä yhdellä kerralla oman jaksamisen mukaan. Monelle riittää ensimmäisillä kerroilla yksi, kokeeneempi voi kiertää vaikka kolme rataa samassa harjoituksessa. Tehoa pystyy säätelemään helposti reittien väleissä pidettävän lepoajan pituudella.

 

Tällainen harjoitus tekee hyvää kaiken tasoisille kiipeilijöille. Väsyneenä on keskityttävä tekniikkaan entistä paremmin, kun voimia ei ole enää jäljellä. Omaa tasoa reilusti helpommistakin radoista saa hyvää treeniä irti, kun yrittää kiivetä kaikki reitit mahdollisimman puhtaalla ja täydellisellä tekniikalla.

Vuosijäsen Mika huukkailee VOEMAradan alulla.

Vuosijäsen Mika huukkailee VOEMAradan alulla.

VOEMAradat on merkitty reitin lähtöotteiden taakse kiinnitetyillä, laminoiduilla korteilla, joista näet radan nimen, numeron sekä vaikeutta ilmaisevan symbolin. Lisäksi listaus radoista löytyy keskellä hallia sijaitsevalta ilmoitustaululta.

Circuit -boulderointi on vanha, hyväksi havaittu kiipeilyn harjoittelumetodi. Sen juuret juontavat boulderoinnin syntysijoille, Ranskan Fontainebleauhun. Siellä circuitteja on voinut kiivetä ulkokivillä jo kymmenien vuosien ajan. ”Fontsussa” circuitit on merkattu kiviin eri värein maalatuilla numeroilla.

Linkkejä aiheesta:
Fontainebleaun circuitit listalla: bleau.info/circuits

Nyt mie haastan kaikenlaiset kiipeilijät testaamaan VOEMAratoja ja kertomaan mielipiteensä!

Hyvvee reeniä!

– Sami / VOEMA

 

 

Lähtöotteen takana reittikortti sekä VOEMAradan infolappu.

Lähtöotteen takana reittikortti sekä VOEMAradan infolappu.

 

Onko kiipeily juuri sinun lajisi?

Asutko Kuopiossa? Oulussa? Jyväskylässä? Tampereella? Lappeenrannassa? Hämeenlinnassa? Turussa? Lahdessa? Vai kenties Helsingissä? Mikäli tiesi vie joskus näille paikkakunnille, olet onnekas! Sinulla on mahdollisuus kokeilla kiipeilyä helposti ilman ajanvarausta tai aiempaa kokemusta!

Kiipeilykeskuksen tärkeimmät tehtävät on mielestäni tuoda kiipeily lajina kaikkien ihmisten ulottuville ja tarjota motivoivat puitteet hienolle harrastukselle.

Kynnys lajin kokeilemiseen on nykyään matala. Kuka tahansa voi tulla paikanpäälle ja päästä kokeilemaan kiipeilyä ilman aiempaa kokemusta!

Keskuksen henkilökunta opastaa turvallisuusasioissa, neuvoo paikan käytännöissä ja ohjaa sinut sopiville reiteille. Sinun ei siis tarvitse muuta kuin lähteä avoimin mielin matkaan ja suunnata kohti uusia haasteita!

VOEMAn seiniltä löytyy ajankohdasta riippuen noin 100-150 eri tasoista reittiä. Kaikki reitit on merkattu reittikorteilla, joista selviää mm.  vaikeusaste, otteiden väri sekä muita oleellisia tietoja. Näitten tietojen perusteella hallissa on helppo valita omalle tasolleen sopivia reittejä ja haastaa itseään.

Ja haasteita kiipeilyssä sitten piisaakin. Jalkaotteet tuntuvat pieniltä, voima ei riitä, tasapaino tekee tepposia ja kaataa ratkaisevalla hetkellä väärään suuntaan. Näihin tunteisiin pääsee kiinni varmasti kaikki, jotka ovat kiipeilyä kokeilleet!

Kiipeilyreittien juju on siinä, että niihin kätkeytyy fyysisten suoritteiden ohella myös erilaisia pulmia ratkottavaksi.

Parhaimmillaan kiipeilyreitin ratkaisu löytyy hyvin pienistä asioista, kuten jalan asennosta tai kehon painopisteen muutoksesta. Joskus tarvittavan liikkeen, eli ”muuvin” tekemisen tarvitaan vain lujaa uskoa.

 

Kiipeily on siis liikuntamuoto, jossa yhdistyy laaja kirjo erilaisia ominaisuuksia, kuten: voima, liikkuvuus, tasapaino, ongelmanratkaisukyky, mielikuvitus, rohkeus, mielenlujuus, sinnikkyys ja luovuus – näin muutamia mainitakseni! Erityisen ainutlaatuisen ja kiehtovan tästä lajista tekee se, että jokainen ihminen saa hyödyntää kiipeilyssä omia kehon ja mielen ominaisuuksia ja pystyy kehittämään itseään kiipeilyn monipuolisten haasteiden parissa!

Rohkeasti kokeilemaan! Kiipeily on kaikkien ulottuvilla!

– Sami / VOEMA

 

 

 

 

 

Kiipeilemään pääset VOEMAn lisäksi seuraavissa paikoissa:
Bouldersaimaa (Lappeenranta)
Boulderpaja (Jyväskylä)
Bouldertehdas (Turku)
Yogarocks (Lahti)
Tampereen kiipeilykeskus
Oulun kiipeilykeskus
Hämeenlinnan kiipeilykeskus Hänkki
Helsingin kiipeilykeskus
Boulderkeskus (Helsinki)
Toyota kiipeilyareena (Helsinki)

Kivien etsintää

Monella sisäkiipeilijällä alkaa jossain vaiheessa siintää mielessä myös ulkokiipeilyyn liittyvät asiat. Mistä niitä kiviä löytää ja miten? Millaisella kivellä voi kiivetä? Mitä valmisteluja tämä vaatii?

”Meidän mökin lähellä on yksi iso kivi – voisikohan siinä kiivetä?”

Tässä postauksessa VOEMAn vuosijäsen ja eräs Kuopion aktiivisimmista uusien alueiden kehittäjistä, Mika Niskanen valottaa hieman asiaa ja antaa käytännön niksejä kivien metsästykseen.

Miten niitä mölliköitä löytää?
Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, että hyviä kiipeilykiviä ei tule vastaan joka metsässä ja voisikin todeta, että noin 95% etsintäkerroista päätyy jonkin asteiseen pettymyksen tunteeseen. Hommaan siis kannattaa asennoitua niin, että uusien kivien / kallioiden etsiminen on hyvää ulkoilua ja hyötyliikuntaa. Lisäksi ajatus siitä, että Suomen hienoin kiipeilypaikka voi vielä odottaa löytäjäänsä aina motivoi ja ajaa hommassa eteenpäin!

Hommassa on hyvä lähteä liikkeelle siitä, että kyselee kavereilta mistäpäin kiviä on jo käyty etsimässä, jotta välttyy turhalta ajelulta. Oma mökki, kotipaikkakunta tai jotkin lähellä sijaitsevat pienet paikkakunnat, jossa aktiivista kiipeilytoimintaa ei vielä liiemmin ole, saattaa olla potentiaalista seutua. Kun suunta on selvillä voi alkaa kartoittamaan tarjontaa tarkemmin. Tähän hommaan löytyy nykyään muutamia hyviä apuvälineitä:

Karttaohjelmat
Aluksi on hyvä katsella sen alueen karttaa, mistä kiviä haluaisi löytää. Tässä kohtaa on mahdollista hyödyntää perinteisiä karttoja tai vaihtoehtoisesti Internetiä.

Karttamerkkejä

Karttamerkkejä

Netissä on jonkin aikaa ollut hyvä apuväline kertomaan kivikeskittymien tiheyttä: (http://www.juhonkoti.net/suomen-kivet/alueet.php?limit=20). Limitin arvoa muuttamalla sovellus näyttää joko suurempia tai pienempiä keskittymiä.

Tämän lisäksi on hyvä myös vilkuilla Kansalaisen karttapaikkaa, mistä voi myös katsella ilmakuvia alueesta. Yleensä aukeilla paikoilla sijaitsevat isot kivet näkyvät jo niissä ja tästä saa hyvää varmistusta kivien riittävästä koosta. Karttapaikasta saa myös helposti napattua lähimmän osoitteen kiven / kallion läheisyyteen, jonka voi syöttää vaikka navigointilaitteeseen ja tällöin paikalle on helpompi suunnistaa.

Nykyajan vimpaimet (älypuhelimet ja tabletit) tarjoavat myös loistavia välineitä navigointiin ja kivien paikallistamiseen. Esimerkiksi Jahtikartta -niminen sovellus on havaittu hyväksi apuvälineeksi tähän hommaan. Tämä sovellus mm. näyttää reaaliaikaisesti sijaintisi ja pystyt asettamaan tähän kiintopisteitä, johon laite sinua ohjaa. Kannattaa tietenkin muistaa, että jokaisessa pusikossa verkko ei välttämättä toimi, joten tekniikkaan ei kannata luottaa sokeasti.

Jahtikartta Applestoressa (iPhone, iPad)
Jahtikartta Googlen Play -kaupassa (Android)

 

Löytämisen jälkeen (access)
Ensimmäinen tehtävä uusien kivien ja kallioiden löytämiset jälkeen on selvittää asiaan kuuluvat luvat kuntoon. Yleensä helpoin tapa selvittää kenelle maat kuuluvat on käydä kysäisemässä lähimmästä talosta. Joskus seuduilla näkee myös muita luonnossaliikkujia, jotka voivat tietää kenen mailla kyseinen kivi tai kallio sijaitsee.

Suomessa jokamiehen oikeudet antaa luvan liikkua vapaasti luonnossa, marjastaa, sienestää, jne. mutta ei anna lupaa esimerkiksi pultata kiipeilykallioita. Tähän tarvitaan AINA lupa maanomistajalta. Muutenkin luonnossa liikuttaessa on hyvä muistaa, että ollaan jonkun omistamilla mailla ja tätä tulee kunnioittaa. Sopu maanomistajien kanssa yleensä säilyy, kun pidetään mielessä muutama perusasia:

– Älä jätä roskia luontoon
– Älä metelöi
– Älä turmele puita tai muuta kasvillisuutta
– Lähestyttäessä kiipeilypaikkaa muista ettet voi kulkea toisten pihojen / peltojen, jne. läpi.
– Nuotion voi sytyttää vain maanomistajan luvalla (retkikeittimet ovat toki sallittuja)
– Harjaa magnesiumjäljen pois kivistä/kallioista lähtiessäsi

Lisää access -asioista Suomen kiipeilyliiton sivuilla.

Jorkki ja kivi

Jorkki ja kivi

Millainen on hyvä kiipeilykivi?
Mistä sitten tietää, että kivi soveltuu kiipeilyyn? Merkittäviä tekijöitä on oikeastaan kaksi: Hyvät linjat sekä kivenlaatu. Hyvä kiipeilyreitti tarkoittaa sitä, että kivessä menee otteita sopivilla väleillä alhaalta ylös, niin että siitä voi löytää tiensä ylös. Monesti visuaalisesti mielenkiintoiset ja selkeät linjat kiinnittävät huomion parhaiten. Yleensä näistä syntyykin hienoimmat kiipeilyreitit. Joskus toki käy myös niin, että aluksi vähän epäselvän näköinen reitti löytää muotonsa, kun sitä alkaa vaan kiipeämään ja linja kuljettaa eteenpäin. Kiipeilyreitin hienous on mielipidekysymys!

Entäpä hyvä kivenlaatu? Kokemusten perusteella tämä määritelmä voi tarkoittaa montaa asiaa. Kiviaineksen kiinteys on eräs merkittävä seikka. Helposti irtoavat otteet ja ”rapautuva” kiviaines ovat huonon kivenlaadun merkkejä, jotka vaikuttavat myös turvallisuuteen. Kiven tekstuuri, karkeus, kitka, jne. ovat taas enemmän ja vähemmän mielipidekysymyksiä.

Kivien metsästykseen ja putsaukseen tarvittavia välineitä
– Kännykkä / tabletti navigointiin ja suunnistamiseen
– Teräsharja sekä pehmeämpi harja otteiden putsaukseen
– Teleskooppivarsi
– Tikkaat tai / ja köysi sekä valjaat korkeampien kivien ja kallioiden putsaamiseen
– Pora, liima ja pultit sporttireittejä varten  (näitä voi kysellä paikallisilta kiipeilyseuroilta tai Suomen kiipeilyliitosta)

Tässäpä tärkeimmät, ei muuta kuin hyviä löytöjä ja muista, että Suomen hienoin kiipeilypaikka voi vielä odottaa löytäjäänsä, joten onnea matkaan!

-Mika

Valokuvaus – olennainen osa kiipeilykulttuuria

Siiri Romppainen @ Martti Servo kivi, Rovaniemi.

Siiri Romppainen @ Martti Servo kivi, Rovaniemi. Kuva: Sami Romppainen

Valokuvaus on  olennainen osa tämän päivän kiipeilykulttuuria. Monet meistä kuvaa tallentaakseen muistoja hienoista päivistä kivillä ja kallioilla.

Osa porukasta retkahtaa syvemmälle kuvaamisen maailmaan ja haluaa myös kehittää itseään sillä saralla. Monesti kipinä kuvaustaitojen kehittämiseen herää kiipeilijän omasta kokemuksesta, kun esimerkiksi tunnelma reitin hienoudesta tai miljööstä ei välity kuvasta niin kuin sen haluasi.

”Miksi näissä minun kuvissa tämä paikka ei näytä yhtä hienolta, kuin paikanpäällä?” -on ajatus, joka on käynyt varmasti monellekin tutuksi.

Kiipeilykuvaukseen pätee normaalit valokuvailmaisun perusperiaatteet. Aihepiiri tietenkin asettaa omat haasteensa, niin teknisellä – kuin ilmaisullisellakin saralla. Liikkeen pysäyttäminen, vähäinen valon määrä tai liian suuret kontrastit, rajaus ja sommittelu ahtaissa paikoissa ovat perusongelmia, joihin täytyy koettaa keksiä ratkaisuita. Yhtä tärkeitä ratkaisuita on tehtävä ilmaisullisella puolella: Mitä haluan kuvalla kertoa? Onko reitti niin vaikea, että tekisi mieli kertoa siitä? Miellyttääkö miljöö kovasti? Onko reitti korkea ja kuumottava? Vai viekö fiilis yksinkertaisesti mennessään ja haluaisit välittää mukavan tunnelman kuvan kautta myös muille?

Nikita @ Luohuan kivi

Nikita Yarko @ Luohuan kivi. Kuva: Sami Romppainen

Onko porukalla intoa opetella kiipeilykuvausta enemmänkin? VOEMAlta löytyy osaamista valokuvaamiseen sekä kouluttamiseen.  Mikäli kysyntää löytyy, niin voisimme järjestää valokuvauskursseja, joissa tulokulmana olisi kiipeilykuvaus. Perusajatuksena voisi olla  yhden  päivän, tai viikonlopun mittainen kurssi, jossa käytäisi ensin läpi  valokuvauksen teoriaa ja sitten tehtäisi käytännön kuvaustehtäviä. Sisältöhän toki on hyödynnettävissä kaikkeen kuvaukseen, aihetta käsitellään kurssilla vaan rakkaan harrastuksemme kautta!

Miltäpä kuulostaa? Suap kommentoija 😉

– Sami / VOEMA

Scroll to top