VOEMAblogi

Juttuja VOEMAn arjesta ja vähän muustakin

Savo Boulder alueitten helmet – Riverboulders

Uskoppa pois, Savon puskista löytyy maanmainioita murikoita! Kuopion kiville kannattaa ajella vaikka vähän pitemmästäkin matkasta, sen verran paljon täällä helmiä piisaa. Eteläisestä Suomesta katsottuna matkaa toki kertyy, mutta jos kaipaa vaihtelua vaikkapa Jyväskylän visiiteille, niin uskaltaisinpa sanoa, että  laatulinjoja täältä löytyy ihan siinä missä Jyväskylästäkin. Perisuomalaiseen tapaan, myöskään Savon huudit eivät valitettavasti tarjoile suuren suuria yhtenäisiä boulderalueita, mutta pienellä ajelulla klassikkolinjoja löytyy varmasti jokaiseen tyyliin ja vaikeuteen. Aloitetetaan Savon boulderalueitten esittely vaikkapa Riverbouldersseista.

Riverboulders
Riverboulders on noin 20 minuutin matkan päässä Kuopion keskustasta sijaitseva boulderalue. ”Rivereillä” kivi on aika erikoista, mutta pelkästään positiivisessa mielessä! Varsinkin niin sanotulla ”yläsektorilla” kiven muodot ovat selkeitä ja kivessä on aika vähän otteita, joka tekee kiipeilystä hienoa ja omaleimaista. Reitit ovat pääsääntöisesti aika loivia ja teknisiä, vaikkakin alasektorilta löytyy pari poikkeustakin. Suomalainen graniitti yleisesti ottaen tarjoaa melko harvakseltaan helmiä aivan helpoimmassa vaikeustasossa,  mutta juurikin Rivereiltä löytyy muutamia erityisen makoisia vitosen reittejäkin.

Jos aloitellaan helpoimmasta päästä, niin ”Muljautus”, ”Booty shake” ja ”Kyykky” ansaitsevat mielestäni erityismaininnan viidennen vaikeusasteen sarjassa. Kaikki nämä ovat släbejä ja kiipeily tapahtuu suurelta osin jaloilla.

Booty Shake 5

Kuudennesta vaikeusasteesta mukavaa tekemistä löytyy useammankin reitin edestä. Paikan ehkä kiivetyin kutonen on ”Pelimanni” 6c, joka mielestäni ansaitsee klassikkostatuksen. Hienoa balanssikiipeilyä visuaalisesti silmää miellyttävällä linjalla. Alasektorilta mainittakoon selkeä kanttilinja ”Pollari”, krimppi-gaston-saideri lukottelu ”Pakkolasku” 6c, hyvillä otteilla yllättävän kimurantistikin kiipeävä ”Dirty Harry” sekä hauskoilla muuveilla leikittelevä ”Tavan tallaaja”.  Yläsektorin laatukutosten katraaseen voisi nostaa vielä linjat ”Kuoppa” ja ”Vakooja”, jotka tarjoavat myös varsin miellyttävää liikehdintää.

Kalle-Pekka ja ”Vakooja” 6c

Seitsemäs vaikeusaste tarjoilee kenties paikan hienoimmat helmet. Leimaavana tekijänä mainittakoon, että tämän vaikeustason reitit ”Rivereillä” haastavat nimenomaan teknisillä nikseillään enemmän kuin voimalla. Släbisektorin hiippailu ”Pattonisti” pakottaa etsimään oikeita asentoja slouppereiden luistaessa sormien alta. Alasektorin kattolinjat ”Top Root” ja ”Jack Sparrow” haastavat kiipeilijän hieman erikoisilla kruksimuuveillaan, joista ei ihan pelkällä campusvoimalla selvitä. Yläsektorin puolella loivat ja tekniset linjat kuten ”Made In Fontainebleau” ja ”Savolainen Tango” ovat osoittautuneet todellisiksi ”tekniikkatestpiisseiksi” ja näissä toistot ovat olleet toistaiseksi tiukassa. Greidejä ollaankin korjailtu nyttemmin enemmän suomalaisia sukulaisreittejä vastaaviksi.

 

Käyttäjän @keipsi jakama julkaisu

Keipsi pitkällisen tuttavuutensa ”Jack Sparrow”n kimpussa

”Rivereitten” haasteellisinta antia tällä hetkellä edustaa Mr. Koposen syksyllä 2016 avaama dynaaminen ja krimppaava ”Spice Ice”.  Mikäli menohaluja jollain piisaa vielä näidenkin sendaamisen jälkeen, niin parit projektitkin vielä löytyy 🙂

Ei muuta kun Rivereille vuan! Muistakaa pysäköidä järkevästi, pitää melu aisoissa ja olla muutenkin ihmisiksi 🙂

Rivereitten Premium-topo löytyy 27cragsista

Mikäs alue seuraavaks? 🙂

Kiipeilykurssit – kenelle ja miksi?

Tasaisin väliajoin tulee kysymyksiä mille kurssille kannattaisi tulla jos haluaa aloittaa harrastuksen tai mikä olisi oikea kurssi vuoden kiivenneelle innokkaalle harrastajalle, joka haluaa kehittyä?

Tässäpä hieman valotusta aiheeseen:

Kiipeilyn tekniikkakurssit 

Tekniikkakurssi 1 alkeet on tarkoitettu sellaisille kiipeilijöille, jotka haluavat ottaa haltuun kiipeilyn perusteet. Kun heti alkuun oppii tekemään perusasiat oikein, voidaan välttyä vaikeilta poisoppimistapauksilta. Tiivistetysti sanottuna tällä kurssilla opitaan seinällä liikkumista erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi milloin kannattaa kääntää jalkaa ulkosyrjälle? Miten pienelle jalkaotteelle astutaan? Entä isolle pinnalle? Miten voidaan ehkäistä ns. ”ladonovi efektiä”, jne. Myös lajisanasto tulee tutuksi mm. eri otetyypit ja seinäprofiilit. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (vuosijäsenille 45€) ja hintaan sisältyy 2 ILMAISTA KIIPEILYKERTAA!

Tekniikkakurssi 2 jatko on suunnattu jo jonkin aikaa kiipeilyä harrastaneille, jotka haluavat kehittyä kiipeilijänä ja parantaa kiipeilytekniikkaansa. Kurssilla aletaan kartoittamaan omaa ”kiipeilijäminäkuvaa” ja miettimään millaisia ominaisuuksia minulla on hyödynnettävänä omaan kiipeilyyni, sekä vastaavasti mitkä ominaisuudet rajoittavat kiipeilyäni. Käytännön harjoituksissa  syvennytään erilaisiin jalkatekniikoihin, kuten hookkeihin ja high steppeihin. Kurssin kesto on noin 2 tuntia. Hinta 50€ (TEAM VOEMA vuosijäsenille 45€).

toehook_small

Köysikiipeilykurssit

Köysikiipeilyn alkeiskurssilla otetaan haltuun turvallinen yläköysikiipeily sisäseinällä. Käytännössä siis kaikki asiat, jotka tarvitset Suomen urheilukiipeily ryn yläköysivarmistuskortin suorittamisessa. Tärkeimpinä asioina turvallinen kiipeäminen ja varmistaminen sekä tarvittavat varusteet ja niiden käyttö. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy KUUKAUSI ILMAISTA KIIPEILYÄ!

Liidikurssi on jatkoa köysikiipeilyn alkeiskurssille. Tältä kurssilta saat perustaidot turvalliseen liidaamiseen, eli ns. alaköysikiipeilyyn sisäseinällä. Tälle kurssille voit osallistua vain, jos sinulla on hyvin hallinnassa kaikki alkeiskurssin asiat. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 99€ (TEAM VOEMA vuosijäseniltä 89€) ja hintaan sisältyy 5 KERTAA ILMAISTA KIIPEILYÄ.

_A1B3602

Ulkokiipeilykurssit

Kalliokiipeilyn peruskurssi on tarkoitettu niille, ketkä haluavat ottaa haltuun sisäseinien lisäksi myös kalliokiipeilyn perusteet. Tällä kurssilla opitaan turvallinen yläköysikiipeily ulkokalliolla. Tärkeimpinä asioina yläankkuripisteen rakentaminen erilaisissa tilanteissa, laskeutuminen sekä kiipeily ja varmistaminen. Kurssille osallistuminen edellyttää köysikiipeilyn alkeiskurssin asioiden sujuvaa hallintaa. Kurssin kesto noin 4 tuntia. Hinta 95€ (TEAM VOEMA vuosijäsenet 85€).

asko1_small

Personal training

VOEMAlta saat varattua ajan myös yksityistunteja varten. Nämä räätälöidään aina asiakkaan tarpeitten mukaisiksi. Yleisimmin asiakkaat haluavat sparrausta kiipeilytekniikan ja kiipeilyn harjoittelun suhteen, mutta joskus tarvitaan apua kaivataan vaikka varmistustaitojen kehittämisessä. Yksityistuntien etu on myös se, että myös aikataulut voidaan tehdä hyvin pitkälti asiakkaan ehdoilla.

Tässäpä vielä pieni videon pätkä, jossa koetamme avata hieman VOEMAn kurssitarjontaa:

Kiipeilykurssille? Kenen kannattaa tulla ja miksi? from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

VOEMAn kiipeilykursseille voit ilmoittautua VOEMAn verkkosivuilta tai suoraan VOEMAn tiskille! Jos jokin jäi askarruttamaan mieltäsi nykäise hihasta tai tuikkaa meiliä info@voema.net

Kursseilla nähhään!

Esittelyssä VOEMAn circuitit!

Kaikki höpisee kovasti VOEMAn circuiteista. Mitä ne on ja kenelle niistä on hyötyä? Tässäpä hieman juttua aiheesta!

Circuitit on eräs vanhimmista kiipeilyn treenimuodoista. Idea juontaa juurensa Ranskan Fontainebleuahun vuodelle 1947, jolloin ranskalainen kiipeilijä Fred Bernick avasi maalipurnukkansa ja piirteli ensimmäiset circuittimerkinnät legendaariselle Cuvier Rempartin sektorille.

Legendaarinen Fontsun circuittikirja 

Legendaarinen Fontsun circuittikirja

 

Circuitit niputtavat yhteen samantasoisia bouldereita ja kiipeilijä voi kiertää kätevästi reitiltä toiselle ja saada aikaan hyvän kiipeilytreenin. VOEMAn circuitit on suunniteltu niin, että ne pitävät sisällään aina kymmenen reittiä, jotka edustavat tyyliltään mahdollisimman monipuolista kiipeilyä. Joka circuitista siis löytyy loivempaa ja jyrkempää kiipeilyä sekä monipuolinen valikoima erilaisia otteita. Pyrimme myös aina siihen, että riippumatta vaikeustasosta reittien kiipeäminen edellyttää erilaisia teknisiä taitoja sekä pohtimista ja oivalluksia. Circuitit haastavat kiipeilijää siis monella eri tasolla.

VOEMAlta löytyy viisi eri tasoista circuittia, joista jokainen on merkitty eri värisillä pyörylämerkeillä. Kaikki circuitit alkavat tiskin vierestä ja etenevät loogisessa järjestyksessä ympäri hallin.

Circuitit on merkattu selkeästi eri värisillä pyörylöillä

Kenenkäs näitä circuitteja sitten kannattaa kiivetä? Tähän on helppoa vastata – kaikkien! Circuittien avulla on hyvä lämmitellä, hioa tekniikkaa, tutustua kiipeilyyn, monipuolistaa omia vahvuuksia, kohentaa kuntoa, viettää aikaa kavereitten kanssa, tehdä kova treeni, tehdä kevyt treeni, hankkia kestävyyttä, kehittää voemaa… Circuitteja voi hyödyntää monella tapaa! Jos ei aukene, niin tule ihmeessä kysäisemään tiskiltä lisää, niin myö toki neuvotaan!

Seuraavassa vilimin pätkässä Sami ja Minna tekee parhaansa kertoakseen teille mitä circuitit VOEMAlla tarkoittaa 🙂

VOEMAn circuitit from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

P.S. Jos on tarvetta päteville tv-juontajille esim. Linnanjuhliin tai muihin kekkereihin, niin kyselkää ihmeessä 😉

Lähteet: Escalade á Fontainebleau (Jo & Francoise Montchausse et Jacky Godoffe 1990)

VOEMAn circuittijuliste 

VOEMAn circuittijuliste

Voemagram kuvakisa 2016

Jo perinteeksi muodostunut VOEMAn kuvakisa on taas ratkottu! Kilpailu keräsi edellisen vuoden tapaan noin 50 kuvan saldon. Tuomaripöydän takaa löytyy taas ”vakioraati” eli kiipeilevät valokuvaajat Marko Kauko ja Sami Romppainen.

Kuvasadossa oli otoksia niin ulkomailta kuin kotimaankamaraltakin.

Voittajat palkitaan VOEMAn lahjakortein (voittajalle 50€, kakkoselle 30€ ja kolmoselle 20€).

 SIJA 1
Rollo Mixed

”Kuvassa on hienosti tilantuntua. Kenellekään ei jää epäselväksi, että kyseessä ei ole mikään pikkureitti. Ehkä kuva olisi ollut vielä tehokkaampi jos kiipeilijä olisi ollut vähän lähempänä? Loistava ruutu jokatapauksessa!” – Marko Kauko

SIJA 2
Lari Törrönen

”Loistavasti vangittu vastavalo luo kuvaan tunnelman, johon ainakin kaikki Lofooteilla vierailleet voivat taatusti yhtyä. Kuvan selkeät linjat viehättävät ja sommitelma on tosiaankin kohdallaan. Heti aloin haaveilemaan Norjan reissusta 🙂 ” – Sami Romppainen

SIJA 3
Joochers

 

Kesäpäivän kivaa #bouldering #koivusaari #voema #voemagramkuvakisa2016

Kuva, jonka JB (@joochers) julkaisi

”Loistava kesäpäivän fiiliskuva paikasta, joka on varmasti tuttu monelle suomalaiselle boulderoitsijalle. Epäterävät alueet kehystävät hienosti leppoisan tunnelman.” – Marko Kauko

KUNNIAMAININTA
Mynzzi

 

Perhonen #climbing #nature #voema #voemagramkuvakisa2016 #bouldering

Kuva, jonka Mika Niskanen (@mynzzi) julkaisi

”Joskus (tai yleensä?) kiipeilysessiossa ei paljon urotekoja synny, mutta silti illalla huomaa muistelevansa päivän tunnelmia lämmöllä. Tähän kuvaan on vangittu hyvää tunnelmaa, joka syntyy jonakin päivänä yhdestä ja jonakin toisena päivänä toisesta jutusta. Hyvän fiiliksen kesäkuva!” – Sami Romppainen

Kiitokset kaikille osallistuneille ja mitä parraimmat onnittelut voittajille!!! Otetaan taas ensi vuonna uusiksi!

Problem Of The Week – kisareittejä ilman kisoja

Idea viikonreitistä syntyi viime keväänä ajellessani kotiin Helsingin Boulderkeskus Isatiksessa järjestyn reitintekokouluksen jälkeen. Koulutusta oli pitämässä maailmalla arvostettu ranskalainen  reitintekijä Tonde Katiyo. Koulutuksen jäljiltä olin täynnä intoa kisareittien tekemiseen ja aloin heti miettimään miten niiden tekemistä pääsisi treenaamaan enemmän. Aloin pyörittelemään asiaa päässäni ja tajusin samalla, että meillähän on toinenkin ongelma: Myöskään kiipeilijät eivät pääse kovin usein kiipeämään kisareittien tyylisiä reittejä. Kaikista kisastreameista näkee kyllä mitä vinkeimpiä boksiviritelmiä, mutta normaali kiipeilyn harrastaja ei pääse niihin liiemmin koskemaan. Reitinteon kannalta ongelmaksi muodostuu seinäpinta-alan, boksien sekä oikeanlaisten otteiden rajallisuus. Kiipeilykeskuksessa täytyy olla kuitenkin tarjolla paljon monenlaisia reittejä jokaiseen vaikeusasteeseen ja tämä sanelee raamit reitintekoon. Kisareitin tyyliset boksireitit vievät paljon tilaa, eli yksi reitti valtaa käytännössä aina kokonaisen seinäprofiilin. Eli jos tekisimme VOEMAlle pelkästään tämäntyylisiä viritelmiä niin meillä olisi seinillä yhteensä noin 10 reittiä 🙂

Problem Of The Week 

Jaakko painii boksien kanssa

 

Pelkällä powerilla ei pärjää

Yhtenä tärkeänä näkökulmana viikon reittien suunnittelussa pidän  muuvien laajaa teknistä skaalaa. Reitteihin pyritään ujuttamaan muuveja, joiden selvittäminen perustuu oppimiseen ja ne testaavat kipeilijää eri osa-alueilla. Muuvit voivat vaatia esimerkiksi koordinaatiota, jalkatekniikkaa, hermotusta, tasapainoa, reitinlukutaitoa tai henkistä kanttia. Haluamme innostaa kiipeilijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia kiipeilytyylejä ja eri tyylisiä muuveja. Pelkällä voimalla runttaamisen sijaan täytyy siis oppia liikkumaan oikein. Tähänhän kiipeily pohjimmiltaan perustuu – liikkumiseen seinällä.

Kisakiipeily on jatkuvasti mennyt yhä kauemmas ulkokiipeilyn tyylisestä intensiivisestä krimppailusta. Tähän löytyy mielestäni hyvinkin looginen selitys. Kovatasoisissa kilpailuissa kiipeilijöiden voimatasot ovat kautta linjan hyvinkin korkealla tasolla ja paremmuusjärjestykseen laittaminen alkaa olla melkoisen vaikeaa (ja erittäin tylsää) pelkästään voimaominaisuuksia testaamalla. Kiipeily on taitolaji, joka vaatii monipuolista osaamista ja toki kaikkia näitä ominaisuuksia täytyy mitata tasaisesti kautta linjan.

Problem Of The Week Ennakkoluulottomuus on varmasti yksi tärkeimmistä kehityksen edistäjistä!

Onko kisakiipeilytyylisten bouldereitten kiipeämisestä sitten hyötyä ulkoboulderointiin? Minun vastaukseni tähän on ehdottomasti kyllä. Vaikka kivillä tehtävät muuvit ovatkin keskimäärin hieman ”kesympiä” verrattuna moniin kisabouldereihin löytyy niiden taustalta aivan samat ominaisuudet, joita pitäisi kehittää. Moni miettii mitä hyötyä jostain parkourtyylisestä boksihyppelystä voi olla ulkoboulderointiin? Tässäpä esimerkiksi pari näkökulmaa:

1 ) Melko usealla kiipeilijällä on ongelmia esimerkiksi dynaamisten muuvien kanssa. Kiipeilytyyli on luonnostaan staattinen ja kynnys lähteä tekemään dynaamisia muuveja on korkealla. Toki tämän ongelman työstämiseen löytyy monenlaisiakin mahdollisuuksia, mutta tarttumalla ennakkoluulottomasti vaikka erilaisiin boksihyppelyihin tai run & jump tyylisiin haasteisiin pääsee työstämään tätä osa-aluetta erittäin hauskalla tavalla. Lisäksi tämän tyyliset haasteet tekevät erittäin hyvää kehon koordinaatiolle.

2 ) Toinen näkökulma liittyy kiipeilijän henkisen puolen kehittymiseen ja tavoitteiden asettamiseen. Viikon reitti toimii loistavana välitavoitteena viikottaisessa treenissä. Kukin voi asettaa tasolleen sopivan tavoitteen. Joillakin henkilöillä sopiva tavoite on viikonreitin flash, jollakin toisella se voi olla reitin selättäminen viikon aikana ja tietenkin kaikkea siltä väliltä.

Problem Of The Week 

Jape ja ns. ”perstechnique”

 

Apua, missä greidilaput?!

Henkilökohtaisesti vieroksun hieman kisareittien greidaamista. Monet reiteistä perustuu nimenomaan muuvien oppimiseen ja tällöin reitti voi tuntua aluksi hyvinkin vaikealta. Sitten kun liikeradat alkavat olla hallussa reitti ei tunnu enää ollenkaan niin  vaikealta. Greidilapun laittaminen johtaisi siis innokkaita kiipeilijöitä tarpeettomasti harhaan ja moni saattaisi lapun nähtyään jopa jättää kokeilematta reittiä. Näiden syiden takia  olemme tietoisesti jättäneet viikonreiteistä greidilaput kokonaan pois. Avoimin mielin siis 🙂

Timanttista toimintaa vai silkkaa huuhaata?

Palaute viikonreiteistä on todella positiivista. Idean syntyessä kyllä tiesin, että tästä tulee hyvä juttu, mutta silti vastaanotto on ylittänyt kaikki odotuksemme! Jopa vannoutuneet ulkokiipeilyn harrastajat järjestävät asiansa nykyään niin, ettei vahingossakaan yksikään viikonreitti pääse menemään ohi! Se on paljon se 🙂

VOEMAn viikonreitit Youtube soittolistallamme (uusin ekaks):

– Sami / VOEMA

Savo Boulder Classics Series – Fuck the progress

Siiri lähettää Fuck the progressin Siiri Uuksulainen lähettää Fuck the progressin

 

Fuck the Progress oli aikoinaan yksi ensimmäisiä reittejä joka tuli kiivettyä Kuopiossa tänne muutettuani. Reitti sijaitsee Harjulan kivi nimisellä spotilla melko lähellä Kuopion keskustaa, leppoisan lähestymisen päässä. Autolle löytyy hyvä parkkipaikka ja jos sellaista ei omista on lähestyminen mahdollista myös pyörällä tai bussilla. Kivi on siis varsin lähellä kaikkea mutta silti sinne mennessä tuntuu siltä että on luonnossa. Kivi myös kuivuu sateen jälkeen varsin nopeasti ja nämä ovatkin pää syyt miksi kyseinen reitti on melko monen tikki-listalle päätynyt.

Edellä mainitut eivät kuitenkaan ole ainoat syyt. Reitti oli ensinousunsa aikana merkki uudesta rajapyykistä kuopiolaisessa kiipeilyssä, silloin maaginen 7B:n greidi saatiin boulderissa rikki! Nykyään Kuopio-greideissä reitti on siirtynyt 7A+:n kategoriaan mutta monessa paikassa olisi alkuperäinen 7B ihan kohdillaan.

Reitissä on myös varsin kelvolliset muuvit: alkuun muutama helpompi liikahdus, jotka hieman väsytävät ja tekevät kruksista varsin kinkkisen, ainakin huonommilla kitkoilla. Oma beetta oli pitkä veto hyvästä underista gastoniin, jonka varassa sitten kiikkerä jalan nosto korkealle käden yläpuolelle. Tässä tyylissä on tarkkaa mitä tekee vasemman käden peukalolla, sillä pitää painaa voimakkaasti vastaan kun nostetaan vasenta jalkaa ylös, muuten menee tasapaino. Muita tyylejä on myös nähty ja ne käyttävät yleensä oikealla kädellä halkeamassa olevia slouppaavia krimppejä.

Pidemmittä puheitta suosittelen tutustumaan alla olevaan audiovisuaaliseen kokonaisuuteen, jossa reitin avaaja Samuli Pekkanen kertoo miten ensinousu aikoinaan tapahtui.

-Sampsa

Fuck the progress 7B from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

Savo Boulder Classics Series – Kovasikajuttu

Kevään kynnyksellä on hyvä muistutella savolaisista klassikkobouldereista! Tällä kertaa esittelyssä poikkeuksellisen muhkea linja sekä kenties alueen vaikein boulderi nimeltään Kovasikajuttu.

Reitti sijaitsee Suonenjoen ja Leppävirran välisellä kaistaleella, noin tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Kivi on itsessään melko vaikuttava ilmestys. Se on noin kahdeksan metriä korkea ja hänkkää reilusti kahdelta sivulta. Toisessa päässä kiveä on eräänlainen luola, joka muodostuu kolmesta toisiinsa nojaavasta kivestä. Kovasikajuttu sijaitsee juurikin tuolla luolan perällä.

Erikoisen reitistä tekee sen massiivisuus. Aluksi paukutellaan neljä metriä karua hänkkiä ja sitten kruisaillaan toiset neljä metriä halkeamalinjaa ja lopuksi mantteloidaan murikan päälle. Onhan siinä boulderia kerrakseen…

Muuveja kertyy kaikkinensa yli kaksikymmentä, vaikkakin reitin vaikea osuus on  noin puolet reitin mitasta. Kyse on noin 45 asteisesta hänkistä, jossa oikea käsi läpyttää pääasiassa kanttia ja vasen käyttää feissillä olevia isoja otteita. Reitin loppuosio on selkeästi helpompaa, jotain  kutosen kiipeilyä, mutta mausteensa tähän tuo pohjille kiivetty vaikea osuus ja alla häämöttävä rotko, jonne ei tee mieli lipsahtaa. Lopusta on toki helppo ottaa pakit (pystyy astumaan takana olevalle toiselle kivelle), mutta alun selvittämisen jälkeen voi olla ettei moiseen tee mieli sortua. Linjana Kovasikajuttu on todella selkeä ja visuaalisesti kiehtova. Pienenä miinuksena mainittakoon hivenen ahdas alku, jossa oikean puolen kiveen saattaa däpätä.

Reitti on kokonaisvaltaisesti fyysinen. Ei missään vaiheessa sormekas, mutta ”paketin” täytyy pysyä kasassa alusta loppuun. Jalansiirtoja tulee runsaasti ja corejäpitystä piisaa koko jyrkän osuuden matkan. Otteet ovat isoja, mutta ne sijaitsevat aika levällään ja monet näistä ovat saidereita/undereita, eli jalkojakaan ei liiemmälti voi svingailla. Selkeää kruksimuuvia ei minun mielestäni ole, mutta reitti vaikeutuu hänkin loppua kohti ja pientä henkistä lisää aiheutuu semihuonosta ländingistä. Pädejä tarvitaankin aika messevä pino, jotta hänkki on turvallinen kiivettävä. Lopusta lipsahtamiseen ei paljon pädit auta…

Reitin vaikeus lienee 8a+ huitteilla. Allekirjoittaneelle reitti tuntui vaikealta sen jatkuvuuden sekä leveän kompressio-tyylisen kiipeilyn takia. Ei ehkä sitä ominta kiipeilytyyliä, mutta ehkäpä juuri tämän takia ensinousun tekeminen tällaiseen reittiin tuntuikin niin makoisalle. Kaikkinensa ensinousuprosessi otti muistaakseni 5-6 sessiota, joista noin puolet meni betan keksimiseen ja loput linkkaamiseen. Yrkkäämisen aloitin kiven löydyttyä syksyllä 2013 ja ensinousu tapahtui huhtikuussa 2014.

Reitti on edelleen toistamaton, vaikkakin hyvää yrkkää on nähty muutaman innokkaan kiipeilijän toimesta. Lähimpänä toistoa on ollut nuori herra Koponen, joka viime vuonna otti varsin vakuuttavaa yrkkää ja innostui reitistä kovasti. Eiköhän toisto tulla näkemään piakkoin kun kelit Savossa paranee!

P.S. Jos haluat lukea lisää ajatuksia kyseisestä reitistä sen ensinoususta tarkkaile Mikkelin työväen kiipeilijöitten blogia (http://tyovaenkiipeilijat.blogspot.com), jossa reitti esitellään piakkoin Desert Islands Climbs -sarjassa.

– Sami / VOEMA

Kovasikajuttu 8a+ from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

Uusi kausi rullaa! Oletko jo asettanut tavoitteesi?

Uusi vuosi ja uudet haasteet, eikös se näin mennyt? Siintääkö mielessä entistä kovemmat reitit? Uroteot ulkosalla? Onko mielestäsi miehenmitta suoraan verrannollinen yhdenkädenleukoihin?  Ehkä Campuksella 1-5-9? Vai kutkuttaako mielessä joku tietty reitti? Reissu? Ensinousu?

Projektin työstelyä alkukaudesta.

Viitiksen kanttiprojektin työstelyä alkukaudesta.

Miten tavoitteen voisi saavuttaa? Räkä poskelle ja reenaamaan? Sekin voi toimia, mutta asian tarkempi pohtiminen taatusti helpottaa tavoitteeseen pääsemistä, sitouttaa ja kannustaa sinua tekemään parhaasi tavoitteen eteen. Kiipeily nähdään usein hyvin fyysisenä lajina – tokihan se sitäkin on, mutta vähintään yhtä tärkeitä asioita ovat itseluottamus ja omien rajojen tunteminen.

Tavoitteeseen pääseminen onkin juuri oikeanlainen prosessi vahvistamaan kiipeilijän itseluottamusta.

 

Tässäpä kolmen portaan ohjeet tavoitteen niittaamiseen:

1. Aseta tavoite
Millainen on hyvä tavoite? Tärkeintä on, että tavoite on realistinen. Riittävän haastava saavuttaa, mutta silti mahdollinen. Jos olet asettamassa kauden päätavoitetta, koeta arvioida haastavuus sille tasolle, missä tulet olemaan ennen kauden loppua. Lisäksi tavoitteen tulisi olla rittävän konkreettinen, jotta se on mitattavissa. Esim. ”oppia kiipeämään paremmin” on sinällään vallan loistava tavoite, mutta sen täyttymistä on hankala mitata. Hyviä tavoitteita voisi olla vaikkapa jokin tietty reitti tai ensinousu, tietyn vaikeustason saavuttaminen, flash tai onsight -tason nostaminen tai vaikkapa tietty määrä tietyn tason reittejä (joiden avulla voit todeta oman kiipeilytason nousun konkreettisesti).

2. Aseta välitavoitteita
Välitavoitteiden asettaminen on loistava tapa vahvistaa itseluottamusta ja saada motivaatio nousemaan. Voit asettaa näitä vaikka jokaiseen treenisessioon, ulkoreissuille, jne. Välitavoitteita kannattaa asettaa tukemaan päätavoitteeseen pääsyä. Esimerkiksi jos kauden päätavoitteena on jyrkkä ja sormekas reitti voisi välitavoitteena olla vaikkapa tiettyjen keskivartaloliikkeiden ja tietyn sormilautaharjoituksen onnistunut suorittaminen.

3. Tee suunnitelma
Mieti missä asioissa sinun pitää kehittyä, jotta voit saavuttaa tavoitteen. Laita asiat itsellesi ylös ja aloita harjoittelu! Mikäli tarvitset apua treenien suunnitteluun, ota toki yhteyttä VOEMAn henkilökuntaan.

Ei muuta kun unelmoimaan ja sitten tossua toisen eteen 🙂 Muista nauttia jokaisesta askeleesta kohti tavoitettasi. Sen saavuttaminen taatusti palkitsee!

Tässäpä vielä pieni videonpätkä hetkestä, jolloin yksi allekirjoittaneen viimekauden tavoitteista täyttyi. Ensinousu Viitaniemen kanttiprojektiin.

Cheers! 😉

– Sami / VOEMA

VOEMAn Instagram kuvakisa 2015

VOEMAn Instagram -palvelussa järjestetty kesäkuvakisa ratkesi viikonlopun aikana. Kilpailu keräsi noin 50 kuvan sadon. Arviointiraatina tällä kertaa toimi Keskisuomalaisen valokuvaaja, pitkän linjan kiipeilijä Marko Kauko sekä VOEMAn edustajana niinikään kiipeilijä ja valokuvaaja Sami Romppainen. Tuomarointia lähestyttiin luonnollisesti sekä kiipeilyn, että kuvaamisen näkökulmasta.

Alla esiteltynä 3 voittajakuvaa sekä 2 kunniamaininnan saanutta kuvaa sekä hieman tuomariston mietteitä.

SIJA 1
Antti Liukkonen

Kiipeilyssä suoritustakin tärkeämpää on elämykset, joita kiipeilystä saa. Itselleni ainakin on jäänyt lämpimästi mieleen ensimmäisen trädireittini kiipeäminen.
-Marko Kauko

 

SIJA 2
Lasse Hartikainen

Muistan että, nuorempana ei kiipeilystä oikein mitenkään saanut tarpeeksi. Välipäivänä kiivettiin talon seiniä ja kotona traversoitiin karmeja pitkin ympäri asuntoa. Kuva muistuttaa kovasti kiipeilyn alkuajoista.
– Marko Kauko

 

SIJA 3
Samuli Räikkönen

 
Valo. Siinäpä se. Hyvä kuva koostuu monesti vähistä ja yksinkertaisista aineksista. Hienosti käytetty vastavalo tekee tästä kuvasta visuaalisesti kauniin ja kiehtovan. 
– Sami Romppainen

Toim. huom. Kyseinen kuva nostettiin esiin myös Rock&Ice julkaisun Instagram -palvelussa ja se keräsi yli 1500 tykkäystä.

 

KUNNIAMAININNAT

Marja Tyni

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Pieni liike-epäterävyys tuo kuvaan tekemisen meininkiä.
– Marko Kauko

 

Kalle-Pekka Lappalainen

Tämä kuva summaa hyvin kiipeilyn harrastajien innokkuuden sekä kotimaamme kesän vallitsevat olosuhteet. Kiipeilemään on päästävä vaikka vettä hieman satelisikin.
– Sami Romppainen

Voittajat palkittiin VOEMAshopin lahjakorteilla. Kiitokset kaikille osallistumisesta ja otetaan ensi vuonna uusiksi!!!

Savo Boulder Classics Series – Even Angel Will Fall

MIkä tekee boulderista klassikon? Hienot moovit, kaunis ympäristö, erityiset otteet tai vaikkapa napakka greidi? Jokaisella kiipeilijällä on omat kriteerinsä. Jos boulderia sanotaan klassikoksi, on siinä varmasti useampi mainituista asioista kohdillaan. Tarkastelun alla olevalla reitillä, Even Angel will Fall, joka sijaitsee Vuorisenpuron kivellä noin 1/2 h ajomatkan päässä Kuopiosta, täyttyy moni itselle klassikon arvonimen ansaitsevan boulderin spekseistä

Joskus kuulin hauskan määritelmän siitä mikä tekee köysikiipeilyreitistä klassikon: “Jos sen näkee ilmakuvasta, on se klassikko”. No tämä ei ehkä ihan suoraan päde bouldereihin, mutta siinä mielessä kyllä, että jos kivi erottuu ilmakuvasta, on sillä yleensä kokoa ja näköä. Oma määritelmäni klassikkoboulderista tarkoittaakin yleensä sitä, että reitti on selkeä ja sopivan korkea. Mielellään ei kuitenkaan liian korkea, mutta kuitenkin sen verran, että se motivoi kantamaan useamman pädin alastulon turvaksi. Itseäni kiehtoo myös linjan esteettisyys. Kun menee uuteen kiipeilypaikkaan, yleensä erottuu ensimmäisenä tietyt linjat, jotka usein seuraavat jotain kiven tai kallion suurempaa muotoa, kuten halkeamaa tai kanttia. Moni asia saa siis loksahtaa kohdalleen ennen kuin reittiä voi kutsua klassikoksi. Usein kivien etsimisreissu päättyykin pettymykseen tai muutamaan keskinkertaiseen nousuun, mutta joskus käy onneksi tuuri. Ja Niskasen Mikalla kävi tässä tapauksessa tuuri. Mika innostui kuitenkin enemmän kiven muista reiteistä ja ensinousun kyseiseen reittiin sai kunnian suorittaa Romppaisen Sami.

Even Angel will Fall on ensimmäinen linja, jonka näet kun saavut Vuorisenpuron kivelle. Korkea hellästi hänkkäävä kantti tuijottaa sinua vastaan kun nouset tieltä metsään. Kokematonkin silmä erottaa, että tässä menee reitti, hieno reitti! Korkeutta on mukavasti noin 6-7 metriä, reitin kruxi on kuitenkin onneksi hieman alempana ja jos kädet onnistuu saamaan toppikahvaan, ei sieltä enää tipu. Reitti rakentuu seuraavasti, helppoja alkumuuveja on noin viitisen kappaletta, jonka jälkeen oikean jalan hookin ympärille rakentuva kruxi. Tämän jälkeen on vielä muutama tarkka jalkamoovi ja loppuveto toppiin niin ollaankin loppumanttelissa, joka on jo varma nakki. Moovittelu on sen verran mukavaa, että reitti on tullut kiivettyä useampaan otteeseen ja nautinto on ollut joka kerta taattu.

Muita hyviä juttuja reitissä on se, että se kuivuu varsin nopeasti, lähestyminen autolta on 10 metriä ja samalta kiveltä löytyy muitakin hienoja linjoja, joten paikalle ei tarvitse saapua yhden lähetyksen takia. Mikään reitti ei kuitenkaan ole täydellinen, tai jos sen joskus löytää niin sitten voi todennäköisesti lopettaa kiipeilyn. Kyseisessä reitissä kivenlaatu on hieman terävää sorttia, mutta hyvillä kitkoilla se ei haittaa menoa.

Kokonaisuudessaan siis loistava paketti, jonka lähettämisen jälkeen on varmasti hymy herkässä. Itsellä ainakin oli pieni onnenhetki retin topissa, yksin pimeässä metsässä, täydessä hiljaisuudessa ja päällä vielä tähtitaivas täydentämässä nautintoa.

-Sampsa

Even Angel Will Fall 7A from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

Scroll to top