Tekijä: sami

Karpolla on kasi aa – Naistenviikkospecial!

Vahvaa naistenviikkoa siskot ja veljet!

Loppuvuoden teema Karpojen kiipeilyuutisissa on Naisten viikko (ellei jopa vuosi). Eli syksyn tanakoimmat kiipeilyuutiset uutisvirtaan kannetaan naisten vahvoilla hartioilla. Naisten viikon kunniaksi saimme haastelupätkät artikkeliin kisakiipeilyyn palanneelta Anna Liina Laitiselta, ensimmäisen 8a:nsa köydellä kellistäneeltä Emilia Venäläiseltä, ensimmäisen fontsu 7 sepponsa kaataneelta Henna Mäkiseltä ja kaikkea mahdollista kiipeilyn rintamalla touhuavalta Enni Bertlingiltä. Ensin kuitenkin kiipeilyrintaman uutiset.

Köyseily

Lumien laskeuduttua maahan ei köyseilyrintamalta luonnollisesti oman maan kamaralta ihmeitä ole kuulunut, mutta osa innokkaimmista harrastajista (ja ammattilaisista) on päässyt koronarajoitusten hellityttyä eteläiseen Eurooppaan. Euroopan retkellä pariskunta Pulkkinen-Venäläinen pidempi osapuoli Valtteri tikkasi Margalefissa ”Pollestre de Granjan, 8a”, Terradetsissa klassikko ”Bon Viatgen, 8a” sekä samaisella Terradetsin pumfest sektorilla myös ” L’Adreçadorin, 8a+”. Emilia tikkasi Margalefissa ekan 8a:nsa ” Le llamaban moñas, 8a”. Emilian osalta 8a:lla lunastettiin siis ainakin Karpojen keväällä antamia lupauksia… 🙂

Suomen vahvimpien lääkäreiden joukkoon laskettava Marjut Ahlström jatkaa samasta pisteestä, johon on aina aiemmilla etelän retkillään päätynyt, elikkäs tasaista tykitystä päivästä toiseen. Syksyn Ranskan ja Espanjan retkien tikkilistalta löytyy seuraavanlaisia 27crags -merkintöjä:

* Coloscopie, 8a. St.Leger
* Slayer, 7c+. St.Leger
* Lavanda, 7c+. Erboristeria
* Orient, 7c+. Terradets
* Vulneraria, 7c. Erboristeria
* Avant Match L1, 7c. Terradets

Kysymmepähän vaan, että olisikohan kaudella 2022 olisi aika siirtyä bemareiden maailmaan? 😉

Köyseilyn maailmassa pysyäksemme tuore leadin SM-voittaja Anna Laitinen aloitti Espanjan retkensä tyylilleen uskollisena ja toistaiseksi Chulillassa ketjut ovat kilahtaneet 3 7c onsightin lisäksi ”Los veteranosilla, 8a” ja ” La buenalla, 8a+”.

Karpojen sydäntä lämmittää aina, kun ikätoveri ja herrasihminen saa vartalonsa paketoitua lähetyskondikseen. Aikuisen miehen iän saavuttaneen Teemu Ojalan olkapää on rakennettu uudelleen kyborgversioksi ja ilmeisen vahvaksi sellaiseksi. Huhu kertoo, että Kreikassa uudella olkapäällä on kellistetty jo 7c -alkuisia reittejä, Mahtavuutta! Tarinan varsinainen opetus teille alle 40-vuotiaille on se, että jumpatkaa niitä olkapäitänne punttisalilla ja unohtakaa höpöhöpöjutut siitä, että kiipeilijän ei tarvitse tehdä mitään oheisharjoitteita, tai ns. ”vastalihaksia” (joita ei ole muuten kiipeilyssä ole olemassakaan). Sormien hajottamiseen tarvitsee voimaa ja yritystä, mutta olkapäät hajoaa kaikilta jotka ei niitä aktiivisesti jumppaile…

Boulderointi

Ehkä syksyn klassisimman reitin kellistämisestä huolehti suomenturkulainen Antti Jussila, joka teki oman nousunsa Suomen ilmeisesti ensimmäiseen 8A-vaikeusastetta kantavaan boulderiin ”Matahari assis, 8A” Luolavuoressa. Harvoin kiivetty klassikko, jonka toppihylkeilystä Karpoilta nousee vähintään 4 peukkua!

Andyn toukokuussa avaamasta ” Fabergé eggistä, 8A” tuli syksyn hittireitti ja sen kävivät kaahimassa jo edellisessä Karposetissä uutisoidun Juho Seppälän lisäksi ainakin Sauli Kiema, Olli Antikainen, Oliver Petäjä ja Samuel Hammer.

Seuraavalle vaikeusasteelle siirtyminen on monelle kiipeilijälle varsin merkittävä merkkipaalu ja kun sen pääsee tekemään Fontsussa, voisi sanoa että paremmasta viis! Miss Boulderkeskus Henna Mäkinen teki juurikin näin tikaten ensimmäisen 7C:nsä ”La Nuitin, 7C”. Hennan kokemusta ja esimerkiksi kesällä aloitetun systemaattisen treenin vaikutusta pääsimme valottamaan muutaman kysymyksen voimin, jotka löydät edempää…

Kauden yhdeksi kovimmaksi tikkaajaksi boulderoinnin osalta nousee ehdottomasti Emmi Rautkylä. Vielä syksyn loppuun kyseinen perheenäiti nakutteli ”Style Warsin, 7C+” Lahnajärvellä ja ”Elonkorjuun, 7C+” Liljendalissa, sekä pronssisen mitalin SM-bouldereissa Tammistossa. Jos jonkun yksittäisen kiipeilijän voisi kauden suoritteista valaa pronssiin, niin Emmi olisi vakavasti otettava kandidaatti.

Miesten ulkomailla suoritettavista suorituksista vahvimmat kirjataan Oulun Vadim Timonoville, eli Tuukka Simoselle. SM-kisojen kultamitali kaulassa suoraan Fontsuun lennettyään nuorukainen tikkasi muutamalla yrkällä ”Karman, 8A+”. Kyseistä Fred Nicole -klassikkoa useat pitävät syystäkin maailman ikonisimpana boulderina. Jatkoreissulla kelit eivät oululaisia suosineet, mutta kuitenkin listalle kirjattiin läjä napakoita (dynoja), kuten: ”Rainbow Rocket, 8A”, ”La Puce, 8A”, ”Red Rocket, 8A” ja ” Coup Atomique, 8A”. Ainoa ”kovempi” reitti, jota Tuukka kertoi ehtinensä kokeilla oli klassinen kompressiohänkki ”Big Island” 8C ja tämä menikin pienellä työstelyllä jo kahteen osaan, eli seuraavaa reissua odotellessa 🙂 

”Black Horse” -osiossa (ei siis niissä kalsareissa) esittelemme useammankin pikkulinnun käräyttämän Tuomas Kosken suorituslistaa boulderoinnin osalta. Kyseinen herrasmieshän on Lapin lahja Vakka-Suomen kiipeilylle ja ilmeisen urhokkaasti on tuota viittaa kantanut korona-aikana. Tämä lista on siis täysin epävirallinen (vaikkakin vaikuttava) ja sitä voi mielellään korjata, jos on parempaa tietoa:

Kellarijengi 8A
Dodo sit 8A+
Mongooli 8A 
Raider 8A
* +Luolavuoren Joogo-kiven kaikki kasi-variaatiot (Gipsy Grooves, Matahari assis, Nakkes tickmark extension ja Lerppu-matahari)

Kuvagalleria:
Tuukan kuvat: Niko Mursun ehtymättömät videostillgalleriat… 
Emmin kuvat: Emmi ite

Kisailut ja haastattelut

Syksyn boulder- ja leadin SM-kisoista tulee toivottavasti jossain välissä koontia Kiipeilyliiton informaatiokanaviin. Joka tapauksessa kisat olivat huipusti järjestetyt ja pitkästä aikaa oli maailman siisteintä päästä kisoihin myös paikan päälle ystävien kanssa jännittämään. 

Talven jääkiipeilykiertueet ovat jo alkaneet Euroopan cupin merkeissä ja ykköstykkimme Enni Bertling on kolmessa ensimmäisessä osakilpailussa itsensä hakkuillut finaaliin, progression ollessa mahtava. Viimeisessä kahdessa osakilpailussa Enni on taistellut tiensä podiumille hopean ja kullan voimin! Miesten puolella Toivolan Henkka parantaa juoksuaan kuin jouluporsa konsanaan ja viimeisimässä Brnon osakilpailussa nuorukainen pieksi hakuillaan itsensä finaalin 8. sijalle!!

Mutta pidemmittä puheitta, annetaan kiipeilijäurhojen vastata joihinkin kysymyksiin omin sanoin.

Kuva: Antti Peltola

Anna Liina Laitinen, vaikeuksista voittoon

Moi, onnittelut sekä halaukset liidin Suomen mestaruudesta 2021, asteikolla 1-10 miten siistiä?

Ehdottomasti 10! On tullut pidettyä kisoista niin pitkä tauko, joten tämä ylitti omat odotukset! Tietysti menin tekemään parastani ja tavoittelin ykkössijaa, mutta kisarutiinit ja kisoihin valmistautuminen on kyllä täysin kateissa Joten erittäin mukava yllätys oli kyllä.

Sulla on ollut vuosien varrella aika isoja haasteita loukkaantumisten ja rasitusvammojen kanssa, joita avaat myös pari viikkoa sitten julkaistussa La Sportivan Living Legends -lyhytelokuvassakin. Mikä on tällä hetkellä tilanne, alkaako kroppa olemaan tikissään?

Suhteellisen ehjänä, joten lähellä tikkiä kai ollaan tai ainakin matkalla sinne! Tekisi hirveästi vielä pushata omaa leveliä kärsimättömästi ylöspäin, mutta tasaisempi tahti on paljon varmempi ja pidemmällä aikavälillä pääsee korkeammalle tasolle kuin piikkaamalla ja romahtamalla säännöllisesti. 

Suomen mestaruuksiahan sulla on läjä taskussa jo aiemmilta vuosilta. Mikä oli meininki tällä kertaa kisatessa upouudella superkisaseinällä, osaako tuolla kokemuksella enää jännittää ollenkaan?

Kisaamisesta on niin pitkä tovi, että jännitin kisaa reilusti yli viikon, kun päätin lykätä reissua ja osallistua uuden Ristikon hallin kilpailuun. Lopulta olin jännityksen puolesta vuotanut jo niin kuiviin, että ei jaksanut enää kisapäivänä hirveästi jännittää. Tosiaan oma kisapää on aika ruosteessa, mutta pyrin ottamaan samanlaisen mindsetin kun ulkoprojektia kokeiltaessa ja se toimi jo rennosti, hienosta reitistä nauttien, pitää hauskaa, mutta silti täydessä fokuksessa.

Yksi tärkeistä syistä osallistua oli se, että uusi Ristikon halli tulee olemaan mullistava sekä avajaiset aika historiallinen tapahtuma osa Suomen kiipeilyn historiaa, jonka missaamisesta olisi kyllä tullut aikamoinen fomo. Olen myös odottanut uudella seinällä kiipeämistä päivin ja öin ja kisat olivat ensimmäinen mahdollisuus päästä korkkaamaan mun unelma treenihänkki!!!

Siun osalta varmaan yksi merkittävin lahjakkuusominaisuus ja samalla myös ehkä suurin haaste on hillitön kiipeilyn into. Olet ilmeisesti aloittanut yhteistyön valmentajan kanssa, onko hänen roolinsa omalta osaltaan käsijarrun vetäminen siinä vaiheessa, kun 4 tunnin voimatreenin jälkeen tahtoisit jatkaa vielä 4 tunnin kestävyystreenillä? Jos on, onnistuuko hän siinä edes joskus…?

Olen ollut nyt pari vuotta ilman valmentajaa, mutta harkitsen Stian Christophersenia takaisin ensi vuodelle, koska hän on aivan superhyvä kiipeilyvalmentaja. Stian kirjoitti myös ”Climbing Bible” treenikirjan, joka on ollut kansainvälinen menestys! Tarkoituksena olisi saada taas vähän enemmän rakennetta tähän omaan sillisalaattiin ja jonkun joka osaisi vähän katsoa perään. 

Nyt kun kisaaminen on pitkästä aikaa aloitettu, niin olisiko aika laittaa kaikki (tai edes osa) munista yhteen koriin ja treenata Pariisin Olympialaisia 2024 varten?

En ole menossa :D. Mulla on taipumusta ranteen luumustelman uudelleen puhkeamiseen ja en koe, että Olympialaiset ovat niin tärkeät kuin se, että pystyn kiipeämään kovaa vielä vuosia ja toivottavasti vanhana muuta kuin Via Ferrataa.

Ulkokiipeily on kuitenkin se tärkein juttu ja oletkin parhaillaan Espanjassa, tsemppiä sinne! Käykö reissun jälkeen vaikka videoturina Karpojen vieraana?

Kiitos! Ihana olla pitkästä aikaa pumppailemassa kalkkikivellä ja todellakin tulen vieraaksi!!!! Odotan sitä innolla!


Emilia Venäläinen. 8a ja miten se kellistetään?

Moro ja onnittelut hienosta Euroopan retkestä, sekä ekasta 8a:sta, mikä fiilis?

Kiitos! Oli mahtavaa päästä vihdoin reissuun. Tämä oli revanssi toissakevään reissulle, joka jäi vain viikon mittaiseksi pandemian yllättäessä. Ihan parasta kiivetä pitkästä aikaa jotain muuta kuin graniittia. 

Nostit kesällä köyseilytason Suomessa 7c+ tasoon (Karkaus) saakka ja jossain välissä kautta päätit lähteä testailemaan 8 apareitakin. Tuntuiko siltä, että turhaan olet ujostellut napakammille reiteille siirtymistä? Miltä testatut reitit tuntui ja mitä pitää treenata talvella, että ne keväällä kellistyy?

Keväällä päätin, että tänä vuonna edes testaan jotain kasin reittejä ja kävinkin sitten roikkumassa parilla Haukkavuoressa. Kultakuume nousi ehdottomasti to-do listalle, mutta olisi toki kätevää, jos löytäisi projektin jostain vähän lähempää.. Tuskin olisi ollut aiempina vuosina kauheasti annettavaa kaseille ja vieläkin hyvin valikoivasti 😊 Voima on mun heikkous, joten sitä koitetaan taas talvella raapia vähän lisää kasaan. 

Syksyn kuukauden pituinen reissu Eurooppaan sujui ilmeisen hyvin, sillä laskuoppini mukaan tikkailit päälle seiskan reittejä reilun parikymmentä, johon mahtuu muun muassa 7b+ flash. Kiipesitkö pääasiassa määrää, vai miten jaksotit reissua projektoinnin ja saittaamisen välillä?

Aika fiiliksen mukaan mentiin. Loppuen lopuksi ei tullut kovin paljoa projektoitua. Kävin testaamassa mooveja joihinkin muihinkin 8an reitteihin, vähemmällä menestyksellä, ja lohdutukseksi sitten aina väliin hyvänmielenpäiviä helpommilla reiteillä 😄 

Margalefissa tipahti onnitteluiden mukaisesti eka 8a ” Le llamaban moñas”. Miten kuvaisisit reittiä/ miten paljon sen kiipeäminen otti duunia?

Reitti oli 30 metrinen lähes pystysuora tekninen krimppi/pokettiralli. Kruxipätkä oli parin pultinvälin sekvenssi monoilla, kahden sormen pikkupoksuilla ja minikrimpeillä. Margalefissa on usein paljon jalkkisvaihtoehtoja niin selviää vähemmällä kurottelulla (pokettimeri=yksi syy miksi tykkään paikasta). Yksi jalkkis päätyi lähetysyrkällä valmistajan kypäräänkin. Onneksi vähän leppoisammassa kohdassa, mutta pieni lisäjännitys herätti 😅 

Reitti taittui kahdessa sessiossa. Heti ekalla rundilla tuntui, että nyt löytyi sopiva reitti ja moovitkin löytyi kaikki yhtä lukuunottamatta. Lepopäivän jälkeen kertailin moovit ja kiipesin pois ekalla oikealla yrkällä. Tästä Vale oli kiitollinen, koska toki valitsin reitin pohjoisseinällä olevalta ledgeltä, jossa varmistajakin sai olla vaijerissa kiinni. Ja varjossa marraskuussa ei ollut erityisen lämmin. 

Epäilyttää menikö reitti liiankin nopeasti, mutta tyyli oli sitä missä olen paras. Ja toki se uusi greidi kannattaa avata sieltä omalta vahvuusalueelta 😊

Pikkulinnut ovat laulaneet, että jalkatekniikkasi on hämmentävä ja kuulemma pystyt seisomaan millä vaan jaliksilla. Miten itse pohdit omia vahvuuksia/ heikkouksiasi? Treenaatko jalkatekniikkaa tietoisesti jotenkin myös talvella, vai onko se vain luontainen lahjakkuusominaisuus?  Treenaatko muutoin jollain jaksotuksella, vai käytkö vain kiipeemässä?

Mun tekniikka on seurausta siitä, että olen aina ollut varsin heikko kiipeilijä 😅 Eli painoa on pakko laittaa kunnolla jaloille, jos meinaa päästä johonkin. Ja ehkä käyttää myös niitä astetta pienempiä jalkkiksia. Olen kiipeilyvuosieni (~15) mittaan matkustellut melko paljon kiipeilyn merkeissä ja kiivennyt lukuisia metrejä erilaisilla kaltseilla. Se varmasti on auttanut osaltaan luomaan tuntumaa ja luottoa jalkatekniikkaan. Vahvuudet löytyy siis suorahkoilta seiniltä, joissa voi staattisesti hiippailla krimppilistoilla. Kaikki missä tarvii voimaa onkin sitten heikkous. Hänkit, dynot, pintsit, sloupit..

Jalkatekniikkaa en harjoittele , mutta muuten talvikaudella kyllä treenaan. Olen testannut muutamia erilaisia treeni/valmennusohjelmia. Niistä on tarttunut mukaan aina jotain hyviä ideoita, mutta mitään täydellistä itselleni en ole vielä löytänyt.

Paljon puhutaan voiman treenaamisen merkityksestä vs. tekniikka. Jos pohditaan esimerkiksi tämän kyseisen reitin kellistystä, niin osaatko arvioida omaa voimatasoa tällä hetkellä perusvoimamääreillä: Leuanvetotulos, millaisilla lisiksillä pystyt roikkumaan 20mm listassa ja paljon penkki 🙂

Uskon, että voin ottaa kyseenalaisen kunnian olla Suomen heikoin kasin kiivennyt 😅 Koitan kyllä treenata voimaa, mutta en ole löytänyt vielä kovin hyvää reseptiä. Leukoja menee nyt varmaan 3 (reissussa aina heikkenee, mutta muulloinkin max 5). Lisäpainoleukaa oon koittanut joskus keväällä viimeksi, silloin sain yhden +10kg. 20m half crimp (kahden käden kanssa) unohdetaan kokonaan kaikki lisäpainot, oma painokin tuottaa jo haasteita. Ennen reissua testasin maksimin ja se oli omalla painolla 6s (keväällä 7s +1kg). Fullcrimp olisi luultavasti vähän vahvempi, mutta sitä en treenaa/ole testannut. Penkkimaksimia ei ole tullut varmaan koskaan koitettua, veikkaisin ~40kg, dippejä menee nolla.

Mites ensi vuoden köysikiipeilyn SM-kisat, oletko osallistumassa? Tahi bouldereihin…

Bouldereihin en varmasti osallistu, liian vaikeaa. Köysikisoja saatan harkita, jos osuvat sopivaan väliin vuotta (usein on vaan päällekkäin jonkin reissun tai ulkokauden kanssa).

Kuva: UIAA/Pavel Nesvadba

Enni Bertling. Kisaaja, kisojen järjestäjä ja kisaamisen mahdollistaja.


Syksy 2021 on ollut sinun osalta varsin kiipeilyn täyttämää: mm. junnujen kisareissut/ valmennukset, SM-kisat Tammistossa ja Ristikossa ja vasta alkanut jääkiipeilyn Euroopan cup. Mistä löytyy virta kaikkeen?

No välillä on kyllä ollut aikamoista menoa, mutta kyllä sitä virtaa aina löytyy kun tekee itselle tärkeitä asioita. Junnujen (ja toki aikuistenkin) kanssa matkustaminen kilpailuihin on aina kivaa ja inspiroivaa. Kisojen järjestäminen oli minulle uutta, mutta toisaalta tuntui, että sain käyttää sellaisia vahvuuksiani, joita en ehkä normaalisti niin paljon käytä. Oma urheilu sen sijaan on minuun jo niin sisäänrakennettua, että on paljon raskaampaa olla urheilematta kuin urheilla. 

Mitä SM-kisoista jäi päällimmäisenä mieleen?

Se, että aikataulut piti. Kilpailun järjestämisessä ainakin yksi suurimmista haasteista ovat aikataulut. Niiden pitäminen on tärkeää sekä kilpailijoille että katsojille, mutta myös livestremin tekijöille ja oikeastaan kaikille. Varsinkin liidissä on hyvin vaikea arvioida, onko kilpailija seinällä minuutin vai täydet kuusi minuuttia ja tämä sitten kertautuu, kun kilpailijoita on monta. Myös kaikki tekniset ongelmat sotkevat helposti aikataulun. Onneksi näitä ei ollut ja kaikki meni hyvin. 

Finaalisuorituksesi SM-kisoissa oli mainio. Jäikö mitalisijan ulkopuolelle jääminen kaivelemaan yhtään :-)?

Ei kyllä jäänyt! Olin niin tyytyväinen finaaliin pääsystä koska keskittyminen oli karsinnoissa hieman muualla. Finaalissa tuntui vahvalta ja olisi ollut paukkuja vielä jatkaa, mutta dynomuuvit on kyllä itselle aina tosi vaikeita, joten siihenhän se sitten jäi. 

Miten oma treeni painottuu jääkiipeilyn ja muun osalta, kun jälleen kerran olit SM-leadissakin finaalissa?

Tämä on ollut ensimmäinen syksy, kun hakkukiipeilyyn ei ole tullut panostettua niin systemaattisesti kuin aiemmin. Onneksi siinä alkaa lajiosaaminen olemaan jo sillä tasolla, että kyllä ne tekniikat sieltä muistuvat mieleen, kun vaan ottaa hakut käteen. Kuntoa voi sitten ylläpitää ihan hyvin kiipeämällä paljon sporttiakin ja voimaa saa salilta. 

Euroopan cup on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ekassa kisassa finaalipaikka ja tokassa podium (hopea). Mikä on oma analyysi kauden alusta?

Yllättävän vahvasti on lähtenyt käyntiin. On ollut tosi itsevarma ja rento olo kiivetessä. Sveitsissä finaalissa väärä klippi toki harmitti. Toivotaan että näistä Euroopan cupeista tulee nyt sopivasti treeniä ja itseluottamusta, että sama fiilis jatkuu Maailmancupeissakin. 

Korona ravistelee kisarupeamaakin, mutta jos lockdownit eivät katkaise kautta kesken, niin millainen on talven suunnitelma?

Ainakin tällä hetkellä reissaaminen Euroopassa on aika stressaavaa. Tilanne on kuitenkin eri, kuin vuosi sitten kun kenelläkään ei ollut rokotuksia ja kukaan ei oikein osannut vielä olla rajoitusten kanssa. Nyt on ehkä vain luotettava järjestäjien arviointikykyyn, että voiko kilpailuja järjestää ja sitten omalla toiminnalla pidettävä itsensä mahdollisimman turvassa. Jos kaikki menee hyvin, niin nyt viikonloppuna on vielä Euroopan cupin kilpailut täällä Tsekeissä ja sitten kotiin. Tammikuussa on ensimmäinen Maailmancup osakilpailu Koreassa ja siitä parin viikon päästä aikuisten MM-kilpailuilla Sveitsissä. Oulun SM-kilpailut ovat myös Euroopan mestaruuskilpailut, joten niihin on tulossa paljon ulkomaalaisia osallistujia. Oulun jälkeen on vielä kahdet Maailmancupin kilpailut Venäjällä. Eli ei mikään maraton-kausi, mutta kyllä ihan mukavasti saa taas reissata ja kilpailla. 

Henna Mäkinen ja ”La Nuit” 7C, Fontainebleau, Ranska


Ensimmäisenä onnittelut hienosta sendistä! Kerro vähän millainen reitti on kyseessä ja missä kyseinen boulderi sijaitsee?

Ranskan Fontsussa, unelmieni kiipeilypaikassa. Kyseessä on semmoinen hänkki blokki nimeltä La Nuit eli yö. Oikein kiva, suosittelen kaikille!

Mistä lähtökohdista valitsit projektin? Sopiko boulderi omille vahvuuksillesi?

Näin muutama vuosi sitten kun ystäväni Jernej Kruder käveli kyseisen linjan ylös. Näytti silloin ihan mahdottomalta ja ajattelin, että olisipa kiva tehdä siitä mahdollista ja niinpä sitten yritin, kun oli sopiva hetki. Ja sopiko tämä omaan tyyliin… No jaa, ei ollut hiiviskelyä slouppereilla, eikä yhtään heel-hookkia, joten lähtökohtaisesti sanoisin, että enemmänkin päinvastoin. Toisaalta kun tavoite on tiedossa ja valmentaja osaa, niin vahvuuksia voi saada lisää ja aivan uusista paikoista.

Kerro vähän prosessista. Juteltiin tuossa aiemmin, että tämä oli ensimmäinen vaikeampi projekti, johon tohdit tarttua. Sinulla on kuitenkin elämässä ollu työn alla hieman suurempiakin projekteja, joita olet onnistunut viemään onnistuneesti maaliin. Koetko kiipeilyprojektoinnin erilaisena vai onko kyse ollut kenties siitä, että kun yrittäjän duunissa projektoitavaa riittää ihan kotitarpeisiin, niin sitten ei tee mieli käyttää myös vapaa-aikaa projektointiin?

Kai kaikissa projekteissa voi käyttää samoja vahvuuksia ja kärsiä samoista heikkouksista, mutta sanoisin, että mulle kiipeily on jotenkin henkilökohtaisempaa. Koen, että kiipeilyssä on hirvittävän vähän itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka on projektoinnin onnistumisen tiellä. Siinä on kuitenkin pitkä aikajänne, mikä tasoittaa mm. muiden olosuhteiden vaikutusta.

Kauanko prosessissa kaikkinensa kesti?

No menihän siinä 7 sessiota yhden vuoden aikana. Monet on sanoneet, että kannattaa ottaa projektit kotimaasta. Fiksu neuvo, jota en noudattanut. Inspiraatio oli tärkeämpää. Keväällä kävin kolme kertaa kokeilemassa ja sain muuvit nippuun. Syksyllä meni vielä neljä sessaria, että sain muuvit uudelleen hermotettua, kaikki tehtyä yhteen putkeen ja sen verran skarpisti, etten sulanut viimeisiin muuveihin. Olennaista prosessissa oli, että mulla oli tukena puoliso Mikko, joka urheasti spottasi ja kantoi patjoja kerta toisensa jälkeen siihen samaan jäätävään ylämäkeen, jonka päällä oli vaan tämä yksi kivi. Toiseksi tärkeimpänä tukena nostan valmennuksesta vastanneen Antero Lindholmin, jonka opeilla nelikymppisen neidinkin core saadaan ennen näkemättömään kuntoon.

Avasiko tämän projektin kellistys nyt ns. projektointihanat, eli onko seuraavia projekteja jo kiikarissa?

Tottakai on seuraava projekti kiikarissa. Se oli itseasiassa jo vaiheessa samaan aikaan tämän reitin kanssa, mutta itseäni viisaampien mukaan sen kanssa menee vielä hetki. Myönnettäköön, että haaste on aivan eri luokkaa kuin tämä edellinen. Toivon kuitenkin, että kaikki tässä projektissa kehitetyt voimat ja mahtava hyvä energia tulevat olemaan hyödyksi ja voimavarana kaikissa tulevissa projekteissa. Stay tuned, ilmoittelen miten etenee 😉


Katso Karpojen höpinävideo alta!

Karpolla on kasi aa – Suomen olympiakandidaatti Anthony Gullsten!

"Taas se Andy tulee ja flässää kaikki boulderit"

Viime viikonloppuna 23.-23.10.2021 Vantaan Kiipeilyareena Tammistossa järjestettiin boulderoinnin SM-kisat (kiitokset hienoista kisoista Kiipeilyareenalle!). Sekä yleisöllä, että urheilijoilla tuntui olevan hymy herkässä kun pitkän tauon jälkeen suomalainen kiipeily-yhteisö sai luvan kokoontua yhteen kiipeilykilpailuiden merkeissä! Kyllä tätä oltiinkin odoteltu jo kovasti! Lauantai-illan finaaleissa tunnelma oli katossa ja odotukset kovia monen kiipeilijän suhteen. Vaikka miesten sarjassa taso onkin vuosien varrella ilahduttavasti tasoittunut, niin silti monen katsojan mielissä takuuvarmasti  jyskytti oletusarvona, että ”taas se Andy tulee ja flässää kaikki reitit”… 

Karpoilla oli torstai-illan ratoksi ilo- ja kunnia päästä haastattelemaan tuoretta boulderkiipeilyn Suomen mestaria Anthony Gullstenia! Maailmanstaran haastattelu oli ujoille Karpoille tottakai varsin jännittävä paikka, mutta oletteko ikinä ajatelleet, että näitä samankaltaisia tunteita (jännitys ja epävarmuus) löytyy myös ammattikiipeilijän elämästä? Vai hetkinen, pitääkö Andy itseään edes ammattikiipeilijänä?

Andy ja kuningaslinja ”Power of Now” 8C, Magic Wood, Sveitsi (Kuva: @benj_weber, Benjamin Weber)

 

Onko jännittävämpää osallistua Maailmancupiin vai Suomenmestaruusmittelöihin? Entä millaisia haaveita mestarin tulevaisuus pitää sisällään kisarintamalla tai ulkokiipeilyn suhteen? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia ja jotkut niistä olivat ainakin meille yllättäviä, jopa riemastuttavia! Jos löytyy tunti ylimääräistä aikaa vaikka lenkillä, suosittelemme painamaan play-nappia ja kuuntelemaan nuoren mestarin ajatuksia. Vaikka Karpot ovat herran kiipeilysuorituksia arvostaneet suuresti jo vuosia, nousi tällä kertaa karvahattu päästä myös herran nöyrästä ja rehellisestä tavasta suhtautua elämään (ja kiipeilyyn…) 🙂

Katso haastattelu alla olevasta videosta!

Karpolla on kasi aa – 78 kiloa Savolaista laatulihaa vs. ”Kovasikajuttu 8A+”

"6 years and 100 sessions of pain and misery, it´s worth it!"

Syksyn 2021 teemana tuntuu olevan pitkien, jopa kiipeilyuran mittaisten tavoitteiden kellistäminen. VOEMAn oman reitintekijä/kiipeilyvalmentajan Kalle-Pekka ”Keipsi” Lappalaisen kohdalle tällainen merkkipäivä osui viime sunnuntaina 24.10. Tynnyrikivellä ”Kovasikajutun” kanssa painiessa.

Keipsin ja ”Koviksen” yhteinen viha-rakkaussuhde alkoi jo vuonna 2016 heti Mestari Romppaisen avattua kyseisen kuningaslinjan. Alkuun kyseessä oli samanlainen suhde, kuin pikkupojalla Dallasin Pamelaan:  Saavuttamaton, mutta ultimaattinen haave. Työstely olikin tuolloin lähinnä muuvien tapailua kiven muiden reittien totisemman työstön lomassa. Parin ensimmäisen vuoden aikana kaikki muuvit löytyivät yhteistyössä Korholan Tapanin kanssa ja ajatus jonkinlaisten linkkien kasailusta syttyi. Reitin jyrkkä (lähes katto) alaosa pitää sisällään Keipsin betalla 12 käsimuuvia ja vähintään saman verran jalkamuuveja. Suurin osa muuveista tehdään huukeista, joten ländin kivisyys tekee niihin melkoisesti kuumotuskerrointa. Pädien lisääntyminen vuosien varrella vähensi henkisyyskerrointa ja 2018-19 reitin alaosa meni ensimmäisiä kertoja kahdessa osassa. Vasta tässä vaiheessa nuori Padawan alkoi pohtimaan, että reitti voisi olla ihan oikeasti hänen saavutettavissaan, eikä pelkästään hieno kattokomperssio, jossa voi käydä treenaamassa hienoja muuveja…

Varsin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että reitin kahdessa osassa kiipeäminen ei tämän reitin kohdalla todellakaan tarkoita sitä, että se olisi menossa. Jossain vaiheessa tirehtööri huomasi, että reitistä oli tullut päähänpinttymä ja kun työstösessioita alkoi olla alla jo kymmenittäin takaraivossa alkoi painamaan ajatus, että ”kaikki odottavat, että minun pitäisi kiivetä tämä reitti (vaikka luultavasti kukaan ei oikeasti mitään paineita asettanutkaan…). ”2019 syksyllä tai 2020 keväällä sain myönnettyä itselleni, että reitillä käyminen alkaa tuntua pakkopullalta ja se ”kiva” alkaa samaa vauhtia katoamaan muustakin kiipeilystä”.

Koronakevät 2020 pelasti kiipeilijät loistavilla keleillään ja Keipsi päättikin tuolloin jättää reitin (ehkä jopa pysyvästi), koska se ei vain tuntunut etenevän mihinkään suuntaan kuukauden simulaattoritreenin jälkeenkään. Loistavat kelit, hyvä seura ja lähes rajaton määrä hienoa kiivettävää Itä-Suomessa tarjoilivat vastineeksi ehkä parhaan kiipeilykevään koskaan ja aito kiipeilyn ilo ja motivaatio alkoi taas useiden hyvien toppausten myötä löytyä.

”Koviksessa huukkeja ei säästellä” (Keipsin videoarkistot)


Hyvän fiiliksen myötä pakun nokka taas kääntyi kohti ”Kovista”. Vanhat linkit löytyivät selkärangasta ja motivaatio oli projektoinnin suhteen oli taas korkealla. Jotta kaikki ei olisi kuitenkaan niin simppeliä, herra mursi ranteensa reitinteon lomassa ja taas oli aika kasailla itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin… Samaan aikaan  myös sen hetkisen vuokrakämpän sisäilmaongelmat synnyttivät massiiviset allergiset reaktiot koko kropan hilseillessä ja kutistessa. Tässä vaiheessa mikään kiipeily ei luonnollisesti juurikaan napostellut pätkän vertaa. Iho-oireiden kanssa painiskellessa meni vajaa vuosi ja ne alkoivat hellittää vasta 2021 keväällä, kun Keipsi lähti elämänkumppaninsa kanssa Itä-Eurooppaan lomailu/kiipeilyreissulle pariksi kuukaudeksi. Rento köysikiipeily antoi myös kropalle aikaa palautua vuosien aikana hankituista tulehdustiloista eikä tehnyt huonoa myöskään mielelle. 

Karma antoi kesälle 2021 pikku lisämausteen, kun reitintekijäkumppani Romppainen loukkasi polvensa, eikä pystynyt tekemään reittejä (tai varsinkaan testaamaan niitä) VOEMAlla normaaliin malliin. Tästä syystä kuormitus kesän aikana oli varsin vahvasti plussamerkkinen, mutta onneksi kropassa ei mikään tällä kertaa  hajonnut. Jälkeenpäin ajatellen koko kropan överirasitus saattoi toimia kyseiselle reitille jopa jonkinlaisena ”superkompensaationa”.

Kesän 2021 lällerökelien jälkeen syksyn ensimmäiset viileät kelit saivat aikaan ainakin fiiliksessä dramaattisen muutoksen. Huippukeleillä high pointit siirtyivät viimeiseen vaikeaan muuviin, mutta lähetysjännitys ei kuuden vuoden työstön jälkeen meinannut muuttua ihan oikeasti ajatukseksi siitä, että reitti oikeasti olisi menossa. Kavereille laitetut viestit, joissa hän vakuutteli reitin tipahtavan seuraavassa sessiossa tuntuivat ennemminkin vakuuttelulta itselle, mutta loppujen lopuksi ne ehkä saattoivat jopa hiukan lisäboostia tuodakin.

”Mulla on ollut monesti tapana kämmiä reittejä niiden helpoissa toppauksissa, joten tällä kertaa Samin sanat, että ”Nyt harjoittelet sen loput niin hyvin, että se menee unissaan vaikka ilman käsiä!” 

Reitin puolivälin kahvalta lähdettäessä on jäljellä vielä n. 4 metriä hänkkäävää halkeamaa, joka kiivetään kahden kiven välissä. Korhosen Tapsa pohti joskus ääneen, että loppuhalkemaa kiivetessä ei enää tarvitse spotata, mutta pitää varata mukaan jauhelihalaatikko mukaan, jos sieltä joku päättää pudota…

”Betaakin tuli muutamaan kertaan pohdittua” (Keipsin videoarkistot)

 

”Lähetyspäivänä Samin sanat toppauksesta kävi taas mielessä ja tästä syystä kiipesinkin yläosan lähetyspäivänä lämppäriksi vielä pariin kertaan ja merkkailin/ mankkailin otteet huolella. Löysinpä vielä halkeamasta suhteellisen hyvän jammin, johon käsi piti vain tunkea kyynärpäätä myöden”.

”Varsinaisessa sendissä kaikki osui kohdalleen ja aiempaan highpointiin saapuessa fiilis oli lähinnä hämmentynyt. Sain nopeasti ajateltua, että jokainen muuvi murahduksen saattamana on lähempänä joskus tulevaisuudessa siintävää lähetystä, kunnes yllätinkin itseni ja pääsin hyppäämään puolivälin kahvaa merkkaavaan hammaskahvaan… Olen onneksi omasta mielestäni suhteellisen hyvä pitämään pään kasassa korkeilla henkisillä reiteillä ja varsinkin sellaisessa maastossa, josta ei enää voi tippua. Kiven päällä olo oli klassisesti tyhjä”. Tähän olotilaan pystyy varmasti samaistumaan jokainen joka on joskus investoinut kymmeniä päiviä reitin projektointiin ja viimein sen kiivennyt…

Viimeisten vuosien aikana Keipsi kertoo kohdanneensa valmennushommissa lukuisia täysin erilaisia kiipeilijöitä ja vähintään saman verran erilaisia motivaation lähteitä. Lähes kaikkien kanssa on tullut puhuttua ulkoisen ja sisäisen motivaation erosta, mutta sitä siistimpää oli löytää tuo prosessin kaari tässä mittakaavassa omasta elämästään. Alkuvaiheessa into reittiä kohtaan sekä sessioihin liittyvät sosiaaliset kokemukset  toimivat ultimaattisena sisäisenä motivaationa, joka vuosien varrella muuttui kuitenkin  pakkomielteeksi ja sitä kautta  johtivat jonkinlaiseen paineeseen (ulkoinen motivaatio) siitä, että toiset odottavat sinun kiipeävän reitin… Kun tuosta pakonomaisesta päähänpinttymästä pääsi taas eroon ja se jo aiemmin mainittu ”kiva” taas kiipeilyyn löytyi, oli reitti mahdollista kiivetä, kun siihen ei ollut pakkoa…

Sendipäivä kiteytyi monella tapaa kaikkeen siihen, jota kiipeilyssä rakastan. Kun olin oman viha-rakkaussuhteeni päättänyt, oli Ellun (Elina Nevalainen) vuoro hypätä sendijunaan ja topata henkinen highball ”Kosmiset Parapäivät, 7A”, jonka jälkeen päivän kruunasi vielä Jonnan (Kivelä) pitkäaikaisen projektin ”Paha arkkitehti” 7A kellistyminen. Kumpaisellekin heidän reittinsä pitivät sisällään juuri niitä elementtejä, joissa he ovat kiipeilijöinä halunneet kehittyä”.

Loppukaneettina voidaan mainita Keipsin haluavan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet lukemattomia kertoja spottailemassa ”Koviksella” (näitä ovat esim. Jonna, Ellu ja Jari) sekä erityisesti elämänkumppaniaan Saraa, joka on sietänyt köljyrinnan päähänpinttymää jo vuosia ja jaksanut raahautua jopa henkiseksi tueksi reitin alle uskoa valamaan.

Katso Keipsin sendivideo alta!

SKIL Achtung!!! Juho Risku, Kiipeilyliiton Puheenjohtaja

Puhaltaako Suomen kiipeilyliitossa muutokset tuulet? Katso puheenjohtaja Juho Riskun haastattelu!

Huomenna 24.10.2021 pidetään Suomen Kiipeilyliiton sääntömääräinen syyskokous jäsenseurojen edustajille. Tässä kokouksessa päätetään myös liiton hallituksen kokoonpano seuraavalle toimintakaudelle, joten katsoimme Karpojen asiaksi käydä kuulemassa viimeisimmät mietteet liiton puheenjohtaja Juho Riskulta.

Oulun kiipeilyseurankin puheenjohtajana toimiva Risku loikkasi SKILin puheenjohtajan syviin saappaisiin kesän 2021 alussa, kun silloinen puheenjohtaja luopui tehtävistä erinäisten syiden vuoksi. Lähtötilanne oli vähintäänkin haastava, mutta kentältä on kuulunut Karpojen korviin kesän aikana positiivista viestiä siitä, että liiton purjeisiin on saapunut pitkään kaivattua tuulenvirettä.

Juttelimme Juhon kanssa muun muassa tulevaisuuden visioista, joiden osalta hän näkee tärkeimpinä osa-alueina ainakin liiton toiminnan läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden, sekä rahoituspohjan kasvattamisen/ vakauttamisen.

Puheenjohtaja Risku univormussaan. Kun tämän näköinen heppu hiipii vastaan, niin heitä toki ”hai faivit” ja mukaan toimintaankin saa kuulemma ilmoittautua 😉

Puheenjohtajan toimen lisäksi huomisessa kokouksessa valitaan uuteen hallitukseen vaihtuvien jäsenten paikalle uutta verta, joten jokaisen jäsenseuran aktiivinen edustus on ensiarvoisen tärkeää. Siis siinä tapauksessa, että tavoitteena on viedä suomalaista kiipeilyä kohti 2020-lukua.

Jos suomalaisen kiipeilyn tila kiinnostaa, kurkkaa alta Juhon haastattelu!

Karpolla on kasiaa – The Rise Of The Young Padawan / Juho Seppälä

Ekana ulkokiipeilykesänä 8A boulder - Lahjakkuudella? Tsägällä? Pimeyden voimilla? Kuuntele Young Padawanin haastattelu!

27cragsia tai kiipeilyyn liittyvää sosiaalista mediaa seuraavat dedikoituneet kiipeilyn seuraajat ovat luultavasti törmänneet tällä kaudella itsensä parrasvaloihin krimpanneeseen Juho Seppälään. Vaikka Karpotkin ovat suhteellisen kieromielisiä kiipeilymedian vahtaajia, tuli nuorukaisen nousu suomalaisen kiipeilyn kirkkaimpaan kärkeen tällä kaudella hiukan puskista. Saimme ilon haastatella Juhoa ja avata hiukan tämän mustan hevosen taustaa ja kiinnostuksen kohteita kiipeilyn saralla!

Kiipeilyura alkoi nykytrendiä mukaellen sisähallilta nelisen vuotta sitten, kunnes sattumien summasta tie vei kauden 2020 alussa pihalle ja sen jälkeen nousukäyrä onkin ollut aikamoista. Koronakeväänä 2020  tipahtivat ensimmäiset 7A:t ja tasaisella tahdilla meno kiihtyi (ei vähiten sen vuoksi, että kaverit saivat ajokortteja ja kiville pääsy oli ylipäätään mahdollista) ja elokuun Affiksen retkellä tippuikin jo eka 8A, ”Mongooli” Kasvikenissa. 

Juho krimppaa reitillä ”Listerie”, jonka istumalähtö 8B+ onkin korkealla paikalla herran to-do listalla! (Screenshot videolta)


Toisen varsinaisen ulkokauden alku meni työstellessä useampaakin projektia, joista moni olikin mennä, mutta lopputulos oli perinteinen Not even close, but cigar… Lisukkeeksi saapui pieni sormivamma, joka laittoi herran kiipeämään helpompaa ja keskittymään määrään. Käännekohdaksi tykitykselle muodostui tarpeeksi lämpimät kelit heinäkuun lopulla, kun jo pidemmän aikaa työstössä ollut ”Hottentotti” 8A tipahti Mylliksestä ja heti perään Turun retkellä antautui Tomi Nytorp -klassikko ”Kellarijengi” 8A.

Alkusyksystä Suomen boulderoinnin turbobuustattu nuorisokerho kävi haistelemassa Fontsun tunnelmia. Tässä videostillissä Juho fiilistelee auringossa kylpevän ”Big Goldenin” hiekkakiveä. Ei Cigaroa tällä kertaa, mutta ens kerralla 100% guarantee!

 

Juho pohtikin, että se jotenkin vapautti fiilistä ja tämän jälkeen lähes joka sessiolla tipahteli toinen toistaan vaikeampia reittejä joista erityisesti mainittaviksi nousevat seuraavat:

  ”Hottentotti assis” 8A+ ja samoilla lämpimillä ”One up” 8B. Herra itsekin pohti, että jälkimmäisen osalta olisi voinut olla viisautta käydä testaamassa yläosa köydellä, mutta kun ei malttanut :-). Juho analysoi kuitenkin, että ei mielestään ota turhia riskejä, vaan homma oli yläosassa koko ajan hanskassa.

– ”Fabergé egg” 8A. Toistonousu Andyn ilmaisen napakkaan reittiin Puroniityssä.

– ”Lada miestä kuljettaa assis” 8A+ Luohualla. Sendijuna pysähtyi elokuun puolivälissä Oulussa ja kyseinen Jani Lehtola -klassikko antautui vajaalla 10 yrkällä…

– ”Wave” 8A+. Tämä Andyn Sipoon ”Hypergravity” kivellä sijaitseva tekele taipui suhteellisen helposti, mutta koko linja Gravitational Wave” saanee vielä odottaa hetken.

Habakoski -klassikko ”Armoton” 8B Mylliksessä. Ehkä kauden häkellyttävintä antia. Ensiyrityksellä pahamaineinen underimuuvi ei kuulemma meinannut edes lupailla, mutta asennon löydyttyä sendi tuli jo kuudennella yrkällä!

– ”La Fantaisie” 8A+ FA. Vahinkonousu Siivisen Markon jo putsailemaan linjaan. Tuloksena varsin tanakan näköinen voimakestävyyspläjäys, jonka ainakin Suomessa piipahtanut Niccolo Ceria ja Koposen Sami oli käynyt toistamassa.

Näistä ja monesta muusta rupattelimme kolmen vartin haasteluhetken aikana, joten jos haluat tietää lisää kauden komeetasta, ole hyvä ja katso haastisvideo alta!

Muista myös laittaa Young Padawan seurantaan Instassa:  @seppalaf

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 5/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 5 / 2021

Kesä ja alkusyksy menivät Karpojen osalta kelien päivittelyyn, mutta syyskitkojen saavuttua on aika päivittää myös suomalaisia kiipeilyuutisia. Alta löydät muutaman highlightin ja loppuja voit käydä kuuntelemassa Karpojen turinaosiossa, vaikkapa kiven alla jotta maltat pitää sen tarvittavan tauon projektia työstäessä.

Boulderointi

Laatikaisen Anssia olemme hehkutelleet jo useamman kerran muun muassa kovasta duunista, jota herra on tehnyt ensinousujen ja access-kuvioiden hoitamisesta Ahvenanmaalla. Tällä kertaa hehkuttelun aiheena on herran pitkäaikaisen projektin kellistys. ”Ivan Drago, 7C+/8A” otti Anssilta parin vuoden aikana 76 sessiota ja noin 400 yritystä. Samalla toki syntyi Kaarinan kupeeseen ilmeisen hieno November Rain -bouldersektori, jossa on toistasataa reittiä hienolla lokaatiolla. Viha-rakkaus suhde reittiin syntyi syväksi ja Anssi pohtikin reitin toimineen hänen henkilökohtaisena treeniboardina, sekä fatcamppinä. Onnittelut!

Itseä jo aikuiseen ikään ennättäneenä urheilijana ilahduttaa aina se, että vuosien harrastamisen jälkeen voi kehittyä ja oppia uusia taitoja. Kiipeilyvalmennukseen kovasti panostanut Kirsi Kauko on muiden kiipeilijöiden valmentamisen ohella valmentanut myös itseään mainioin tuloksin. Viime talvena työn alle otettu dynaamisuus on tuonut tulosta ja kesällä kellistyivät esimerkiksi ”Old man and the Sea, 7B+” Lofooteilla ja ”Trumputin, 7B+” Sarkaselle, Etelä-Savossa. Varsinkin jälkimmäisessä Kirsin mittainen lihaskimppu saa dynota niinkuin ei olisi ennen dynonnut. Huhu kertoo, että perheen urosmerkkinen puoliskokin on ottanut vaimon vinkeistä vaarin ja tykitellyt kesällä 8 apareita kuin vanhasta muistista…

Kirsi lähettämässä ”The old man and the sea” reittiä Lofooteilla. Kuva: Marko Kauko

Update 6.9.2021:

Höpinöiden jälkeen Tamperelainen rumpalipoika Antti-Pekka Palmu oli lähettänyt suoraan Fontsusta tultuaan Virtavuon Antin klassikon ”Tapsan Lippa, 8A”. Koska reitti oli hänelle ensimmäinen kreidissään, Antti-Pekka kiipesi sen varmuudeksi kahteen kertaan. Videon löydät herran Instasta (nimim: @palmunantti)

Eteläisen Suomen reitintekijät ovat olleet topakkana myös ulkohommissa, sillä ainakin Antikaisen Olli sekä Kieman Sauli olivat käväisseet toistelemassa Andyn keväällä avaaman reitin ”Fabergé egg, 8A”. 

Köyseily

Uudelle vaikeusasteelle siirtyminen on aina speciaalia. Jos kyseisen haasteen on itselleen asettanut tietoisesti, on se ehkä kaksin verroin siistimpää. Bergmanin Wille (Instassa: @willmountainman) oli elämässään vuonna 2014 jonkinlaisessa umpikujassa. Lääkiksessä aloitetut opinnot eivät tuntuneet omilta ja vuonna 2016 hän päättikin muuttaa elämän suuntaa ja lopettaa opinnot. Latu oli auki ja ulospääsyaukoksi päätyi ajatus maailman ympäri pyöräilystä. Herra ennätti puolessatoista vuodessa pyöräillä lähemmäs 20 000km, kunnes auto ajoi 90km/h vauhdilla takaapäin hänen päälleen Meksikossa. Onneksi köljyrinta tuosta turmasta selvisi ja pyörätuolissa istuessa syntyi päätös kiivetä viiden vuoden sisällä 8a, maksoi mitä maksoi.

Keväällä tavoite oli lähellä Kalymnoksella Daniboyn kanssa painiessa (siis sen reitin), mutta viimeistely jäi vielä suorittamatta. Suomessa projektiksi löytyi Nummisuutari Nummesta. Betan etsimiseen kului 12 sessiota ja varsinaiseen lähetystyöhön seuraavat 14. Mutta 50 yrkkää sekä oikean jalan sheivaaminen kannattivat, sillä syyskuun alussa nuorukainen löysi itsensä kilauttamasta ketjuja. Isot peukut!

Wilhelm Nummisuutarin lähetyspuuhissa. Kuva: Olli-Pekka Rauhala (Instassa: @ursid.photo)

Toisille uudelle (tai uusille) vaikeusasteille siirtyminen käy jopa hämmentävän jouhevasti. Parisen vuotta sitten kiipeilyn aloittaneen Ruusu Pekkalan nousukäyrän malli vastaa lähes naapurimaamme covidtilastoja. Aloitusvuonna taipui eka 7a ja tämän kesän/ syksyn Saksa-Itävalta mäkiviikolla neitokainen kiipesi ensin ensimmäisen 7b+:nsa ”Fat Patrol” ja melki heti perään tanakan ”Team Motivationin, 7c+”, kumpaisetkin Frankenjurassa. Oma osansa menestysreseptissä on varmaankin lahjakkuudella, vähintään toinen osa on hankittu  kovalla duunilla ja kolmas (eikä varmasti vähäisin) löytyy elämänkumppani Samuel ”Pamu” Hammerista, joka on Ruusua ansiokkaasti valmentanut. Pamu on kouluttautunut kiipeilyn valmennushommiin ja hänen palveluitaan voi halutessaan tiedustella Kiipeilyareenan Salmisaaren toimipisteestä. Pamun hyvin tuntien voin luvata, että kyseinen herra tekee duuninsa varmasti antaumuksella ja bonariksi on vielä järjettömän mukava kaveri 🙂 Tässä tapauksessa myös tulokset puhuvat puolestaan. Nopealla laskutoimituksella voisi olettaa, että mikäli Ruusu pääsee treenaamaan talven ehjänä, voisi kaudelle 2022 odottaa 8b/+ tikkiä… 😉

Ruusu nauttimassa Frankenjuran kalkkikivestä. Kuva Samuel Hammer.

Vuoreilu

Vuorikiipeilymme ykköstykki Juho Knuuttila on ehtinyt kesän aikana kaikkialle Karakorumin ja Norjan välillä. Karakorumissa tikkilistalle tipahti ensinousu 6000 ja rapiat korkealle vuorelle, mutta päätavoite jäi tällä kertaa vielä haaveeksi liian lämpimien kelien puolesta.

Norjaan siirryttyään herra kiipeili pois vanhoja klassikoita ja siinä ohessa avasi Google Earthista bongaamansa erityisen upean linjan 848m korkealle Storskivan länsifeissille Moskenesoyn saarella. Misha Mishinin kanssa avattu ”Orneeggen” pitää sisällään vaikeutta Norski seiskan ja teknisen C1:n verran.

Juhon ja muun muassa Hilanderin Laurin mielenkiintoisia mietteitä voit käydä kuuntelemassa lisää Kiipeilijäpodcastissa, jonka löydät esimerkiksi Spotifystä.

 

Katso alta Karpojen spekulaatiovideo, jossa käydään läpi Suomikiipeilyn tapahtumia huomattavasti kattavammin!

Kiitokset ja ensikertaan!

– Karpot

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 4/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 4 / 2021

Touko- kesäkuuhun toivotut lähetyskelit eivät koskaan saapuneet ja talvi muuttui tänä vuonna suoraan helteeksi. Kevään ja alkukesän lähetystyörintamalta löytyy kuitenkin joitain erinomaisia suoritteita ja Karpojen suureksi iloksi suomalaisen kisakiipeilyn kilpi on alkanut pitkästä aikaa kiillottumaan. Maailmancup Insbruckissa tarjosikin suorastaan erinomaisia näyttöjä Suomen joukkueen osalta! Tästä hurmioituneena Karpot lupautuvatkin sujahtamaan kesän ja syksyn aikana useampaankin kertaan kotimaisen kisakiipeilyn syövereihin… Tämänkertaisen haastattelun kohteeksi saimme kunnian pyytää joukkueen emon ja huoltajan Enni Bertlingin. Ennihän on hankkinut omat kannuksensa jäätävillä suoritteilla jääkiipeilyssä, mutta sydän on pullollaan kisakiipeilyn eteenpäin viemistä kaikilla tuen keinoilla, joita haasteluhetkessä pääsemme hiukan raapaisemaan. Sitä ennen kuitenkin alkukesän sendejä.

TEAM FINLAND Insbruckissa 2021 (vasemmalta: Ilmari Piiroinen, Mikael Suihkonen, Roosa Huhtikorpi, Enni Bertling, Laura Loikas, Anthony Gullsten ja Axel Lindfors)

Boulderuutiset

Pohjola

Pohjolan uutiset alkavat Rovaniemen Vuoristoklubin pj:n Asta Heikkalan bouldersuorituksilla. Kevään ja kesän aikana tikkilistalle ovat tipahtaneet sekä ”Pimp my Ride extension” 7C Martti Servo -kiveltä, sekä ”Cafesito” 7C niminen Jani Lunnas -klassikkotraverse Hiidenkirnuilta. Kyseiset reitit eivät takuulla tule olemaan kyseisen voimanpesän kauden kovimpia suoritteita, mutta erityisen merkittäväksi niiden osalta muodostuu talvella operoitu polven eturistiside. Toivotamme pikaista paranemista ja jäämme odottamaan innolla syksyn lähetyskelien sendivirtaa…

Asta ja Pimp My Ride Extension 7C (Kuva: Joonas Satta)

Oulun ihmepoika Tuukka Simonen jatkaa tasaista lähetystyötä retkeillen ympäri kotimaata. Kevään lopulla nuorukainen käväisi tikkaamassa Sipoossa Andy Gullstenin avaaman ”Waven” 8B ja jatkoi siitä lähemmäs kotialueen tarjontaa kiipeämällä Pyhännän kiveltä Jani Lehtolan klassikon ”No Man’s Land assis 8A+”. Jälkimmäinen olikin tarjonnut Tuukalle jopa hiukan yrittämistä. Uusi Etelä-Suomen kiertue hellelähmeröissä kesäkuussa sujui keleihin nähden kohtuullisesti ja Rauman huudeilta flässinä antautui Vainion Tuomon avaama minilinja ”Child’s Play” 8A ja Nousiaisista Kelloniemen Ilarin muutamia vuosia sitten nousema ”Lurppikerho” 8B. Lurppikerho on jyrkkää ja leveää boardityylistä kompressiopaukutusta soveltuen erinomaisesti Tuukan  vahvuuksiin. Nuoren urhonkaan mielestä +180cm sylivälistä ei kyseisellä reitillä ole haittaa… Helpompi kiivetä, jos kädet yltää kompressiossa molemmille otteille (toim. huom.). Myös  perinteistä Myllistä käytiin tyhjentämässä muun muassa ”Koopan”, ”Hattivatin” ja ”Hottentotin” verran. Kyseiset 8A:t eivät Tuukan tasolle ole enää muutoin, kuin lähetyslämpötilan vuoksi maininnan arvoisia…

Etelä-Suomi

Etelä-Suomessa nuorukaisosasto ehti sendailla ennen kelien lämpenemistä varsinkin Mylliksellä. Yhden käden leuanvetokyvystä ei ilmeisesti haittaa edelleenkään, sillä Haapakosken Samin ”Armottoman” kiipesi ainakin lihasten lesodius Tomi Salo ja ilmeisesti myös Emil Lamppu. Tomi käväisi myös mantteloimassa erittäin hienon näköisen Nallen avaaman ”Sharin” 8A reitin ja Emil ilmeisemminkin myös Habakosken ”One for Sorrowin” 8A. Jälkimmäiseen highballiin kävi oman nousunsa myös nimettömän ilmiannon mukaan kipaisemassa Epuista ainoa, eli Eppu Ainoa. Etelä-Suomessa pysyen keväällä itsensä kovaan kondikseen piiskannut Erik Juslen on kiivennyt ainakin ”Mongoolin” 8A, ”Raadelman” 8A sekä ”Unholan” standin 8A.

Itäisempi Suomi

Itä-Suomen Imatralla jo aikuisen miehen ikään ja vielä aikuisemman miehen pituuteen ennättänyt Juha Olli jatkaa kevättä innolla, kun kädet ovat kerta tykityskunnossa. Vielä yksi projekti antautui viimeisillä kevätkitkoilla kantaen nyttemmin nimeä ”Betauros” 8A. Herra on ilmeisesti nimikoinut reitin itsensä mukaan, sillä Juhahan on kuuluisa siitä, että kykenee antamaan useimmiten reiteille sopivan betan jopa kiipeäjän pituusominaisuuksien mukaisesti.

Kuopion paksuimmista haubereista vastaava Asko Hänninen rasvasi varvashuukkinsa ja kävi tekemässä toistonousun savolaiseen toehooktestpieceen, elikkäs reittiin nimeltä ”#neverstopthemadness” 8A. Asko arveli, että reitti saattaa olla hitusen helpompi pidemmälle, koska yltää käyttämään parempaa jalkkista alussa ja yltää asettamaan ensimmäisessä muuvissa tarvittavan toehookin suoraan otteelle jo patjalta käsin.

Asko ja #neverstopthemadness 8A (Kuva: Askon salaiset videoarkistot)


Köyseilyhommat (koko Suomi ja muu maailma)

Kesän köysisesonki jäi valitettavan lyhyenlännäksi, mutta joitakin mielenkiintoisia lähetyksiä aikaan on kuitenkin saatu. 

Axel Lindfors sai kellistettyä Nummesta hänelle jostain syystä pikku-nemesikseksi muodostuneen ”Jaakobin painin” 8b+. 

Jo aiemmin mainittu väkevä Emilia Venäläinen on ottanut setämiesten neuvoista vaarin ja lähtenyt haastamaan itseään vaikeammilla reiteillä. Kesäkuumalla antautui Karkauden kalliolla kallion nimikkoreitti, Haakanan Ramin avaama hieno ”Karkaus” 7c+. Huhu kertoo Emilian työstelleen myös kahdeksannen vaikeusasteen reittiä niin vakuuttavasti, että kelin edes hiukan viiletessä taso luultavimmin siirtyy seuraavalle numerolle… Jäämme odottelemaan innolla!

Emilia ja ”Karkaus” 7C+ (Kuva: @soilbergs)

Etelä-Karjalan trädmaister Markus Hasla lähenee myös kahdeksatta vaikeusastetta, mutta hänen tapauksessaan luomukiipeilyssä. Reittinä Pärkänvuoren klassikko ”Päiväuni” 7c+.

Keskikesän kiistattomaksi kiipeilypäälliköksi Karpot valitsevat Tampereelta Jyväskylään residenssinsä muuttaneen köljyrinta Ola Laitisen. 30 asteen helteet eivät ole herran lähetystyötä estäneet, vaan Simpeleen Haukkavuorelta tipahti Jani Lunnaksen avaama lyhyt ja ytimekäs ”Kivifetissi 8a+”. Kyseisen kompressiokantin slouppaava vasemman käden kantti ei ainakaan pitävämmäksi muutu, kun siihen aurinko lällittää koko päivän… Ola itse pohti, että merkittävintä hellekeleillä kiipeilyn osalta nyt kesällä on ollut se, että nahkat ovat kestäneet yllättävän hyvin. Ja kun nahkat ovat kestäneet, on voinut vain puristaa hiukan kovempaa. Varsinaista sendiä oli edesauttanut myös alppilähtö ja aamulla hiukkasen puhaltanut tuuli.

Ola syyllistymässä ”Kivifetissiin” 8a+

Italiassa miehet ei todistetusti muutu spagetiksi, sillä myös edellisistä Karpojaksoista tuttu Miettus Ville on täräytellyt itsensä kahdeksannelle vaikeusasteelle myös köysirintamalla. Trentossa Isolaccia sektorilta antautui reitit ”Rockstar” sekä ”Zanca marcia”, molemmat 8a vaikeutta.

Katso alta virallinen Karpolla on kasi aa lähetys!

#olddognewtricks part 22

Vanha koira uudet kujeet, part 22 (Elias Annila, trädikiipeilyn Musta Hevonen, tai vähintään harmaa poni)

Suomalaisessa kiipeilyscenessä on enemmän ja vähemmän tunnettuja harrastajia, joista uskoisin Elias Annilan kuuluvan vahvasti tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Oman tutkan alle herran edesottamukset pujahtivat viimeistään vuonna 2018, jolloin herra jammaili toistonousun (ja ilmeisesti tähän päivään ainoan nousun legenda Purasen ensinousun jälkeen) Haukkakallion myyttiseen Saranaan, 7c/+.

Rupatteluhetkemme aikana pohdimme ikuisen kesän metsästystä pakuilun näkökulmasta (Eliaksesta kun liikkuu huhuja joiden mukaan hän on asunut talvia pakussaan työpaikan parkkiksella, jotta on päässyt reissuun maailmalle). Pääpaino keskustelussa liittyi kuitenkin herran varsin mielenkiintoiseen tikkilistaan (https://27crags.com/climbers/eliasa/ascents). Eliaksen tikkilistassa merkillepantavaa on se, että kovimmat nousut ovat trädeja. Hänen oma pohdintansa on, että jos jotain vaikeutta pystyy kiipeämään sporttina, pystyy sitä kiipeämään trädinakin. Validi näkökulma sinänsä, mutta harvemmalla meistä nousut luonnollisilla varmistuksilla kulkevat ihan käsi kädessä fyysisen suoritustason kanssa…

Atlantis, 7b+ (multipitch). Kuvissa 1 ja 2 bivitunnelmien kontrastia ekalta ja tokalta ykältä. Tokassa kuvassa ei maltettu odottaa pohjoisseinällä varpaita lämmittäviä auringonsäteitä.

Trädin perustason noustua Elias on käynyt tikkailemassa kunnioitettavan määrän Pohjois-Norjan multipitch -klassikoita. Juttelimmekin luonnollisesti myös niistä ja erityisesti halusin kaivella pohdintaa siitä, miten Lofoottien Vågakallenin Storpillarenilla sijaitsevan Freyan 7b+ kaltaista isoa reittiä työstellään. Kyseinen reitti on Eliaksella ja hänen naisystävävällään Karinilla vielä työn alla, eikä ihme, kun kuuntelee reitin luonnetta. Kyseessä ei ole ihan perus-Prestenin haikkailu…

Freya 7b+. Kuvat 1 ja 2 on vuodelta 2019 kun yrkättiin ekan kerran. Ekassa kuvassa meitsi kruksi släbin saitti-yrkällä puntti tutisten. Kolmas kuva on viime vuodelta ja siinä Karin lähettämässä ekan kruksikp:n stemmikulmaa.

Herran kovin tikki Bohuslänistä on tällä hetkellä luomureitti nimeltään Kärlek, 8b. Oman laskuopin mukaan 8b:n trädiä kiivenneiden lista Suomessa ei ole valtavan laaja (Tomi, OP…), mutta Elias pohtii asiaa omaan vaatimattomaan tapaansa näkökulmasta ”Moni varmasti kiipeäisi, jos vain lähtisi asiakseen kokeilemaan”. Toki moni juoksisi maratoninkin alle 3 tuntiin jos alkaisi oikein kovasti treenaamaan… Koska kyseessä on tiukin reitti, jonka hän on kiivennyt, on vaikeuden peilaaminen vaikeaa. Jotain kuitenkin kertoo, että vertauksena Nummen sporttiklassikko Sulttaani (tiukka 8a+ tai monen mielestä 8b) tuntui huomattavasti helpommalta.

Pohdintaan omista kiinnostuksista henkisten tai fyysisten linjojen tarjoamiin haasteisiin Elias vastaa mielestäni sympaattisesti ”Ehdottomasti ei henkisille linjoille. Olen sydämestäni espoolainen yläköysittelijä ☺”. Tämä nivoo sisälleen jälleen kerran kiipeilyn hienouden. Jokainen voi kiivetä sitä omalla tavallaan ja parhaimmillaan saada siitä omat onnistumisen elämyksensä. Toki reittien henkisyys on myös kokijan korvien välissä. Osa meistä toppahousuharrastajista voisi kuvitella vaikkapa Freyan tai Olhavan Teemu Tapanis-klassikko Ikaroksen, 7c kaltaisten reittien olevan parhaimmillaan henkistä osastoa…

Diamanten 8A. Lähimmät kotiboulderit, täällä tullu viimeaikoina kiivettyä/treenattua aika paljon ja tarjoo ihan hyvää kiikkua ja kuivaa kiveä lähes ympäri vuoden.

Ja loppuun vielä bonariksi video ”Sista Bossen, 8a” Hallinden, Bohuslän.

Katso alta Eliaksen videohaastattelu!

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 3/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 3 / 2021

Kevään vaihtelevat kelit eivät välttämättä ole hellineet lähetystyön tekijöitä, mutta tuttujen nimien osalta myös tällä saralla ollaan jatkettu hienojen sendien merkeissä. Toivottavasti kaikki pitävät peukut ja varpaat pystyssä, että touko- kesäkuuhun saataisiin jonkinlainen viileä virtaus tahi takatalvi ilman lunta.

ACCESS-Asiat
Access-kuvioissa ei tällä kertaa suuria draaman kaaria, mutta erityismainintana Karpo-osasto haluaa mainita Anssi ”Bagsie” Laatikaisen urakoinnin ja access-työn varsinkin Ahvenanmaalla. Karpojen korviin on kantautunut vinkkejä siitä, että kyseinen pitkänlinjan kiipeilijä, herrasmies ja perheenisä on myyräntyöllään ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että esimerkiksi legendaariselle Grottanin alueelle on nykyään mahdollisuus ajella autolla perille ja linkoa padimeri vaikkapa Normipäivän alle. Tien varressa on lähes vapaaehtoinen tienkäyttömaksuboxi, jota olisi enemmän kuin suotavaa käyttää mikäli kapuilu ja varsinkin autolla ajo kiville Ahvenanmaalla kiinnostelee. Samainen herrasmies on puuhannut saarelle myös valtavan määrän uutta kiivettävää ja tehnyt näistä uusista alueista laadukkaat topot 27cragsiin. Merkillepantavaa on, että nimetön lähde mainitsee Anssin lahjoittaneen topoista tulevat tulot paikalliselle kiipeilyseuralle, jotta lähestymisasioita tienkäyttöineen voitaisiin kehittää myös tulevaisuudessa. Toivommekin, että tämänkaltaista hyvin toimivaa yhteistyötä voitaisiin kehittää tulevaisuudessa myös muualla päin Suomessa?

Kansainväliset lähetystyöntekijät
Terveydenhuollon kevätretki jatkuu keväisessä Espanjassa (tarkemmin Chulillassa) väkevissä merkeissä. Retkueen pidempi osallistuja Marjut Ahlström jatkaa 8apareiden tikkaamista vankalla tahdilla. Viime uutisoinnin jälkeen tikkilistalle ollaan lisätty 40m pitkä tasaisen vaikea ”El Ramallar” ja viimeisimpänä boulderikkaampi ”Altos, guapos y fuertes”. Jälkimmäisen osalta niitettiin satoa viimeisten parin vuoden aikana talviin osuneista voimatreeneistä, joilla on tarkoitus saada tasaista tasonnostoa mielityyliin hänkimmässä Rodellar- ja St. Leger kauhnomisessa. Tällä retkellä ei ole tarkoitusta ottaa työn alle mitään superprojekteja, vaan ennemminkin nostaa perusmukavuusredpointasoa 7c+:sta 8a:han. Ilmeisen hyvin toimii… Retken kärppämäisempi osallistuja Maija Sipi on keskittynyt ennemminkin määrään ja saittaamiseen tanakalla 7b-osastolla. Toki listalta löytyy myös tuomionpäivänpituinen ”Super Zeb, 7c”. Mitäköhän tapahtuisi, jos Maijakin alkaisi oikeasti työstämään reittejä. Neitojen autojen keulat suuntaavat Chulillan jälkeen vielä ainakin Rodellariin, josta jäämme odottaman uutisia innolla!

EDIT: Juuri saamamme tiedon mukaan Maija olikin saanut sendittyä ensimmäisen 7c+ reittinsä nimeltä ”Siembre Se Puede Haser Menos”. Karpot onnittelee! 😉

Sjömanin maailmanmatkaajapariskunnan kauniimpi puolisko Anna käytti kevään kuntopiikkinsä loppuvaiheen hyvin ja kruununa pohjalle tikkaantui Leoniodion yhdellä hienoimmista kallioista Elonassa klassikko ” Venganza del Silencio, 8a”. Kyseistä massiivisen jyrkkää ja jopa bathangin sisällään pitävää reittiä itsekin ihastelin taannoin, mutta pupu pujahti pöksyyn. Innolla jäämme odottamaan miten jo koto-Suomeen saapunut Anna käyttää massiivisen kestävyyskondiksensa täällä hyödykseen.

Opiskelupaikkakunnallaan uuden lempinimen ”The Finnish Machina” saanut entinen unelmävävy Sami Koponen jatkaa kunnon kohotustaan Saksassa tiukoin ilmein. Listalla ollaa siirrytty jo 8b+ tasoon ja tiukemmatkin tuntuvat hyvältä. Sormet ovat hiukan vihoitelleet ja kotimaasta toivotaankin onnentoivotuksia, että sormet kestävät pokettirallia vielä muutaman kuukauden ja listalle saadaan jopa yhdeksännen vaikeusasteen tikkejä 😉

Kotimaan köysirintama
Köysirintamalta ei vielä viileähkön jakson jälkeen ole valtavaa määrää tikkejä tullut. Aina kovassa kunnossa oleva Emilia Venäläinen tiputteli kuitenkin vakuuttavan näköisesti Angelniemessä brutaalihkon ”Ekoterrorin, 7c”. Uskommekin, että kyseinen leidi nostaa tällä kaudella tasoaan vielä entisestään, sillä nykyinen taso näyttää tulevan suhteellisen mukavuustasolla ☺

Kuten jo viimekertaisessa pohdinnassa pohdimme, on treenaaminen ihan yliarvostettua. Ainakin 25-vuotiaille Etelä-Karjalalaisille salskean ponteville vuorikiipeilijäuroksille. Juho Knuuttila niittää talven levon aikana kerätyillä voimilla reittiä reitin perään. Herran ekana kasina antautui Haukkavuorelta Martin Nugent -klassikko ”Kultakuume, 8a” ja heti samoilla lämpimillä napakahko vuosien varrelle keskusteluakin herättänyt ”Autio-Suihkonen, 7c+” Mustavuoressa. Jälkimmäisen osalta Juho käytti nykypäiväisiä köysitekniikoita ja klippasi hupsankeikkaputoamisia aiheuttaneen kruksipultin pitkänä jatkona, joka oli teipattu sivulle jo ennen kruksia. Toimi kuulemma kuin väärä raha. Vähintään 7c+, ellei jopa 8a tasoisen videotallenteen Juhon Kultakuumeen noususta tallensi videolle toinen väkevä vuorikiipeilijähurjapää Lauri Hilander.

Sitten siirrymmekin bouldereille…

Oulun tienoo
Oulu, tuo väkevien possejen synnyinkaupunki. Tänä keväänä kyseisestä kaupungista kiipeilyrintaman nuoriso-osaston kärkeen nousee 15-vuotias nuorukainen nimeltään Taavetti Rautio. Kyseinen voimanpesä aloitti kiipeilyn 12-vuotiaan lopetettuaan telinevoimistelun. Tutustumissetit Oulun kiipeilykeskuksella vievät mukanaan ja parin kerran jälkeen sälli oli koukussa. Viime kesä (2020) oli eka kesä ulkona, mutta se meni vielä tutustumisen merkeissä (vaikkakin taso nousi syksyyn mennessä 7C boulderiin). Taavetin mukaan voimatasot saattoivat olla jo tuolloin hiukan paremmat, mutta rutiini ja tekniikka eivät vielä ihan kulkeneet käsi kädessä hauiksien kanssa. 

Taavetti ja Lada miestä kuljettaa assis 8a+ (Kuva: Tea Tanskanen)

Talven aikana treeni piti sisällään paljon tekniikkaa ja Moonboardia. Intoa löytyy oululaisittain enemmän kuin tarpeeksi ja henkilökunnan sekä kanssakiipeilijäaikuisten onkin pitänyt laittaa otelautaan ja campukseen K18 tägi, jotta into ei aiheuta pysyväisluonteisia haittavaikutuksia. Joka tapauksessa keväällä Taavetti aloitti Kotikiven Luohuan 7C osastosta, mutta suhteellisen nopeasti kannikat istahtivat Autonurkkaukseen ”Lada miestä kuljettaa assiksen 8A+” lähtöotteiden alle. Kolme sessiota ja urmakas ensimmäinen kasi! Taavetti pohti, että osansa oululaisten väkevään joukkoon voi olla dedikoituneella harrastajaporukalla, jotka ovat äärimmäisen innostuneita ulkokiipeilystä ja sen tartuttavat myös uusiin harrastajiin. Lehtolalta saa kuuleman mukaan parhaat projektointivinkit, mutta kysymykseen ”Kumpi voittaisi painissa, Tuukka vai Jani?” ei tullut kahta tuumausta: Tuukka ilman muuta, vaikkakin tuo matsi olisi kyllä kiva järjestää. Olen samaa mieltä, voisimme striimatusta painimatsista vaikka hiukan maksaa ☺. Taavettia voi seurata IG:ssä nimellä: @taavettiaatos

Pienenä ”storm warning” -osaston juttuna mainittakoon, että myös porojen seasta ponnistava Ville Miettunen (Instassa @villemietui) kannattaa asettaa seurantaan. Tämä rovaniemeläinen ex-hiihtoseppä oli innostunut kiipeilystä vasta parisen vuotta sitten. Kun viime talvena uusi mainiolta näyttävä kiipeilyhalli Väki avasi ovensa, monot vaihtuivat oitis kiipeilykenkiin ja Ville otti kiipeilyyn kolmen kuukauden tehokuurin ja asetti tavoitteekseen 8a -tason. Treeniputken jälkeen kaveri huomasikin, että treenit näyttivät tosiaan purreen ja myös pihakiipeilyt tuntuivat olevan ihan uudella tasolla. Jo heti alkuun taittui parit Rollon 7c -klassikot, jonka jälkeen kaveri yllätti itsensä ”Namblan” 8A topista! Tällä hetkellä Ville vaikuttaa Italian maaperällä ja ilmeisesti nyt olisi vuorossa kahdeksas vaikeusaste sporttikiipeilyssä! Karpot nostaa hattua ja pitää paukkuja pystyssä! 🙂

Keskimmäinen Suomi
Kun Koposen Sami tienasi Saksassa uuden lempinimensä ”The Finnish Machina”, täytyy entinen ”Unelmavävy” titteli jakaa eteenpäin… Karpojen ehdotus tittelin haltijaksi löytyykin Jyväskylästä, nimittäin Veikka Volotinen edustaa mitä parhaimmalla tavalla tämän arvonimen sisältöä. Äärimmäisen miellyttävä, kohtelias, komea, älykäs, vahva… listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Tämä kaveri olkoon siis arvonimensä ansainnut!

Eräs osoitus kaverin edesottamuksista on upean uuden boulderin avaaminen Joutsaan. Kivi on alunperin legendaaristen Kaukon veljesten bongaama pellon keskellä makaava järkäle, jolle jostain syystä veljesparivaljakko ei keksinyt tuolloin käyttöä. Myöhemmin Nurmisen Aki iski silmänsä linjaan ja hahmotteli jo muuvejakin. Veikalle reitti esiteltiin jo 2017, mutta vasta tuolloin tekemistä ei voinut kuulemma vielä projektoinniksi kutsua. Vuonna 2019 Veikka kävi ensimmäistä kertaa tosi mielellä reitin kimppuun Unkurin Ilkan kanssa. Tänä keväänä taas Veikka sai kaverikseen väkivahvan Hurtigin Jeren, jolloin palaset alkoi todella loksahdella paikoilleen. ”Reittihän on aika hämäävä. Kaikki otteet tuntuu maasta/tikkailta siltä, että kyllähän näissä nyt ihminen roikkuu, mutta kiivetessä niistä onkin vaikea löytää ne oikeat kohdat” -pohdiskelee Veikka.  ”Rusina de la rasahdus” on sellainen tunnetila, joka kuvastaa turhautumista ja hermostumista. Tiedätkö kun menee totaalisesti hermo ja ja päässä vain ”rasahtaa”? Se on Rusina de la rasahdus – avaa herra reitinnimen takaa löytyvää filosofiaa.

Veikka putsailemassa ”Rusina de la rasahdus” 8a+ reitin otteita. Kuva Jere Hurtig.

Ahvenainen maa
Trion Aleksi Mikkola, Joonas Salmi ja Santeri Turkulainen välinen pizzaskaba päättyi Aleksi Mikkolan voittoon. Ideana oli siis se, kuka kiipeää ekana omaa maksimia (Aleksi 8B boulder, Joonas 8B boulder, Santeri 7C+ boulder). Aleksi ja Joonas suuntasivat uudelle retkelle Afffikselle, jossa kummallakin oli jo työstettynä ”Normipäivän” (eli myös ”Paskapäivän”) alku. Ekana päivänä kaksikko testasikin 10 minuuttia toppia ja aloittivat lähetysyrkät. Kisa päättyi nopeaan Aleksin topattua reitin tokalla yrkällä. Toki Joonas tuli napakasti perässä kiiveten reitin seuraavana aamuna lämmiteltyään ensin klassisella ”Voodoolla”. 

Aleksi Mikkola ja ”Normipäivä” 8B (Kuva: Santeri Turkulainen)

Joonaksen sormet alkavat todellakin palautua kiipeilykondikseen, sillä listalle tipahti puolen tunnin työstön jälkeen myös ”Dodo Assis, 8A+”, jota herra oli hetken testaillut kevään ekalla reissulla. Dodo olikin Joonaksen mielestä reittikaksikosta hienompi, lähinnä muuvien puolesta. Vaikka kyllähän kyseiset reitit taitavat Suomi-8B osaston kärkeä olla millä vaan mittarilla. Kumpikin kaksikon jäsen on kiinnostunut myös johtokiipeilystä vaikkakin Aleksi pohti, että köysi 8b pudottaa vielä paljon boulder 8B:tä helpommin. Joonas käväisikin hiukan köyseilyyn tutustumassa ja tikkasi Grottabergetiltä ”Buu Glubbenin, 8a”. Toivottavasti maailma vielä tästä aukeaa, sillä Joonas olisi motivoitunut testailemaan napakampia reittejä esim. Itävallassa. Kumpaakin polttelisi myös skabailu, joten toivottavasti rajat aukeavat myös siihen suuntaan. Joonasta voi seurata IG:ssä nimellä: @nakk1s ja Aleksia: @aleksimikkola

Joonas Salmi ja Affisklassikko ”Dodo assis” 8A+. (Kuva: Santeri Turkulainen)

Muu Suomi
Elämänsä mieskuntoon itsensä piiskannut lihasten lesodius Timo Peltola käväisi Itä-Suomen retkellä ja tikkasi heti reitin kärkeen Hinkkasen Mikan krimppi testpiecen ”Klonkku, 8A” Hurissalossa. Timo pohti, että lienee talven aikana tapahtunut jotain kehitystä, sillä krimpit tuntuivat edelliskerralla viime vuonna mahdottomilta pitää edes kiinni…

Eteläisen Suomen Mylliksessä klassinen ”Hottentotti” 8A sai jälleen erään nousunsa Emil Yrjälän toimesta.

Kisakiipeily – Make Comp Climbing Great Again!
Viikonloppuna pääsevät maajoukkueen kisailijat pitkästä aikaa tositoimiin IFSCn European Youth Bouldering cupiin Itävallan Grazissa. Suomea kisoihin lähtevät edustamaan:

Youth B:

Jessica Knifsund
Saara Autero
Rosa Arnold
Aaron Rantanen

Youth A: 
Aada Asunta
Tilda Kuikanvirta 
Riku Sinivirta 

Juniors:
Saana Pihlatie
Tuukka Simonen 

Team officials:
Santeri Turkulainen 
Enni Bertling

Laittakaahan kaikki IG:ssä seurantaan: @climbingteamfinland

Kisojen finaaleista tulee livestreamit osoitteeseen: https://youtube.com/c/AustriaClimbing

Ja pistetilannetta voi seurata lataamalla: IFSC EY 
Series applikaation

 

Katso alta Karpolla on kasi aa – uutislähetys!

Jutun otsikkokuvan kuva: Taavetti ja Lada miestä kuljettaa assis 8A+, Kuva: Jani Lehtola

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 2/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 2 / 2021

Huhtikuun loppuun Karpoilla on tarjoilla herkullisia sendejä sekä nuorisojaostojen, että jo Mastersarjaan siirtyneiden kiipeilyn harrastajien toimesta. Bonariksi saimme syvääluotaavaan haasteluhetkeemme mahtavan vieraan, johon voit tutustua painamalla lopusta löytyvää Youtube-linkkiä! Jo tutuksi tulleella kaavalla tässä blogiosiossa sendit karkeammalla skaalalla ja pinnan alle pujahtaminen analyysisetien toimesta videolla. 

ACCESS-Asiat
Access-kuvioissa ei suurta draamaa minkään yksittäisen isomman paikan osalta. Huomioitavaa kuitenkin on antaa linnuille pesimisrauha. Esimerkkinä Jyväskylästä ”Korallit Kuntoon Jaques Costeau” -sektori aka 304, jossa pesii huuhkaja. Toivommekin kaikilta kanssakiipeilijöiltä, että ilmoitatte mahdolliset pesimishuomiot 27cragsiin ja kiipeilemään mennessä toisaalta tsekkaisitte samasta paikasta mahdolliset huomiot rajoituksissa.

Itä-Suomi
Itä-Suomen osalta Joensuussa kausi avattiin lapioimalla innokkaiden harrastajien toimesta jo hankien aikaan ja Aapo Arstila lähetti Pasi Penttisen kanttiklassikon ”Mahjongg”, 8A (Kuva ylempänä by Emil Helotie). Ei huono kaudenavaus kyseiselle komistukselle (ja nyt kaikki saa itse valita puhutaanko kantista vai nuoresta herrasta 😉

Imatran voimanpesä Juha Olli on ottanut tavaksi hoitaa suurimman osan sendeistään ensinousuilla ja keväällä herra on jatkanut samalla kaavalla. Imatran suunnalla kellistyi vanha projekti ”Saattohoito”, jonka nimestä voi päätellä sen, että topissa ballsit ovat niin haikissa, että putoaminen aiheuttaa saattohoidon? Hurissalon suunnalle herra avasi reitin nimeltään ”Paalupaikka”. Tämäkin hieno kanttiprojekti on ollut tiedossa (ja työn alla) jo pidempään ja lisäys alueen reittitarjontaan otetaan ilolla vastaan. Kumpaisenkin vaikeus huitelee maagisen 8A:n hujakkeilla.

Itä-Suomen köysikiipeilykausi avautui aurinkoisissa merkeissä kun etelän voimasiskokset Enni Bertling ja Roosa Huhtikorpi käväisivät avaamassa köyseilykauden Simpeleen Haukkavuoressa, jossa Roosa (ainakin) lämmitteli itseään ”Kultakuumeen”, 8a verran.

Ulkomaat
Ulkomailla ollaan pysytty lähinnä köyden päässä, poislukien Ilkka Unkuri, joka boulderoi Tanskassa (Kyllä, Tanskastakin löytyy todistetusti ainakin yksi kivi) hienon näköisen ”Otium” -nimisen boulderin, jolla myöskin vaikeutta 8A:n verran.

Pariskunta Sjömanin kauniimpi osapuoli Anna on käyttänyt heidän ikuisen kesänsä viimeisiä viileitä hyvin ja tikkilistalle kilahti Leonidiossa, Twin cavessa ”Patata Negra” 8a.

Terveydenhuollon henkilöstön kevätretkellä (tai ikuisen kesän intervallijaksolla) yksi Suomen vahvimmista lääkäreistä, eli Marjut Ahlström tikkasi kauden ekan kasinsa Chulillassa. Reitiksi valikoitui klassikko ”Entre dos Caminos” 8a.

Unelmavävymme Sami Koposen opiskelijavaihto jatkuu suunnitellulla tavalla. Tällä kertaa listamerkintään kirjoitettiin herran tähänastisen kiipeilyuran tiukin flash ”Herbstweg” 8b. Kuuleman mukaan greidilleen hiukan pehmeähkö, mutta töitä sai tehdä ihan koko rahan edestä. Loistava beta oli kyllä auttanut huomattavasti.

Köysiuutisten merkittävin kalenterimerkintä löytyy mielestäni kuitenkin naapurimaasta Bohuslänistä, jossa Elias Annila jammaili itsensä alueen superklassikon ”Puss på Morfarin” 8a+ toppiin. Varsinkin tästä reitistä hiukan enemmän videopohdinnoissa.

Katso alta Eliaksen tyylinäyte!

Etelämpi-Suomi
Jos Pirkanmaa lasketaan Etelään, eikä muuhun Suomeen, niin sen kunniaa pitää vahvasti elossa Tomas Kaartinen. Lyhyessä ajassa kyseinen nuorukainen tikkasi muun muassa toistonousun uljaan näköiseen ”Tapsan lippaan”, 8A ja ”VeTo Production Extendediin” 8A+. Tomas on yksi niitä nuorehkoja kiipeilijöitä, joiden uskomme ottavan vahvaa läpimurtoa tällä kaudella. Shoutout herran instaan, josta löydätte muun muassa betavideon Tapsan lippaan. Edellytys toki, että herra teidät seuraajikseen hyväksyy… Tsek: @overchalker

Liljendalissa isot peukut saa Timo Peltola, joka osoitti ettei ole pelkästään kreikkalaisen puolijumalan vartaloon sonnustautunut vakuuttava pitkänmatkan ajaja ja uimari, vaan viimein siirsi suorituskykynsä kahdensanteen vaikeusasteeseen ”Pukaron Paronin” 8A muodossa.

Katso alta Timon Pukarovideo!

Nykyisin myös  matkailuautomainosrintamallakin kunnostautuneen Laitisen Annan sormet alkaa olla hiljalleen palautuneet, sillä neito krimppaili itsensä Espoossa sijaitsevan melkoisen sormekkaan näköisen ”Murder of Teens” 8A reitin toppiin. Anna on myös alkanut instassaan editoimaan mainioita kiipeilyvideoita, isot peukut niille!

Saaristo-osastolla Mikael Suihkonen teki toistonousun Nallen avaamaan varsin hienon näköiseen ”Kuosimoodiin” 8A+. Tämä meni sessiossa, joten Kiipeilyurheilijoita edustavan nuorukaisen talven massiiviset treenisessiot eivät ole selvästikään menneet hukkaan. Samainen nuorukainen kiipesi myös Meilahdessa Siivisen Markon avaaman highballin ”Chess Boxing” 8A. Samaisen reitin oli jo keväämmällä käynyt tikkaamassa Erik Juslen.

Mikael Suihkonen ja ”Kuosimoodi” 8A+ (Kuva: Henrik Suihkonen)

Mylliksessä veteraaniosaston (ei iän, mutta kokemuksen puolesta) lippua piti korkealla Hammerin Samuel tuikatessaan ylös voimallisen  ”Supermarion” 8B. Voimatasot ovat todellakin  kohdillaan, kun herra pystyy liskoilemaan tämän tavallisesti dynaamista lähestymistä vaativan radan niin helpon näköisesti. 

Kevään boulderkierroksen suosikkinousu tuli kuitenkin pari päivää sitten Laura Loikakselle, joka hyödynsi viikon takaisen Maailmancup-debyytin superkompensaation ja tikkasi Mylliksestä ekan kasinsa ”Hottentotti”!

Laura Loikas ja Myllisklassikko ”Hottentotti” 8A. Kuva: Sanja Collin

Kiitokset lukijoille (ja katselijoille), erityisesti niille, jotka ovat jo meitä auttaneet viimeisten viikkojen aikana käryttämällä kavereitaan uutisten muodossa ja toisaalta antaneet vinkkejä henkilöistä joita toivotaan haastateltavan. 

Katso alta tuoreet Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutiset!

Scroll to top