Geyikbayir

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta suoraan selkääni. Se nostaa hien pintaan ja saa käteni hikoamaan. Hiki tulisi ilman aurinkoakin, sillä olen kiivennyt pystysuoraa seinämää jo hyvän matkaa. Pyöritän käteni mankkapussissa, joka auttaa hikoaviin käsiini, mutta vain hetkeksi. Tuntuu ilmavalta, sillä olen 25 metrin korkeudessa ja alapuolellani on ilmaa, pelkkää ilmaa. Katsoessani ympärilleni näen kauempana Geyikbayirin kylän ja molemmille puolille jatkuvan komean kalliorivistön. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa maisemien katselemiseen, sillä alan olla jo vähän hapoilla. Ravistelen vuorotellen molempia käsiä, mutta se ei tunnu auttavan. Tässä ei pysty kunnolla lepäämään, ajattelen. Edessä on vaikea muuvi, ehkä reitin kruksi. Pienestä saiderista pitkä siirtyminen vasemalle isoon tufaan. Puhaltelen syvään ja olen juuri lähdössä vetämään pitkää muuvia, kun kuuluu “YAUAIAIIAIIAIAII.” Säikähdän ja otteeni meinaa irrota. Ihmettelen oliko huutaja varmistajani ?!? Helpotun ymmärtäessäni sen olevan vaan paikallinen paimen, joka komentaa pässejään kallion alapuolella olevilla rinteillä. Kokoan itseni ja saan tehtyä muuvin. Pääsen lepokahvoihin ja saan kiivettyä reitin loppuun. Klippaan köyden ankkuriin ja huokaisen helpotuksesta. Varmistajan laskiessa minua alas on aikaa katsella maisemia. Fiilis on täydellinen! Illalla käymme porukalla syömässä ja vaihdamme päivän tunnelmia. Maha täynnä hyvää ruokaa on mukava kömpiä bungalowiin ja käydä vaakatasoon. Kauan ei ehdi miettiä päivän tapahtumia, kun uni vie jo voiton.

Reissu
Teimme kahden viikon kiipeilyreissun Geyikbayiriin (tuttavallisemmin ”Gaybar” toim. huom.) Turkkiin vuoden vaihteessa. Reissulla oli mukana VOEMAlta tutut kasvot Enni Vallivaara, Tomi Pesonen, Mika Niskanen, Ilmari Vauras sekä minä (Jere Hurtig). Ensimmäisen viikon mukana reissasi myös Teemu Ojala.
Hyvällä porukalla reissatessa muodostuu yleensä hauskoja keskinäisiä juttuja, mitä ulkopuoliset ei välttämättä heti ymmärrä. Meidän reissulla yksi näistä oli, kun joku tyri tai epäonnistui jossain, niin joku kuittaisi virne naamalla et ”Miten meni niinku omasta mielestä?” 🙂

Enni laskeutuu reitiltä

Enni laskeutuu reitiltä

Kiipeily Geyikbayirissa
Kiipeiltävää löytyy kaiken tasoisille harrastajille. Reittien vaikeustasot alkavat nelosista ja niitä riittää 9a -tasolle asti. Kiipeily on oterikasta kalkkikivikiipeilyä, täysin erityyppistä kun Suomen graniitilla. Reiteiltä löytyy isoja ja pieniä otteita, tufia, kahvoja, pokettaja, slouppeja, krimppejä sekä polvijammeja ja jalkaotteita ympäriinsä vaikka millä mitalla. Otevalikoiman runsauden takia jokaisen reitin voi kiivetä usealla eri tavalla, joten reitit eivät ole niin betariippuvaisia kuin kotimaan graniitilla. Myös profiilit ovat monipuolisia. Löytyy släbiä, hänkkiä ja suoraa seinää. Pituudeltaan reitit oli pääasiassa n. 15-40 metrisiä. 60 metrin köydellä pärjäsi hyvin, 70 metrisellä paremmin ja 80 metrisellä parhaiten.

Reitit on tosi hyvin pultattu ja suuresta osasta löytyi myös klipattavat yläankkurit. Kivenlaatu on pääasiassa hyvää, mutta muutamassa reitissä oli terävämpääkin otetta ja myös muutama irtokiveä sisältävä reitti tuli vastaan. Kypärän käyttämistä suosittelen lämpimästi, niin varmistajalla kun kiipeilijälläkin. Aina on mahdollista että otteita ja kiveä irtoaa ja kypärä suojaa näissä tilanteissa. Näimme muutaman tilanteen, kun nyrkin kokoisia kiviä tippui varmistajan viereen.

Reittejä Geyikbayirista löytyy kaikkiaan yli tuhat ja kaikki lyhyen kävelyn päässä majoituksista. Sektoreista porukan suosikeiksi muodostuivat Dragon ja Alabalik balkon. Nämä olivat loivasti hänkkääviä, aurinkoisia sektoreita, jotka tarjosivat monipuolisia haasteita.

Ruokataolla leirintäalueella

Ruokataolla leirintäalueella

Geyikbayirin kylä
Geyikbayir on rauhallinen kylä maaseudulla noin 40km päässä Antalyasta. Paikallisten elämänrytmi on hyvinkin leppoisa ja siihen on reissussa helppo samaistua. Kylän ainoita palveluita ovat kiipeilijöille suunnatut majoitukset, joita on useita. Me asetuimme Climbers Gardeniin, jonka hyviä puolia olivat keskeinen sijainti kiipeilysektoreihin nähden, maittava ruoka ravintolassa, mukava henkilökunta sekä hyvät yhteiset kokkaustilat. Majoittua voi bungalowissa, pikku mökissä tai teltassa. Miinuspuolena voisi mainita naapurin kukot, lampaat, hanhet, kalkkunat ja muut kotieläimet, jotka aloittivat aamuserenaadit noin klo 05:00 aamuyöstä. 🙂 Noin 6 kilometrin etäisyydeltä kiipeilysektoreilta on viikonloppuisin eloisa tori, josta kannattaa ostaa tuoretta ruokaa. Torilla paikalliset myyvät hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä huokeaan hintaan.

Lepopäivän “aktiviteettejä”
Lepopäiviä kannattaa ehdottomasti pitää, vaikka kyseessä olisi lyhyempikin reissu! On mukava saada välillä muuta tekemistä kun kiipeily ja kroppa kiittää kun antaa lihaksille aikaa palautua. Lepopäivän jälkeen kiipeily sujuu yleensä todella hyvin!

Yhtenä lepopäivänä kävimme seikkailemassa maanalaisessa  luolassa, josta Mika oli kuullut viime reissulla. Luola oli todella messevä, mutta välillä melko ahdas, ainakin isommille kavereille. Ei tuollaisissa paikoissa tule usein käytyä, oli kyllä hieno kokemus! Raikas ulkoilma maistu erityisen hyvältä ahtaan ja vähän tunkkaisen luolassa kömpimisen jälkeen.

Toinen lepopäivä oli lauantai, joten ajattelimme käydä tutustumassa paikalliseen torikulttuuriin. Liftaamalla liikkuminen on todella kätevää Geyikbayirissa. Tien varteen, peukku ylös, auton kyytiin ja löysit itsesi jo periltä. Päätimme korkata aamun ravintola-aamiaisella. Löysimme leppoisan näköisen ravintolan, jossa tilaaminen osoittautui kuitenkin hieman haastavaksi, kun emme löytäneet yhteistä kieltä. Saimme kuitenkin jotain tilattua, ja se jotain oli ilmeisesti Turkish breakfast eli lautanen täynnä juustoja, dippejä, pähkinöitä ja kastikkeita, joita syötiin leivän kanssa. Kylläpä muuten maistui!

Mystinen luola

Mystinen luola

Kolmas lepopäivä pyhitettiin tutkimalla muinaista kaupunkia ”The Ancient City of Trebennaa”. Paikanpäälle pääseminen oli noin tunnin vaelluksen takana. Vuoren rinteessä on hyvin säilyneitä raunioita parin tuhannen vuoden takaa. Todella vaikuttava paikka.

Kuulimme myös huhuja, että jos haluaa saada aikaan todellisia rentoutumisen kokemuksia, niin eräs hieno mahdollisuus olisi vierailu ”hamamissa” eli turkkilaisessa kylpylässä. Meiltä tämä kortti jäi kuitenkin katsomatta. Meibi next time.

Reissaajien mietteitä, eli miten meni niinku omasta mielestä?


Jere
Vaikka olimme kiipeilyreissulla, niin tällaiset ”mukavat seuramatkat” tarjoavat paljon muutakin kun pelkkää kiipeilyä. Yksi reissaamisen parhaista puolista on se, että pääsee tutustumaan muihin kiipeilijöihin, reissaajiin ja paikallisiin ihmisiin. Geyikbayirissa tutustuimme mm. yli 50- vuotiaaseen kanadalaiseen rouvaan, joka oli viimeiset 10 vuotta elänyt rytmillä: 4kk töissä vuoristo-oppaana, 8kk reissussa ympäri maailmaa. Rohkeasti nainen liidaili seiskan reittejä. Tutustuimme myös 19-vuotiaaseen saksalaiseen Sofieen, joka oli reissussa reippaasti yksin. Kaikenkaikkiaan kiipeilijöiden kirjo oli todella värikäs, mutta kaikkia näitä yhdistää yhteinen intohimo kiipeilyyn. Tästä riittää todellakin puhuttavaa! Muilta kiipeilijöiltä on aina hienoa saada reittisuosituksia. Vihjeiden perusteella osuu suurella todennäköisyydellä klassikkoreitille! Myös yhdessäolo oman reissuporukan kanssa on antoisaa. Kun jakaa reissukokemuksia, niin voi samalla reissata 5 eri reissua yhden sijaan!

Jyrkkääkin pätkää löytyy!

Jyrkkääkin pätkää löytyy!

Reissussa on aina mielenkiintoista tutustua uuteen kulttuuriin. Geyikbayirin kulttuuriannokseen kuului liftausta paikallisten rähnäisissä autoissa ja traktorin kyydissä sekä Mama Gözlemen rakkaudella tekemä ”bazlama” (turkkilainen leipä).

Silmät saivat nauttia upeista maisemista jylhine kallioseinämine ja vuorineen. Kauempana horisontissa näkyi vielä Antalyan kaupunki ja sen pitkät hiekkarannat. Tätä kaikkea säesti tasaisin väliajoin taustalla kuuluvat paimenten omintakeiset huudot pässeille.

Ennen reissua ajattelin, että näiden kahden viikon aikana olisi oiva tilaisuus päästä jyvälle köysihommista (Fifty Shades Of Grey ei liity mitenkään tähän). Neljän vuoden kiipeilyharrastukseni aikana olen ollut aina lähes 100% boulderoija, enkä ole hirveästi harrastanut köysikiipeilyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yksi kiipeilyn hienoimmista puolista on se, että kiipeilyä voi toteuttaa niin monella eri tavalla. Voit kiivetä boulderia, trädiä, sporttia, multipitchejä, jääkiipeilyä, jne. Lisäksi näitä kaikkia voi kiivetä ”greidit tiukasti mielessä”, kuntokiipeillen tai vaan leppoisasti luonnosta ja kalliosta nauttien. Eikä kiipeilyn ulottuvuudet tähän lopu. Fyysisyys, tekniikka ja henkinen puoli ovat aina läsnä kaikenlaisessa kiipeilyssä.

 

Acroyogaa raunioilla

Acroyogaa raunioilla

Asetin reissun tavoitteeksi omalta osaltani ennen kaikkea ”liidipään” kehittämisen, sillä sitä tarvitaan köysikiipeilyssä. Aikaisemmin olen jännittänyt köyden  ihan liikaa ja se on rajoittanut tekemistä sekä kiipeilynautintoa. Siltä osin reissu onnistuikin erinomaisesti. Kiipeily oli loppua kohden vapautunutta ja siitä nautti ihan uudella tavalla. Kokemukseni on että kun pelkään kiivetessä, niin se rajoittaa kiipeilyä todella paljon.

Tässä vielä muutama reitti mitkä jäi erityisesti mieleen:
Chak Matt 6b+ 40m
Yarasa ol 7b
Partabas 7a
Too Old For Rock´n Roll Too Young For Die 7b+

Lisää suosituksia voi katsoa tuolta: Jeren 27crags tikkilista

Tomi
“No niin, hieman lämpöä loskan ja tummanpuhuvan fiiliksen keskelle”. Tätä moni etsii ulkomailta talvisin, ja etsivä löytää yleensä haluamansa. Me ei etsitty pelkkää lämpöä ja aurinkorantoja, vaan ihanteellista keliä rakkaalle lajillemme kiipeilylle. Ensimmäinen viikko kahdesta tarjosi aivan mahtavat olosuhteet köyden kanssa kulkemiseen kallion pinnalla. Tarjontaa hienoista paikoista oli niin runsaasti, että ryhmästämme jokaiselle löytyi mielekästä kiivettävää joka päivälle. Teemu, jolla oli eniten kiipeilyvuosia takana vietti kanssamme viikon, kiiveten myös suurimman määrän nousuja (olikohan jopa 38!).

Toisella viikolla keli löi välillä lapiolla päähän, mutta tarjosi onneksi välillä myös skumppaa mm. Enni pisti pakettiin 3 kpl 6c reittejä samana päivänä. Vuosi vaihdettiin mahtavan illallisen merkeissä ja tulipahan nähtyä myös reaktio kun kasvissyöjän eteen tarjotaan 500g nautaa kerralla :D. Vuosi vaihtui ilman jälkitautia. Mika ja Jere saivat vielä tyrkättyä ekat köysi 7c -greidit tikkilistoillensa. Parasta omassa kiipeämisessä oli se, että metrejä tuli enemmän 2 viikossa, kun koko kiipeilyharrastuksen aikana tähän mennessä! Teemun kanssa kiivettiin yhtenä päivänä monta 2 kp:n reittiä. Upeita linjoja ja kaikin puolin mahtava kokemus. Lähtöpäivänä lento myöhästyi ja saatiin loppujen lopuksi ilmainen palautumispäivä Amsterdamissa (5/5 :D). Aivan loistavat kaksi viikkoa!

Tomi kurkottaa otteelle

Tomi kurkottaa otteelle

Faktaa, Mitä, Missä, Milloin?Miten?
Geyikbayiriin pääsee kätevimmin lentämällä Antalyaan ja sieltä taksilla 40min Geyikbayiriin.

Milloin?
Syyskuusta aina Toukokuuhun on hyvää aikaa. Tammi- helmikuu kylmimpiä, mutta silloinki lämpötila monesti +15C tuntumassa. Kesällä voi olla liian kuuma kiivetä, jollei hakeudu varjoisimmille sektoreille.

Mitä?
Yli 1000 sporttireittiä kiivettävänä.

Raha
1 euro = 2,68 turkin liiraa. Raha kannattaa vaihtaa Turkissa, parempi kurssi. Climbers Gardenilla käy myös eurot.

Muuta
Hanavesi oli juotavaa, ainakin Climbers Gardenilla.

 

 

Linkkejä
Climbers Garden
Josito
Peak Guest Houses

Topo ja lisäinffoo

Petzl Rocktrip -video

Loppusanat
Huippu reissu! Jos sinulla tarjoutuu mahdollisuus lähteä niin älä mieti vaan anna mennä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top