Tekijä: sami

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 4/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 4 / 2021

Touko- kesäkuuhun toivotut lähetyskelit eivät koskaan saapuneet ja talvi muuttui tänä vuonna suoraan helteeksi. Kevään ja alkukesän lähetystyörintamalta löytyy kuitenkin joitain erinomaisia suoritteita ja Karpojen suureksi iloksi suomalaisen kisakiipeilyn kilpi on alkanut pitkästä aikaa kiillottumaan. Maailmancup Insbruckissa tarjosikin suorastaan erinomaisia näyttöjä Suomen joukkueen osalta! Tästä hurmioituneena Karpot lupautuvatkin sujahtamaan kesän ja syksyn aikana useampaankin kertaan kotimaisen kisakiipeilyn syövereihin… Tämänkertaisen haastattelun kohteeksi saimme kunnian pyytää joukkueen emon ja huoltajan Enni Bertlingin. Ennihän on hankkinut omat kannuksensa jäätävillä suoritteilla jääkiipeilyssä, mutta sydän on pullollaan kisakiipeilyn eteenpäin viemistä kaikilla tuen keinoilla, joita haasteluhetkessä pääsemme hiukan raapaisemaan. Sitä ennen kuitenkin alkukesän sendejä.

TEAM FINLAND Insbruckissa 2021 (vasemmalta: Ilmari Piiroinen, Mikael Suihkonen, Roosa Huhtikorpi, Enni Bertling, Laura Loikas, Anthony Gullsten ja Axel Lindfors)

Boulderuutiset

Pohjola

Pohjolan uutiset alkavat Rovaniemen Vuoristoklubin pj:n Asta Heikkalan bouldersuorituksilla. Kevään ja kesän aikana tikkilistalle ovat tipahtaneet sekä ”Pimp my Ride extension” 7C Martti Servo -kiveltä, sekä ”Cafesito” 7C niminen Jani Lunnas -klassikkotraverse Hiidenkirnuilta. Kyseiset reitit eivät takuulla tule olemaan kyseisen voimanpesän kauden kovimpia suoritteita, mutta erityisen merkittäväksi niiden osalta muodostuu talvella operoitu polven eturistiside. Toivotamme pikaista paranemista ja jäämme odottamaan innolla syksyn lähetyskelien sendivirtaa…

Asta ja Pimp My Ride Extension 7C (Kuva: Joonas Satta)

Oulun ihmepoika Tuukka Simonen jatkaa tasaista lähetystyötä retkeillen ympäri kotimaata. Kevään lopulla nuorukainen käväisi tikkaamassa Sipoossa Andy Gullstenin avaaman ”Waven” 8B ja jatkoi siitä lähemmäs kotialueen tarjontaa kiipeämällä Pyhännän kiveltä Jani Lehtolan klassikon ”No Man’s Land assis 8A+”. Jälkimmäinen olikin tarjonnut Tuukalle jopa hiukan yrittämistä. Uusi Etelä-Suomen kiertue hellelähmeröissä kesäkuussa sujui keleihin nähden kohtuullisesti ja Rauman huudeilta flässinä antautui Vainion Tuomon avaama minilinja ”Child’s Play” 8A ja Nousiaisista Kelloniemen Ilarin muutamia vuosia sitten nousema ”Lurppikerho” 8B. Lurppikerho on jyrkkää ja leveää boardityylistä kompressiopaukutusta soveltuen erinomaisesti Tuukan  vahvuuksiin. Nuoren urhonkaan mielestä +180cm sylivälistä ei kyseisellä reitillä ole haittaa… Helpompi kiivetä, jos kädet yltää kompressiossa molemmille otteille (toim. huom.). Myös  perinteistä Myllistä käytiin tyhjentämässä muun muassa ”Koopan”, ”Hattivatin” ja ”Hottentotin” verran. Kyseiset 8A:t eivät Tuukan tasolle ole enää muutoin, kuin lähetyslämpötilan vuoksi maininnan arvoisia…

Etelä-Suomi

Etelä-Suomessa nuorukaisosasto ehti sendailla ennen kelien lämpenemistä varsinkin Mylliksellä. Yhden käden leuanvetokyvystä ei ilmeisesti haittaa edelleenkään, sillä Haapakosken Samin ”Armottoman” kiipesi ainakin lihasten lesodius Tomi Salo ja ilmeisesti myös Emil Lamppu. Tomi käväisi myös mantteloimassa erittäin hienon näköisen Nallen avaaman ”Sharin” 8A reitin ja Emil ilmeisemminkin myös Habakosken ”One for Sorrowin” 8A. Jälkimmäiseen highballiin kävi oman nousunsa myös nimettömän ilmiannon mukaan kipaisemassa Epuista ainoa, eli Eppu Ainoa. Etelä-Suomessa pysyen keväällä itsensä kovaan kondikseen piiskannut Erik Juslen on kiivennyt ainakin ”Mongoolin” 8A, ”Raadelman” 8A sekä ”Unholan” standin 8A.

Itäisempi Suomi

Itä-Suomen Imatralla jo aikuisen miehen ikään ja vielä aikuisemman miehen pituuteen ennättänyt Juha Olli jatkaa kevättä innolla, kun kädet ovat kerta tykityskunnossa. Vielä yksi projekti antautui viimeisillä kevätkitkoilla kantaen nyttemmin nimeä ”Betauros” 8A. Herra on ilmeisesti nimikoinut reitin itsensä mukaan, sillä Juhahan on kuuluisa siitä, että kykenee antamaan useimmiten reiteille sopivan betan jopa kiipeäjän pituusominaisuuksien mukaisesti.

Kuopion paksuimmista haubereista vastaava Asko Hänninen rasvasi varvashuukkinsa ja kävi tekemässä toistonousun savolaiseen toehooktestpieceen, elikkäs reittiin nimeltä ”#neverstopthemadness” 8A. Asko arveli, että reitti saattaa olla hitusen helpompi pidemmälle, koska yltää käyttämään parempaa jalkkista alussa ja yltää asettamaan ensimmäisessä muuvissa tarvittavan toehookin suoraan otteelle jo patjalta käsin.

Asko ja #neverstopthemadness 8A (Kuva: Askon salaiset videoarkistot)


Köyseilyhommat (koko Suomi ja muu maailma)

Kesän köysisesonki jäi valitettavan lyhyenlännäksi, mutta joitakin mielenkiintoisia lähetyksiä aikaan on kuitenkin saatu. 

Axel Lindfors sai kellistettyä Nummesta hänelle jostain syystä pikku-nemesikseksi muodostuneen ”Jaakobin painin” 8b+. 

Jo aiemmin mainittu väkevä Emilia Venäläinen on ottanut setämiesten neuvoista vaarin ja lähtenyt haastamaan itseään vaikeammilla reiteillä. Kesäkuumalla antautui Karkauden kalliolla kallion nimikkoreitti, Haakanan Ramin avaama hieno ”Karkaus” 7c+. Huhu kertoo Emilian työstelleen myös kahdeksannen vaikeusasteen reittiä niin vakuuttavasti, että kelin edes hiukan viiletessä taso luultavimmin siirtyy seuraavalle numerolle… Jäämme odottelemaan innolla!

Emilia ja ”Karkaus” 7C+ (Kuva: @soilbergs)

Etelä-Karjalan trädmaister Markus Hasla lähenee myös kahdeksatta vaikeusastetta, mutta hänen tapauksessaan luomukiipeilyssä. Reittinä Pärkänvuoren klassikko ”Päiväuni” 7c+.

Keskikesän kiistattomaksi kiipeilypäälliköksi Karpot valitsevat Tampereelta Jyväskylään residenssinsä muuttaneen köljyrinta Ola Laitisen. 30 asteen helteet eivät ole herran lähetystyötä estäneet, vaan Simpeleen Haukkavuorelta tipahti Jani Lunnaksen avaama lyhyt ja ytimekäs ”Kivifetissi 8a+”. Kyseisen kompressiokantin slouppaava vasemman käden kantti ei ainakaan pitävämmäksi muutu, kun siihen aurinko lällittää koko päivän… Ola itse pohti, että merkittävintä hellekeleillä kiipeilyn osalta nyt kesällä on ollut se, että nahkat ovat kestäneet yllättävän hyvin. Ja kun nahkat ovat kestäneet, on voinut vain puristaa hiukan kovempaa. Varsinaista sendiä oli edesauttanut myös alppilähtö ja aamulla hiukkasen puhaltanut tuuli.

Ola syyllistymässä ”Kivifetissiin” 8a+

Italiassa miehet ei todistetusti muutu spagetiksi, sillä myös edellisistä Karpojaksoista tuttu Miettus Ville on täräytellyt itsensä kahdeksannelle vaikeusasteelle myös köysirintamalla. Trentossa Isolaccia sektorilta antautui reitit ”Rockstar” sekä ”Zanca marcia”, molemmat 8a vaikeutta.

Katso alta virallinen Karpolla on kasi aa lähetys!

#olddognewtricks part 22

Vanha koira uudet kujeet, part 22 (Elias Annila, trädikiipeilyn Musta Hevonen, tai vähintään harmaa poni)

Suomalaisessa kiipeilyscenessä on enemmän ja vähemmän tunnettuja harrastajia, joista uskoisin Elias Annilan kuuluvan vahvasti tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Oman tutkan alle herran edesottamukset pujahtivat viimeistään vuonna 2018, jolloin herra jammaili toistonousun (ja ilmeisesti tähän päivään ainoan nousun legenda Purasen ensinousun jälkeen) Haukkakallion myyttiseen Saranaan, 7c/+.

Rupatteluhetkemme aikana pohdimme ikuisen kesän metsästystä pakuilun näkökulmasta (Eliaksesta kun liikkuu huhuja joiden mukaan hän on asunut talvia pakussaan työpaikan parkkiksella, jotta on päässyt reissuun maailmalle). Pääpaino keskustelussa liittyi kuitenkin herran varsin mielenkiintoiseen tikkilistaan (https://27crags.com/climbers/eliasa/ascents). Eliaksen tikkilistassa merkillepantavaa on se, että kovimmat nousut ovat trädeja. Hänen oma pohdintansa on, että jos jotain vaikeutta pystyy kiipeämään sporttina, pystyy sitä kiipeämään trädinakin. Validi näkökulma sinänsä, mutta harvemmalla meistä nousut luonnollisilla varmistuksilla kulkevat ihan käsi kädessä fyysisen suoritustason kanssa…

Atlantis, 7b+ (multipitch). Kuvissa 1 ja 2 bivitunnelmien kontrastia ekalta ja tokalta ykältä. Tokassa kuvassa ei maltettu odottaa pohjoisseinällä varpaita lämmittäviä auringonsäteitä.

Trädin perustason noustua Elias on käynyt tikkailemassa kunnioitettavan määrän Pohjois-Norjan multipitch -klassikoita. Juttelimmekin luonnollisesti myös niistä ja erityisesti halusin kaivella pohdintaa siitä, miten Lofoottien Vågakallenin Storpillarenilla sijaitsevan Freyan 7b+ kaltaista isoa reittiä työstellään. Kyseinen reitti on Eliaksella ja hänen naisystävävällään Karinilla vielä työn alla, eikä ihme, kun kuuntelee reitin luonnetta. Kyseessä ei ole ihan perus-Prestenin haikkailu…

Freya 7b+. Kuvat 1 ja 2 on vuodelta 2019 kun yrkättiin ekan kerran. Ekassa kuvassa meitsi kruksi släbin saitti-yrkällä puntti tutisten. Kolmas kuva on viime vuodelta ja siinä Karin lähettämässä ekan kruksikp:n stemmikulmaa.

Herran kovin tikki Bohuslänistä on tällä hetkellä luomureitti nimeltään Kärlek, 8b. Oman laskuopin mukaan 8b:n trädiä kiivenneiden lista Suomessa ei ole valtavan laaja (Tomi, OP…), mutta Elias pohtii asiaa omaan vaatimattomaan tapaansa näkökulmasta ”Moni varmasti kiipeäisi, jos vain lähtisi asiakseen kokeilemaan”. Toki moni juoksisi maratoninkin alle 3 tuntiin jos alkaisi oikein kovasti treenaamaan… Koska kyseessä on tiukin reitti, jonka hän on kiivennyt, on vaikeuden peilaaminen vaikeaa. Jotain kuitenkin kertoo, että vertauksena Nummen sporttiklassikko Sulttaani (tiukka 8a+ tai monen mielestä 8b) tuntui huomattavasti helpommalta.

Pohdintaan omista kiinnostuksista henkisten tai fyysisten linjojen tarjoamiin haasteisiin Elias vastaa mielestäni sympaattisesti ”Ehdottomasti ei henkisille linjoille. Olen sydämestäni espoolainen yläköysittelijä ☺”. Tämä nivoo sisälleen jälleen kerran kiipeilyn hienouden. Jokainen voi kiivetä sitä omalla tavallaan ja parhaimmillaan saada siitä omat onnistumisen elämyksensä. Toki reittien henkisyys on myös kokijan korvien välissä. Osa meistä toppahousuharrastajista voisi kuvitella vaikkapa Freyan tai Olhavan Teemu Tapanis-klassikko Ikaroksen, 7c kaltaisten reittien olevan parhaimmillaan henkistä osastoa…

Diamanten 8A. Lähimmät kotiboulderit, täällä tullu viimeaikoina kiivettyä/treenattua aika paljon ja tarjoo ihan hyvää kiikkua ja kuivaa kiveä lähes ympäri vuoden.

Ja loppuun vielä bonariksi video ”Sista Bossen, 8a” Hallinden, Bohuslän.

Katso alta Eliaksen videohaastattelu!

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 3/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 3 / 2021

Kevään vaihtelevat kelit eivät välttämättä ole hellineet lähetystyön tekijöitä, mutta tuttujen nimien osalta myös tällä saralla ollaan jatkettu hienojen sendien merkeissä. Toivottavasti kaikki pitävät peukut ja varpaat pystyssä, että touko- kesäkuuhun saataisiin jonkinlainen viileä virtaus tahi takatalvi ilman lunta.

ACCESS-Asiat
Access-kuvioissa ei tällä kertaa suuria draaman kaaria, mutta erityismainintana Karpo-osasto haluaa mainita Anssi ”Bagsie” Laatikaisen urakoinnin ja access-työn varsinkin Ahvenanmaalla. Karpojen korviin on kantautunut vinkkejä siitä, että kyseinen pitkänlinjan kiipeilijä, herrasmies ja perheenisä on myyräntyöllään ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että esimerkiksi legendaariselle Grottanin alueelle on nykyään mahdollisuus ajella autolla perille ja linkoa padimeri vaikkapa Normipäivän alle. Tien varressa on lähes vapaaehtoinen tienkäyttömaksuboxi, jota olisi enemmän kuin suotavaa käyttää mikäli kapuilu ja varsinkin autolla ajo kiville Ahvenanmaalla kiinnostelee. Samainen herrasmies on puuhannut saarelle myös valtavan määrän uutta kiivettävää ja tehnyt näistä uusista alueista laadukkaat topot 27cragsiin. Merkillepantavaa on, että nimetön lähde mainitsee Anssin lahjoittaneen topoista tulevat tulot paikalliselle kiipeilyseuralle, jotta lähestymisasioita tienkäyttöineen voitaisiin kehittää myös tulevaisuudessa. Toivommekin, että tämänkaltaista hyvin toimivaa yhteistyötä voitaisiin kehittää tulevaisuudessa myös muualla päin Suomessa?

Kansainväliset lähetystyöntekijät
Terveydenhuollon kevätretki jatkuu keväisessä Espanjassa (tarkemmin Chulillassa) väkevissä merkeissä. Retkueen pidempi osallistuja Marjut Ahlström jatkaa 8apareiden tikkaamista vankalla tahdilla. Viime uutisoinnin jälkeen tikkilistalle ollaan lisätty 40m pitkä tasaisen vaikea ”El Ramallar” ja viimeisimpänä boulderikkaampi ”Altos, guapos y fuertes”. Jälkimmäisen osalta niitettiin satoa viimeisten parin vuoden aikana talviin osuneista voimatreeneistä, joilla on tarkoitus saada tasaista tasonnostoa mielityyliin hänkimmässä Rodellar- ja St. Leger kauhnomisessa. Tällä retkellä ei ole tarkoitusta ottaa työn alle mitään superprojekteja, vaan ennemminkin nostaa perusmukavuusredpointasoa 7c+:sta 8a:han. Ilmeisen hyvin toimii… Retken kärppämäisempi osallistuja Maija Sipi on keskittynyt ennemminkin määrään ja saittaamiseen tanakalla 7b-osastolla. Toki listalta löytyy myös tuomionpäivänpituinen ”Super Zeb, 7c”. Mitäköhän tapahtuisi, jos Maijakin alkaisi oikeasti työstämään reittejä. Neitojen autojen keulat suuntaavat Chulillan jälkeen vielä ainakin Rodellariin, josta jäämme odottaman uutisia innolla!

EDIT: Juuri saamamme tiedon mukaan Maija olikin saanut sendittyä ensimmäisen 7c+ reittinsä nimeltä ”Siembre Se Puede Haser Menos”. Karpot onnittelee! 😉

Sjömanin maailmanmatkaajapariskunnan kauniimpi puolisko Anna käytti kevään kuntopiikkinsä loppuvaiheen hyvin ja kruununa pohjalle tikkaantui Leoniodion yhdellä hienoimmista kallioista Elonassa klassikko ” Venganza del Silencio, 8a”. Kyseistä massiivisen jyrkkää ja jopa bathangin sisällään pitävää reittiä itsekin ihastelin taannoin, mutta pupu pujahti pöksyyn. Innolla jäämme odottamaan miten jo koto-Suomeen saapunut Anna käyttää massiivisen kestävyyskondiksensa täällä hyödykseen.

Opiskelupaikkakunnallaan uuden lempinimen ”The Finnish Machina” saanut entinen unelmävävy Sami Koponen jatkaa kunnon kohotustaan Saksassa tiukoin ilmein. Listalla ollaa siirrytty jo 8b+ tasoon ja tiukemmatkin tuntuvat hyvältä. Sormet ovat hiukan vihoitelleet ja kotimaasta toivotaankin onnentoivotuksia, että sormet kestävät pokettirallia vielä muutaman kuukauden ja listalle saadaan jopa yhdeksännen vaikeusasteen tikkejä 😉

Kotimaan köysirintama
Köysirintamalta ei vielä viileähkön jakson jälkeen ole valtavaa määrää tikkejä tullut. Aina kovassa kunnossa oleva Emilia Venäläinen tiputteli kuitenkin vakuuttavan näköisesti Angelniemessä brutaalihkon ”Ekoterrorin, 7c”. Uskommekin, että kyseinen leidi nostaa tällä kaudella tasoaan vielä entisestään, sillä nykyinen taso näyttää tulevan suhteellisen mukavuustasolla ☺

Kuten jo viimekertaisessa pohdinnassa pohdimme, on treenaaminen ihan yliarvostettua. Ainakin 25-vuotiaille Etelä-Karjalalaisille salskean ponteville vuorikiipeilijäuroksille. Juho Knuuttila niittää talven levon aikana kerätyillä voimilla reittiä reitin perään. Herran ekana kasina antautui Haukkavuorelta Martin Nugent -klassikko ”Kultakuume, 8a” ja heti samoilla lämpimillä napakahko vuosien varrelle keskusteluakin herättänyt ”Autio-Suihkonen, 7c+” Mustavuoressa. Jälkimmäisen osalta Juho käytti nykypäiväisiä köysitekniikoita ja klippasi hupsankeikkaputoamisia aiheuttaneen kruksipultin pitkänä jatkona, joka oli teipattu sivulle jo ennen kruksia. Toimi kuulemma kuin väärä raha. Vähintään 7c+, ellei jopa 8a tasoisen videotallenteen Juhon Kultakuumeen noususta tallensi videolle toinen väkevä vuorikiipeilijähurjapää Lauri Hilander.

Sitten siirrymmekin bouldereille…

Oulun tienoo
Oulu, tuo väkevien possejen synnyinkaupunki. Tänä keväänä kyseisestä kaupungista kiipeilyrintaman nuoriso-osaston kärkeen nousee 15-vuotias nuorukainen nimeltään Taavetti Rautio. Kyseinen voimanpesä aloitti kiipeilyn 12-vuotiaan lopetettuaan telinevoimistelun. Tutustumissetit Oulun kiipeilykeskuksella vievät mukanaan ja parin kerran jälkeen sälli oli koukussa. Viime kesä (2020) oli eka kesä ulkona, mutta se meni vielä tutustumisen merkeissä (vaikkakin taso nousi syksyyn mennessä 7C boulderiin). Taavetin mukaan voimatasot saattoivat olla jo tuolloin hiukan paremmat, mutta rutiini ja tekniikka eivät vielä ihan kulkeneet käsi kädessä hauiksien kanssa. 

Taavetti ja Lada miestä kuljettaa assis 8a+ (Kuva: Tea Tanskanen)

Talven aikana treeni piti sisällään paljon tekniikkaa ja Moonboardia. Intoa löytyy oululaisittain enemmän kuin tarpeeksi ja henkilökunnan sekä kanssakiipeilijäaikuisten onkin pitänyt laittaa otelautaan ja campukseen K18 tägi, jotta into ei aiheuta pysyväisluonteisia haittavaikutuksia. Joka tapauksessa keväällä Taavetti aloitti Kotikiven Luohuan 7C osastosta, mutta suhteellisen nopeasti kannikat istahtivat Autonurkkaukseen ”Lada miestä kuljettaa assiksen 8A+” lähtöotteiden alle. Kolme sessiota ja urmakas ensimmäinen kasi! Taavetti pohti, että osansa oululaisten väkevään joukkoon voi olla dedikoituneella harrastajaporukalla, jotka ovat äärimmäisen innostuneita ulkokiipeilystä ja sen tartuttavat myös uusiin harrastajiin. Lehtolalta saa kuuleman mukaan parhaat projektointivinkit, mutta kysymykseen ”Kumpi voittaisi painissa, Tuukka vai Jani?” ei tullut kahta tuumausta: Tuukka ilman muuta, vaikkakin tuo matsi olisi kyllä kiva järjestää. Olen samaa mieltä, voisimme striimatusta painimatsista vaikka hiukan maksaa ☺. Taavettia voi seurata IG:ssä nimellä: @taavettiaatos

Pienenä ”storm warning” -osaston juttuna mainittakoon, että myös porojen seasta ponnistava Ville Miettunen (Instassa @villemietui) kannattaa asettaa seurantaan. Tämä rovaniemeläinen ex-hiihtoseppä oli innostunut kiipeilystä vasta parisen vuotta sitten. Kun viime talvena uusi mainiolta näyttävä kiipeilyhalli Väki avasi ovensa, monot vaihtuivat oitis kiipeilykenkiin ja Ville otti kiipeilyyn kolmen kuukauden tehokuurin ja asetti tavoitteekseen 8a -tason. Treeniputken jälkeen kaveri huomasikin, että treenit näyttivät tosiaan purreen ja myös pihakiipeilyt tuntuivat olevan ihan uudella tasolla. Jo heti alkuun taittui parit Rollon 7c -klassikot, jonka jälkeen kaveri yllätti itsensä ”Namblan” 8A topista! Tällä hetkellä Ville vaikuttaa Italian maaperällä ja ilmeisesti nyt olisi vuorossa kahdeksas vaikeusaste sporttikiipeilyssä! Karpot nostaa hattua ja pitää paukkuja pystyssä! 🙂

Keskimmäinen Suomi
Kun Koposen Sami tienasi Saksassa uuden lempinimensä ”The Finnish Machina”, täytyy entinen ”Unelmavävy” titteli jakaa eteenpäin… Karpojen ehdotus tittelin haltijaksi löytyykin Jyväskylästä, nimittäin Veikka Volotinen edustaa mitä parhaimmalla tavalla tämän arvonimen sisältöä. Äärimmäisen miellyttävä, kohtelias, komea, älykäs, vahva… listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Tämä kaveri olkoon siis arvonimensä ansainnut!

Eräs osoitus kaverin edesottamuksista on upean uuden boulderin avaaminen Joutsaan. Kivi on alunperin legendaaristen Kaukon veljesten bongaama pellon keskellä makaava järkäle, jolle jostain syystä veljesparivaljakko ei keksinyt tuolloin käyttöä. Myöhemmin Nurmisen Aki iski silmänsä linjaan ja hahmotteli jo muuvejakin. Veikalle reitti esiteltiin jo 2017, mutta vasta tuolloin tekemistä ei voinut kuulemma vielä projektoinniksi kutsua. Vuonna 2019 Veikka kävi ensimmäistä kertaa tosi mielellä reitin kimppuun Unkurin Ilkan kanssa. Tänä keväänä taas Veikka sai kaverikseen väkivahvan Hurtigin Jeren, jolloin palaset alkoi todella loksahdella paikoilleen. ”Reittihän on aika hämäävä. Kaikki otteet tuntuu maasta/tikkailta siltä, että kyllähän näissä nyt ihminen roikkuu, mutta kiivetessä niistä onkin vaikea löytää ne oikeat kohdat” -pohdiskelee Veikka.  ”Rusina de la rasahdus” on sellainen tunnetila, joka kuvastaa turhautumista ja hermostumista. Tiedätkö kun menee totaalisesti hermo ja ja päässä vain ”rasahtaa”? Se on Rusina de la rasahdus – avaa herra reitinnimen takaa löytyvää filosofiaa.

Veikka putsailemassa ”Rusina de la rasahdus” 8a+ reitin otteita. Kuva Jere Hurtig.

Ahvenainen maa
Trion Aleksi Mikkola, Joonas Salmi ja Santeri Turkulainen välinen pizzaskaba päättyi Aleksi Mikkolan voittoon. Ideana oli siis se, kuka kiipeää ekana omaa maksimia (Aleksi 8B boulder, Joonas 8B boulder, Santeri 7C+ boulder). Aleksi ja Joonas suuntasivat uudelle retkelle Afffikselle, jossa kummallakin oli jo työstettynä ”Normipäivän” (eli myös ”Paskapäivän”) alku. Ekana päivänä kaksikko testasikin 10 minuuttia toppia ja aloittivat lähetysyrkät. Kisa päättyi nopeaan Aleksin topattua reitin tokalla yrkällä. Toki Joonas tuli napakasti perässä kiiveten reitin seuraavana aamuna lämmiteltyään ensin klassisella ”Voodoolla”. 

Aleksi Mikkola ja ”Normipäivä” 8B (Kuva: Santeri Turkulainen)

Joonaksen sormet alkavat todellakin palautua kiipeilykondikseen, sillä listalle tipahti puolen tunnin työstön jälkeen myös ”Dodo Assis, 8A+”, jota herra oli hetken testaillut kevään ekalla reissulla. Dodo olikin Joonaksen mielestä reittikaksikosta hienompi, lähinnä muuvien puolesta. Vaikka kyllähän kyseiset reitit taitavat Suomi-8B osaston kärkeä olla millä vaan mittarilla. Kumpikin kaksikon jäsen on kiinnostunut myös johtokiipeilystä vaikkakin Aleksi pohti, että köysi 8b pudottaa vielä paljon boulder 8B:tä helpommin. Joonas käväisikin hiukan köyseilyyn tutustumassa ja tikkasi Grottabergetiltä ”Buu Glubbenin, 8a”. Toivottavasti maailma vielä tästä aukeaa, sillä Joonas olisi motivoitunut testailemaan napakampia reittejä esim. Itävallassa. Kumpaakin polttelisi myös skabailu, joten toivottavasti rajat aukeavat myös siihen suuntaan. Joonasta voi seurata IG:ssä nimellä: @nakk1s ja Aleksia: @aleksimikkola

Joonas Salmi ja Affisklassikko ”Dodo assis” 8A+. (Kuva: Santeri Turkulainen)

Muu Suomi
Elämänsä mieskuntoon itsensä piiskannut lihasten lesodius Timo Peltola käväisi Itä-Suomen retkellä ja tikkasi heti reitin kärkeen Hinkkasen Mikan krimppi testpiecen ”Klonkku, 8A” Hurissalossa. Timo pohti, että lienee talven aikana tapahtunut jotain kehitystä, sillä krimpit tuntuivat edelliskerralla viime vuonna mahdottomilta pitää edes kiinni…

Eteläisen Suomen Mylliksessä klassinen ”Hottentotti” 8A sai jälleen erään nousunsa Emil Yrjälän toimesta.

Kisakiipeily – Make Comp Climbing Great Again!
Viikonloppuna pääsevät maajoukkueen kisailijat pitkästä aikaa tositoimiin IFSCn European Youth Bouldering cupiin Itävallan Grazissa. Suomea kisoihin lähtevät edustamaan:

Youth B:

Jessica Knifsund
Saara Autero
Rosa Arnold
Aaron Rantanen

Youth A: 
Aada Asunta
Tilda Kuikanvirta 
Riku Sinivirta 

Juniors:
Saana Pihlatie
Tuukka Simonen 

Team officials:
Santeri Turkulainen 
Enni Bertling

Laittakaahan kaikki IG:ssä seurantaan: @climbingteamfinland

Kisojen finaaleista tulee livestreamit osoitteeseen: https://youtube.com/c/AustriaClimbing

Ja pistetilannetta voi seurata lataamalla: IFSC EY 
Series applikaation

 

Katso alta Karpolla on kasi aa – uutislähetys!

Jutun otsikkokuvan kuva: Taavetti ja Lada miestä kuljettaa assis 8A+, Kuva: Jani Lehtola

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 2/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 2 / 2021

Huhtikuun loppuun Karpoilla on tarjoilla herkullisia sendejä sekä nuorisojaostojen, että jo Mastersarjaan siirtyneiden kiipeilyn harrastajien toimesta. Bonariksi saimme syvääluotaavaan haasteluhetkeemme mahtavan vieraan, johon voit tutustua painamalla lopusta löytyvää Youtube-linkkiä! Jo tutuksi tulleella kaavalla tässä blogiosiossa sendit karkeammalla skaalalla ja pinnan alle pujahtaminen analyysisetien toimesta videolla. 

ACCESS-Asiat
Access-kuvioissa ei suurta draamaa minkään yksittäisen isomman paikan osalta. Huomioitavaa kuitenkin on antaa linnuille pesimisrauha. Esimerkkinä Jyväskylästä ”Korallit Kuntoon Jaques Costeau” -sektori aka 304, jossa pesii huuhkaja. Toivommekin kaikilta kanssakiipeilijöiltä, että ilmoitatte mahdolliset pesimishuomiot 27cragsiin ja kiipeilemään mennessä toisaalta tsekkaisitte samasta paikasta mahdolliset huomiot rajoituksissa.

Itä-Suomi
Itä-Suomen osalta Joensuussa kausi avattiin lapioimalla innokkaiden harrastajien toimesta jo hankien aikaan ja Aapo Arstila lähetti Pasi Penttisen kanttiklassikon ”Mahjongg”, 8A (Kuva ylempänä by Emil Helotie). Ei huono kaudenavaus kyseiselle komistukselle (ja nyt kaikki saa itse valita puhutaanko kantista vai nuoresta herrasta 😉

Imatran voimanpesä Juha Olli on ottanut tavaksi hoitaa suurimman osan sendeistään ensinousuilla ja keväällä herra on jatkanut samalla kaavalla. Imatran suunnalla kellistyi vanha projekti ”Saattohoito”, jonka nimestä voi päätellä sen, että topissa ballsit ovat niin haikissa, että putoaminen aiheuttaa saattohoidon? Hurissalon suunnalle herra avasi reitin nimeltään ”Paalupaikka”. Tämäkin hieno kanttiprojekti on ollut tiedossa (ja työn alla) jo pidempään ja lisäys alueen reittitarjontaan otetaan ilolla vastaan. Kumpaisenkin vaikeus huitelee maagisen 8A:n hujakkeilla.

Itä-Suomen köysikiipeilykausi avautui aurinkoisissa merkeissä kun etelän voimasiskokset Enni Bertling ja Roosa Huhtikorpi käväisivät avaamassa köyseilykauden Simpeleen Haukkavuoressa, jossa Roosa (ainakin) lämmitteli itseään ”Kultakuumeen”, 8a verran.

Ulkomaat
Ulkomailla ollaan pysytty lähinnä köyden päässä, poislukien Ilkka Unkuri, joka boulderoi Tanskassa (Kyllä, Tanskastakin löytyy todistetusti ainakin yksi kivi) hienon näköisen ”Otium” -nimisen boulderin, jolla myöskin vaikeutta 8A:n verran.

Pariskunta Sjömanin kauniimpi osapuoli Anna on käyttänyt heidän ikuisen kesänsä viimeisiä viileitä hyvin ja tikkilistalle kilahti Leonidiossa, Twin cavessa ”Patata Negra” 8a.

Terveydenhuollon henkilöstön kevätretkellä (tai ikuisen kesän intervallijaksolla) yksi Suomen vahvimmista lääkäreistä, eli Marjut Ahlström tikkasi kauden ekan kasinsa Chulillassa. Reitiksi valikoitui klassikko ”Entre dos Caminos” 8a.

Unelmavävymme Sami Koposen opiskelijavaihto jatkuu suunnitellulla tavalla. Tällä kertaa listamerkintään kirjoitettiin herran tähänastisen kiipeilyuran tiukin flash ”Herbstweg” 8b. Kuuleman mukaan greidilleen hiukan pehmeähkö, mutta töitä sai tehdä ihan koko rahan edestä. Loistava beta oli kyllä auttanut huomattavasti.

Köysiuutisten merkittävin kalenterimerkintä löytyy mielestäni kuitenkin naapurimaasta Bohuslänistä, jossa Elias Annila jammaili itsensä alueen superklassikon ”Puss på Morfarin” 8a+ toppiin. Varsinkin tästä reitistä hiukan enemmän videopohdinnoissa.

Katso alta Eliaksen tyylinäyte!

Etelämpi-Suomi
Jos Pirkanmaa lasketaan Etelään, eikä muuhun Suomeen, niin sen kunniaa pitää vahvasti elossa Tomas Kaartinen. Lyhyessä ajassa kyseinen nuorukainen tikkasi muun muassa toistonousun uljaan näköiseen ”Tapsan lippaan”, 8A ja ”VeTo Production Extendediin” 8A+. Tomas on yksi niitä nuorehkoja kiipeilijöitä, joiden uskomme ottavan vahvaa läpimurtoa tällä kaudella. Shoutout herran instaan, josta löydätte muun muassa betavideon Tapsan lippaan. Edellytys toki, että herra teidät seuraajikseen hyväksyy… Tsek: @overchalker

Liljendalissa isot peukut saa Timo Peltola, joka osoitti ettei ole pelkästään kreikkalaisen puolijumalan vartaloon sonnustautunut vakuuttava pitkänmatkan ajaja ja uimari, vaan viimein siirsi suorituskykynsä kahdensanteen vaikeusasteeseen ”Pukaron Paronin” 8A muodossa.

Katso alta Timon Pukarovideo!

Nykyisin myös  matkailuautomainosrintamallakin kunnostautuneen Laitisen Annan sormet alkaa olla hiljalleen palautuneet, sillä neito krimppaili itsensä Espoossa sijaitsevan melkoisen sormekkaan näköisen ”Murder of Teens” 8A reitin toppiin. Anna on myös alkanut instassaan editoimaan mainioita kiipeilyvideoita, isot peukut niille!

Saaristo-osastolla Mikael Suihkonen teki toistonousun Nallen avaamaan varsin hienon näköiseen ”Kuosimoodiin” 8A+. Tämä meni sessiossa, joten Kiipeilyurheilijoita edustavan nuorukaisen talven massiiviset treenisessiot eivät ole selvästikään menneet hukkaan. Samainen nuorukainen kiipesi myös Meilahdessa Siivisen Markon avaaman highballin ”Chess Boxing” 8A. Samaisen reitin oli jo keväämmällä käynyt tikkaamassa Erik Juslen.

Mikael Suihkonen ja ”Kuosimoodi” 8A+ (Kuva: Henrik Suihkonen)

Mylliksessä veteraaniosaston (ei iän, mutta kokemuksen puolesta) lippua piti korkealla Hammerin Samuel tuikatessaan ylös voimallisen  ”Supermarion” 8B. Voimatasot ovat todellakin  kohdillaan, kun herra pystyy liskoilemaan tämän tavallisesti dynaamista lähestymistä vaativan radan niin helpon näköisesti. 

Kevään boulderkierroksen suosikkinousu tuli kuitenkin pari päivää sitten Laura Loikakselle, joka hyödynsi viikon takaisen Maailmancup-debyytin superkompensaation ja tikkasi Mylliksestä ekan kasinsa ”Hottentotti”!

Laura Loikas ja Myllisklassikko ”Hottentotti” 8A. Kuva: Sanja Collin

Kiitokset lukijoille (ja katselijoille), erityisesti niille, jotka ovat jo meitä auttaneet viimeisten viikkojen aikana käryttämällä kavereitaan uutisten muodossa ja toisaalta antaneet vinkkejä henkilöistä joita toivotaan haastateltavan. 

Katso alta tuoreet Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutiset!

Karpolla on kasi aa – Katja Karjalainen ja maailman kuuluisin släbi Duel 8a

Breaking news! Musta Hevonen Savosta ja Duel 8A Fontsusta!

Kun puhutaan maailman kuuluisimmasta boulderalueesta, on se useimpien boulderoinnin harrastajien mielestä Fontainebleau Pariisin eteläpuolella. Kun taasen pohditaan alueen ikonisinta reittiä, useimpien top-3 lista alkaa reitillä: Karma 8A, jonka jälkeen listalta löytyy hyvällä todennäköisyydellä myös maailman kenties kuuluisin släbi nimeltä Duel 8A. Kolmas reitti luultavasti vaihtelee kovemmin listan tekijän mukaan…

Kuva: Andy Day (Instagram @kiellgram)


Mikäli maaliskuussa 2021 Suomessa olisi ollut jonkinlainen systeemi kiipeilyuutisointiin, olisi breaking news -osaston juttuna takuuvarmasti pyörinyt uutinen suominoususta tähän ikoniseen släbiin. Koska maaliskuussa meillä ei vielä tällaista hienoutta Suomesta löytynyt, uutinen on saatettava ilmoille nyt! Erityisen herkulliseksi tämän uutisen tekee sen, että nousun teki 90-luvulla Suomen synkimmäksi paikaksi valitulta Pieksämäeltä kotoisin oleva Katja Karjalainen!

Katso alta video Katjan prosessista Duelin kellistämiseksi

Sittemmin ranskalaistuneen Katjan edesottamuksia onkin tullut seurailtua Instagramin välityksellä jo tovin aikaa ja mainioita videoita sieltä onkin tupsahdellut eetteriin aina tasaisin väliajoin. Katjan kiipeilytaso on noussut tasaisesti ja viime syksyn tikkilistalta löytyykin nousuja tunnetuihin klassikkoreitteihin kuten: Sale Gosse 7C, Alta 7C sekä La Super Prestat 7B+.

Katso video Katjan noususta Sabotsin klassiseen pokettiralliin Sale Gosseen!

 

Koska Katjan nousu Dueliin nousee mielestämme suomalaisten kiipeilysuoritteiden alltime-listalla varsin korkealle, tunsimme Hannu Karpon tavoin velvollisuudeksemme selvittää hiukan taustaa tämän mystisen entisen kolmiloikkaajan taustahistoriasta ja varsinaisesta lähetystyöstä…

Katso alta Katjan videohaastattelu

P.S. Jos tarttet joskus Fontsusta majoitusta, niin vinkkinä mainittakoon, että Katjalla ja Maxilla on tarjolla vallan mainion näköinen Airbnb -kämppä! Katso lisää täältä!

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 1/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 1 / 2021

Suomalaisessa kiipeilyuutisoinnissa on muutamien viime vuosien ajan ollut kiipeilyuutisoinnin kokoinen aukko. Tilanne on ollut harmillinen meidän sekä kuuleman mukaan myös monen muunkin suomalaisen kiipeilijän mielestä.

Kun mikään taho ei ole ottanut asiaa hoitaakseen päätimme keksiä jotain tilanteen hyväksi ja päädyimmekin aloittamaan kiipeilyuutisoinnin täällä VOEMAn blogissa ja Youtubekanavalla. Koska molemmilla ”Karpoilla” on ihan riittävästi hommaa muutenkin, ajatus online -tyyppisestä uutisoinnista teilattiin heti alkuun ja totetustavaksi valikoitui  tasaisin väliajoin julkaistava videopläjäys ”tubeen” sekä tekstimuotoinen referointi tänne blogiin. Eli siis liikkeelle lähdettiin juurikin samalla konseptilla, jolla olemme pyörittäneet talven ajan ”Old Dog New Tricks” -juttusarjaa. 

Näin siis sai alkunsa ”Karpolla on kasi aa! – Suomikiipeilyn uutisia”. Nimi on lainattu suomikiipeilyn legenda Tomi Nytorpilta. Tomilla on ollut kyseinen nimiehdotus odottamassa sopivaa reittiä jo yli 2o vuoden ajan, mutta edelleenkään sopivaa reittiä ei ole löytynyt. Vuonna 2020 Tuomo Vainio avasi kuitenkin (tietämättä Tomin visiosta) saman nimisen reitin Raumalle. Nyt siis nimi ajautui myös kiipeilyuutisoinnin nimeksi, sillä mikä nyt voisikaan toimia parempana kiipeilyuutisten nimenä kuin tuo! 🙂 Jonnet voi selvitellä mistä on kyse 😉

”Karpojen” ajatuksena ei ole pelkästään uutisoida numeraalisesti kovia kiipeilysuoritteita, vaan välittää tietoa kaikista suomalaiseen kiipeilyskeneen liittyvistä jutuista, kuten uusista alueista, access- ja muista akuuteista asioista, kisakiipeilystä ja mistä tahansa jutuista, mitkä suomalaista kiipeilijää voisi kiinnostaa.

Jotta homma pyörii, toivoisimme siihen myös teidän kaikkien apua. Eli, jos sinulla on meille ajankohtaista kerrottavaa suomalaisesta kiipeilyskenestä, niin älä epäröi ottaa yhteyttä! 

Yhteyttä voit ottaa mm. seuraavilla tavoilla:

Instagram:
@voema
@bouldernaut
@boulderbeast

Sähköposti:
voemakuopionkiipeilykeskus(at)gmail.com

Tai sitten vaan nykäset hihasta, soittelet tai otat jotakin telepaattisia yhteyksiä…

Pietään lippu korkeella ja lähetään jatkamaan asian tiimoilta!

Terveisin,
Sami, Antti ja koko VOEMAn porukka!

Tämän päivän jaksossa pohdimme päivänpolttavaa access-teemaa, kevään tämänhetkisiä sendejä ja luotaamme katseemme tulevaan pohtien jo kesän tulevia lähetysjuhlia.

Ensin tärkeä muistutus access-asioista!

  • Muista ulkokiipeilyn etiketti! Katso täältä tärkeät pointit!
  • Tarkasta ajankohtaiset accesstiedot 27crags.com -palvelusta ja mikäli olet itse lisännyt paikkoja ”Cragsiin”, pidä huoli, että access infot ovat siellä ajantasalla.
  • Käytä maalaisjärkeä (vaikka olisitkin kaupunkilainen). Jos parkkipaikka on jo täynnä, tämän pitäisi olla jo selvä merkki siitä, että tällä sektorilla on jo riittävästi porukkaa.
  • Huomioi myös koronaan liittyvät asiat. Vaikka ollaan ulkona, edelleen suurempia kokoontumisia on vältettävä. Tämä herättää huonoja fiboja myös monissa maanomistajissa, mikäli kivillä on kymmenittäin ihmisiä.

Sitten kun nämä on tuoreessa muistissa, pidemmittä puheitta sendiosastoon!

Pohjoinen Suomi

Vaikka talvi oli tänä vuonna ihan oikea talvi, kävivät Oulun pojat (tällä kertaa junioriosasto) lapioimassa Luohuan kiven puhtaaksi jo maaliskuun alussa ja Simosen Tuukka sai kaivettua kiven ”autokulmaan” niin syvän kolon, että ensinousun sai ”Toyota-mies”, 8A+/B. Reitti lähtee Lehtolan Janin legendaarisen videon myötä vieläkin legendaariseksi nousseista ”Ladamiehen” undereista ja linkkaa siitä vanhaan ”Opel-mies” reittiin. Saman nuorukaisen toimesta toistonousun sai myös Janin ”Desperado”, 8B. Kiven pohjoispään slouppiskantti ”Fat Hippo”, 8A sai omat nousunsa Niko Mursun ja Matti Peltosen toimesta. Jos paikalliset näkevät Tuukkaa hiiviskelemässä kiven ympärillä, niin ohjatkaa häntä ystävällisesti esim. Osmon ”King of Stingin” suuntaan 😉

Tuukka Simonen ja kolmas nousu Affisklassikkoon ”Living The Dream” 8B+/8B. Kuva/videostill: Niko Mursu


Ahvenanmaa

Vaikka paikkakunta (ja jopa mantere) vaihtuu, niin vaikuttavimmista nousuista pääsiäisen tienoilla vastasi Ahvenanmaallakin samainen voimanpesä Tuukka. Nopean sisäänajon jälkeen Tuukka lähetti ehkä yhden saaren (ja myös koko Suomen hienoimmista bouldereista), eli ”Dodo assiksen” 8A+ puoleen tuntiin (tai tarkemmin ottaen 29minuuttiin). Melko lailla yhtä nopeasti taipui myös kolmas nousu ”Living the Dreamiin”, 8B Nallen ja Niccolo Cerian jalanjäljissä. ”Mongoolin”, 8A undereista itsensä ylös kiskoivat ainakin Mikkolan Aleksi ja Niko Mursu.

Erinomaisen mukava uutinen oli myös Tapanilan Erän superlahjakkaan Joonas Salmen palaaminen kiipeilyn pariin. Joonas joutui pitämään kiipeilytaukoa pari vuotta hankalien sormivaivojen vuoksi, mutta on nyttemmin kyennyt taas treenailemaan parin kuukauden ajan. Ahvenanmaan retkellä ensimmäinen päivä meni totutellessa, toisena päivänä taipui ”Game Over”, 7C ja ”Mongooli” oli hilkulla. Kolmas päivä sujuikin jo huomattavamman paljon paremmin. Päivän aikana kierros Fågelbergetiin ja luolille tuotti legendaarisen ”Danny -trickin”, eli seitsemän kertaa seitsemän. Tällä kertaa tähän Dannyyn kuului toki muun muassa 2x 7B+ flash, 7C ja 7C+. Dannyn jälkeen Joonas pakkasi jo tossut kassiin, mutta retken muut osallistujat saivat nuorukaisen kaivamaan ne esille vielä ”Paskapäivän”, 8A muuvien testaamista varten. Muuvit löytyivätkin saman tien ja perään tipahti myös lähetys tähän Nalle Hukkataival-klassikkoon.

Viime hetken uutisena perheenäitien lippua Kasvikenissa kannatteli korkealla Inka Gysin, joka lähetti ensimmäisen 7C:nsä ”Game Overin” muodossa. Inka pohtikin, että äitiyden myötä ei ole ennättänyt treenata niin paljoa, että paikat paukkuisivat rikki. Reitti vaati kolmisen päivää työstöä ja Collinin Sanjan erinomaisen betavideon (vaikkakin beta muuttui matkalla vielä hiukan Inkalle sopivammaksi).

Katso alta Inkan sendivideo ”Game Overiin”

Etelä-Suomi

Köysirintamalta ei vielä mitään uutta, paitsi Mikkolan Aleksin toppikahvoille päätynyt flässiyrkkä ”Buu Glubbeniin”, 8a. Toisella yrityksellä reitti olikin kruisailua. Tomin (Nytorp) onsight taitaa olla vielä toistaiseksi ainut ensimmäisen yrityksen suorite tähän jyrkkään kahvaralliin.

Jo viime vuotisina uutisina voi toki mainita edellisessä kappaleessa mainitun herra Nytorpin viime syksyinen Havukallion tyhjennysoperaation. ”Arthur Dent”in vasemmalle puolelle herra pulttasi ja ensinousi reitin ”42″, 8a+/b. Reitti alkaa Havukalliomaisesti tiukalla krimppailuosuudella, mutta hienoimmaksi muuviksi erottuu puolivälissä sijaitseva deadpoint, joka vedetään vasenkätisessä kantissa sijaitsevasta epäotepinchistä. Välissä olevan hyllyn jälkeen reitti jatkuu vielä hienolla halkeamakiipeilyosuudella kallion päälle saakka.  Kallion oikeasta laidasta Tomi kiipesi vapaasti myös vanhan teknolinjan ”Rautapiha”. Teknolinjana vaikeutta A2+ ja vapaasti noin 7C:n verran. Kiipeily on släbähtävää ja herkkää samoin kuin varmistuksetkin, jotka ovat osastoa ”pienehköt”. Kyseisen linjan on saattanut avata Siivosen Ode joskus 90-luvulla, mutta siitä ei ole varmutta? Vai onko? Tomilla on kalliolla vielä loppuunsaattelemattomia projekteja, joista toivottavasti lisää seuraavassa tarinatuokiossa…

Tuukka ja Sipoon klassikko ”Hypergravity” 8B (Kuva/videostill: Niko Mursu)

Ahvenanmaan reissun jälkeen Oulun Pyrintö pysähtyi kotimatkalla vielä  Etelä-Suomessa. Angelniemen boulderkalliolla Simosen Tuukka projektoi ”Listerien” 8A+ istumalähtöä kolmisen tuntia, ennen kuin joku kanssakiipeilijä ilmoitti sen olevan seisomalähtö. Se tipahtikin ns. melko livakasti ja istumalähtökin oli lopulta hilkulla. Istumalähtöä Tuukka pohti mahdollisena ”meleko solidina 8B:nä”… Matkalla kotiin retkue pysähtyi vielä Sipoossa ja muumioteippeihin käärityillä nakeilla Tuukka lähetti vielä ”Hypergravityn”, 8B.

EDIT 13.4. klo 19.14 (Listerien assis olikin jo nähnyt ensinousunsa viime keväänä kenenkä muunkaan kuin Andy Gullstenin toimesta).

Katso alta päivänpolttavat kiipeilyuutiset Suomesta!

#olddognewtricks part 21

Vanha koira uudet kujeet, part 21 (Ikuisen auringon metsästäjät eli perhe Sjöman ja liikkuva koti)

Viimeisten vuosien aikana useampikin suomalainen kiipeilyperhe on rakentanut itselleen reissupakun ja lähtenyt etsimään ikuista kesää Euroopan eri kolkista. Useimmilla kyseinen elämäntyyli pitää sisällään vuorotteluvapaan, palkatonta lomaa tahi 27cragsin topojen tekemisen, jotta elämän ylläpito onnistuu. Perhe Sjöman (Pasi ja Anna) on vienyt kyseisen elämäntyylin pari askelta pidemmälle luoden itselleen työn, joka mahdollistaa työn tekemisen autossa ja siten ikuisen kesän elämisen siellä, minne renkaat kuljettavat.

Pasi aka ”Sjömonster” ja VENGANZA DEL SILENCIO 8a (Kuva: family Sjömanin kuva-arkistot)

Pariskunta on elänyt tätä ikuista kesää jopa koronavuodenkin ajan ja päätinkin ottaa ulkomaan kirjeenvaihtaja Pasiin yhteyttä, kun tsekkailin herran edesottamuksia 27cragsin tikkilistasta. Kyseinen musta hevonenhan on yksi viime vuosien kovimpia suomalaisia köysikiipeilijöitä, sillä tikkilistalta löytyy päälle 50 reittiä yli 8a:n vaikeustasoisia reittejä.

Rupattelimme muun muassa reissupakuelämästä koronavuoden keskellä, betavinkit parhaista mestoista roadtripin aikana, kondiksen ylläpitämisestä ilman sisäkiipeilyfaciliteetteja ja lisukkeeksi kävimme läpi herran tiukimmat lähetykset Leonidiossa, jossa he tällä hetkellä pitävät majaa. 

Pasi fiilistelee reitillä ”Diet Pope” 7b (Kuva: family Sjömanin kuva-arkistot)

Pariskunnan elämää liikkuvassa kodissa voi seurata heidän mainiolla instatilillään: @boerjethevan


Katso alta family Sjömanin kuulumiset mualimalta!

#olddognewtricks part 20

Vanha koira uudet kujeet, part 20 (Projektoinnin sydämmessä, haastattelussa jedimaster Jani Lehtola)

Kun syksyllä aloittelin tätä omaa ikämieshaastetta, otin tavoitteeksi haastatella jotakuta kiipeilyn harrastajaa, jonka mielen maailma jaksaa kantaa pädit tai jatkot samalle reitille viikosta toiseen. Allekirjoittaneen projektointihistoria pitää sisällään nimittäin enintään  5-10 sessiota per reitti (ja tämäkin vain parin reitin osalta), joista osa on useimmiten sijoittunut lähmerökeleihin ja siten sisällään ovat olleet vain tutustumista muuveihin. Eli siis venymistä myös tämän asian suhteen on tapahduttava, jos mielii itselle vaikeita projektia kiivetä… Miten motivaatio saadaan pidettyä korkealla useamman kauden pituisissa projekteissa? Milloin viha-rakkaussuhde reittiin muodostuu vain vihasuhteeksi? 

”Rovio” 8b, Pyhännän kivi


Muistelen, että Westmannin Karri työsteli aikoinaan ”Matadoria” Falkbergetillä yli 40 sessiota ja lopulta ansiokkaasti reitin lähettikin. Olisiko hän se The Man projektointipuuhissa? Syksyllä koronakaranteenin aikana törmäsin kuitenkin pitkästä aikaa Lehtolan Janin mainioon Vimeotiliin ja päädyin pitkästä aikaa katsomaan erinomaisen videotarinan herran työstökaaresta Luohuan reittiin Lada miestä kuljettaa assis 8B(+). Reitin lähettäminen otti Janilta 141 sessiota 10 vuoden aikana (kyllä: sataneljäkymmentäyksi, tuossa ei ollut kirjoitusvirhettä!). Kaiken kukkuraksi kulminaatiopisteeksi muodostui reitin ensimmäinen muuvi, joka meni jo vuosia ennen varsinaista lähetystä, mutta hukkaantui taas uudelleen usean vuoden ajaksi. Herran mainiossa Instagram -tilissä on voinut seurata myös viimeisen kolmen vuoden aikana yhden nykyisen projektin etenemistä. Kyseinen väkivaltaisen näköinen underipläjäys sijaitsee Rovaniemen kuuluisalla Martti Servo kivellä, ”Voimasanojen” vasemmalla puolella. Kyseisen projektin kahta muuvia Jani on ratkonut 60 session ajan ja postauksien perusteella projekti etenee hiljalleen.

Martti Servo -kiven underiprojekti

 

Kyseisenkaltaiseen omistautumiseen en ole muiden kiipeilyn harrastajien kohdalla kuunaan törmannyt ja päätinkin valita haastatteluni kohteeksi tämän projektoinnin Jedimasterin. Pysyykö motivaatio kasassa vuodesta toiseen? Millä keinoilla etenemistä voi dokumentoida itselleen niin, että lapsen usko onnistumiseen säilyy? Miten optimoida kelin ja fyysisten sekä psyykkisten ominaisuuksien palapeli?

 


Yksi maailman kuuluisimpia redpointtaajia lienee englantilainen huippukiipeilijä Steve Mcclure. Hän pohti mielestäni varsin mainiosti redpoint-prosessia kiivettyään tähänastisen kiipeilyuransa vaikeimman reitin Rainmanin”. Hänen ajatuksensa mukaan kukaan ei luonnollisesti voi saada itsestään irti kiipeilysuorituksessa sataa prosenttia mutta koki, että kiivetessä kyseistä reittiä kyseisenä päivänä hän uskoo olleensa niin lähellä tuota limittiä, kuin hänen on mahdollista suorituksessaan päästä. Janin järkkymätön ja jopa itsepäinen mentaliteetti on mielestäni keskustelumme perusteella poikkeuksellinen, että hän jos joku on kykenevä ottamaan itsestään irti jos ei sataa, niin ainakin 95% noina maagisina päivinä kun olo on ”Strong and Light” ja muutkin taivaankappaleet sattuvat olemaan kohdallaan. Ultimaattinen voiman määrä ja sen lisääminen ei liene myöskään projektointiprosesseissa toimi jarruttavana elementtinä. Jos siis olet aikeissa aloittaa projektointia varten treenaamisen, niin voit ottaa vastaan alla olevan videon haasteen kotitreeneihin ☺

 
 
 
 
 
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Jani Lehtola (@darthkukkis) jakama julkaisu

Keskustelussa projektoinnista sivuamme myös Osmo Aspin legendaarista Luohua-reittiä King of Sting” 8B+, jonka erinomainen videotaltiointi kertoo omankaltaisen tarinansa projektin elämänkaaresta.

Katso alta Janin videohaastattelu!

#OLDDOGNEWTRICKS PART 19

Vanha koira uudet kujeet, part 19 (Circuitit ja treenaaminen)

Alkuvuoden treenaamisen osalta selkäranka on meinannut hiukan napsua (kuten varmaan useimmilla) koronan, karanteenien, epätietoisuuden ja talven (joka ei tunnu loppuvan ikinä) vuoksi. Koska omat treenipaikat Mikkelissä ovat kiinni ja näillä näkymin pysyvätkin kiinni varmaan toukokuuhun saakka, on omaa hiilijalanjälkeä valitettavasti kasvatettava liikkumalla sinne missä hallitulla riskillä voi treenihommia mielekkäästi hoitaa.

Parin -kolmen viikon karanteenijakson jälkeen nahkoja syyhytti seinälle pääseminen ja kiipeäminen niin paljon, että tendoissa kihelmöi. PT Vatasen, eli Lappalaisen ajatus olikin tehdä kisamuotoinen treeni, jossa taottaisiin kolmen tunnin aikana mahdollisimman iso määrä reittejä. Samalla kertaa päätimme valottaa hiukan verhoa VOEMAn circuittien takana. Mitä circuitit ovat? Miksi VOEMAn seiniltä niitä löytyy? Miten harrastaja niitä voi hyödyntää? Pyrimme avaamaan hallin reittivelhojen kanssa muun muassa näitä kysymyksiä hiukkasen ja bonariksi pääsin itse testaamaan itselle koskemattomat kierrokset.

Antti valmistautuu suorittamaan punaisen circuitin yhdeksännen reitin klassista ”peukalomätsimuuvin”…

Vaikkakin olen circuitteja kiivennyt jo aiemmin, tuli tällä kertaa pohdittua niiden käyttämisen hyviä (ja huonoja) puolia omakohtaisesti. Merkittävin plussapuoli löytyy varmaankin siitä, että jokaisessa cirkuitissa on 10 erilaista reittiä, joiden avulla on tarkoitus joko oppia uutta tai mahdollisesti vahvistaa johonkin osa-alueeseen liittyvää heikkoutta. En ollut aiemmin tullut pohtineeksi niiden merkitystä myös reitinteon kannalta. Kun jokaiseen 5 circuittiin on tarkoitus saada 10 eri tavoilla kiipeilijää haastavaa reittiä tarkoittanee se sitä, että reitintekijät joutuvat oikeasti kommunikoimaan keskenään ja suunnittelemaan kokonaisuutta tätä näkökulmaa silmällä pitäen. Mikäli itse asuisin Kuopion suunnalla, käyttäisin circuitteja varsinkin peruskestävyyden ja voimakestävyyden treenaamisessa. Harjoituksen mielekkyyden ja kuormituksen tasaisuuden kannalta reittivalikoiman laaja skaala toimisi mainiosti. Haasteena omalta osaltani näkisin addiktoituvan luonteeni. En varmaankaan malttaisi olla kellottamatta kullekin cirkuitille aikaa ja toisaalta punaisen circuitin läpäisemisestä tulisi luultavasti päähänpinttymä.

Joka tapauksessa suosittelen kyseisiä kierroksia ehdottomasti kokeilemaan, jos Savon sydämessä päättää piipahtaa ja muidenkin hallien osalta pohtisin kyseisen työvälineen käyttöä, mikäli ne eivät vielä käytössä ole.

Katso alta videonpätkä, jossa vanha dogi kuolaa sinisen circuitin parissa ja mahtuupa mukaan myös vähän aiheesta höpöttelyäkin!

HUOM! Video on kuvattu VOEMAn aukioloaikojen ulkopuolella pienen sisäpiirin läsnäollessa…

#olddognewtricks part 18

Vanha koira uudet temput, part 18 (Legendary Old Dog)

Maamme lyhyeen, mutta tanakkaan kiipeilyhistoriaan nivoutuu melkoinen määrä legendaarisia hahmoja, mutta luultavasti kenestäkään ei löydy yhtä paljoa legendoja kuin Tomi Nytorpista. Suihkosen Henkkaa voi liene pitää suomalaisen sporttikiipeilyn jedinä, mutta Tomi on on ainakin minun ikäluokkani (kiipeilevän sellaisen) silmissä se nuori Padawan, joka vei lajin uudelle tasolle ja lähenteli vankasti kansainvälistä tasoa jo 90-luvun lopulla. Tomi ei  itse itseään varmaan koskaan superstarana ole pitänyt, joten hänestä varsinkin meidän +40-vuotiaiden miesten fanitus on joskus voinut tuntua hämmentävältä. Eräs ikätoverini naureskelikin joskus, että hänen tytärtään huvittaa erityisesti isukin fanitus erityisesti niissä tilanteissa kun esimerkiksi kisoissa Tomin saapuessa paikalle poistuu isältä puhekyky lähes kokonaan 🙂

Tomilla kiipeilyhistoriaa ja tarinaa löytyy sen verran pitkältä ajalta, että hiukan reilun tunnin rupatteluhetkessä ei ehditty kuin raapaista pintaa, varsinkin kun innostus meinasi viedä matkalla mennessään. Joten mikäli taivaankappaleet suovat, pyrimme taltioimaan hänen kanssaan part II-tuokion ja mahdollisesti videoimme samalla myös joitain ulkoreittejä vielä kevään aikana.

Kiipeilyuran alkuvaihetta. Aikakaudelle tyypillisesti Määttälän Leksalta hankitut La Sportivan Mythokset (ja sukat) jalassa.

 

Koska tuollaiseen lyhyeen haastatteluhetkeen ei saa millään nivottua haastatteluviikonlopun aikana rupateltuja hetkiä, tahi varsinkaan niistä välittyneitä tunteita, pyrin niitä vielä hieman avaamaan omasta näkövinkkelistäni.

Ihminen tarvitsee onnistuakseen ja kehittyäkseen useimmiten muita ihmisiä ympärilleen. Tomin osalta kiipeilyn aloitus sijoittui Tampereen Pelikaaniin (kiipeilyhalli), mutta varsinaisesti lähti lentoon hänen tutustuttuaan Salosen Vesaan ja Samiin. Trion veturina toimineen Vesan auto ja ehtymätön into antoivat lisäbuustia jo lähtötilanteessa innokkaalle rimpulalle ja kehityskäyrä oli kyseiseen ajankohtaan (90-luvun alku) peilaten häkellyttävä. 

8a:n saittikuntoon ei välttämättä tarvitse maailman hienointa seinää…

 

Koska harjoitusfaciliteetteja ei liiemmin ollut, rakentelivat nuorukaiset itselleen sen ajan boardeja latoon ja Tomin vanhempien vajaan. Kyseiseen latoon sijoittuukin Suomen ehkä ensimmäinen kiipeilyelokuva Snake dansing on the wall (nimi on tosiaan kirjoitettu näin toim.huom.). Tarkkasilmäinen katsoja voi huomata, että merkittävä määrä otteista oli jo tuolloin omatekoisia. Koska otteita ei juurikaan tilaamalla saanut, niitä tehtiin innovatiivisilla tyyleillä. Yksi omaan korvaan erikoisimmista ratkaisuista olivat jääkiekot, joihin nuorukaiset sahasivat incut-listan keskelle ja ruuvasivat seinään. Toimivat kuulemma yllättävän hyvin.

Sittemmin Vesa on tehnyt klassikkomaineen statuksen saavuttaneita kiipeilyelokuvia joita Tomikin on tähdittänyt, kutenKöydettömät. Oleellinen osa kiipeilyssä kehittymistä oli ulkokiipeily, jonka kehittämiseen Salosen serkukset Tominkin ottivat mukaan alusta saakka. Köysikallioista alkuajan merkittävimmäksi kehitystyöksi sijoittui kotiseutu Tampere/ Nokia -akselille sijoittuneen Ketaranvuoren avaaminen. Tomille yksi mieleenpainuneimpia reittejä on Hyttysmän(7c) jonka avausprosessia hän videolla hiukan kuvaakin. Nimen taustalta löytyy jo yllä mainittu siihen aikaan hoikahko varsi, josta Vesa käytti reitin nimeksi muodostunutta termiä.

Harjoittelumetodina poikkarit…

Boulderointia ei 90-luvun kiipeilymaailmassa vielä varsinaisesti mielletty omaksi lajikseen (ainakaan Suomessa), vaan bouldereiden kiipeäminen oli pääsääntöisesti treeniä ja useimmiten poikkareita. 90-luvun puolivälin jälkeen sekä Tomi, että Saatsin Juha käväisivät kumpikin Fontsussa ja ajatus suoraviivaisemmistakin bouldereista heräsi. Vaikkakin Martin Nugentin klassikoita Metropolis” (7B) ja Melankolia” (7B+) Mellunmäessä pidettiin tuohon aikaan Suomen vaikeimpina bouldereina, niin samoihin aikoihin yhtä kovia bouldereita avattiin myös Jyväskylän ja Nokian suuntaan. Saatsin Juha kiipesi ensin Suolahden suuntaan reittejä kuten Licence to Piss” (8-/7B) ja Kokovartaloerektio” (8-/-7B) ja hiukan sen jälkeen Muuratsaloon Nakit ja muusin” jonka vaikeus on sittemmin asettunut jopa 7C:n kantturoihin.  Myös Remosen Jussi avasi oman tiukkiksensa Salamurhaajan”, jolle hän antoi ilmeisesti vaikeutta 8+ eli n. 7C. Nokialla Tomi taasen poikkaroi Pompaa” 7B+:san verran. Maaseudun pojat kävivät vuoron perään toistensa uusiin reitteihin tutustumassa ja Juhasta tulikin Tomin seuraava merkittävä mentor ja rinnallakulkija, jonka kanssa he muun muassa kävivät tutustumassa maailman tasoon kisakiipeilyn merkeissä.

Sekvenssi Pompaan, jolla Tomi osallistui omalta osaltaan boulderoinnin tason kiivaasen nostoon 90-luvun lopulla…

Yksi Tomin vankimmista rakkauden kohteista kiipeilyn saralla on ollut saittaaminen. Vaikkakaan sen harjoittelu ei Suomessa ole ollut maailman helpointa, on vuosikymmeniä kestänyt voimakestävyyden treenaaminen antanut tähän kiipeilyn kuningasmuotoon melko hyvän sitkeyspohjan, joka on mahdollistanut sen, että reittiä ei ole aina tarvinnut lukea edes välttämättä oikein. 1998 suomalaista kiipeilyhistoriaa siirrettiin Tomin toimesta uudelle levelille, kun hän kävi ensin Ceusen reissulla saittaamassa läjän reittejä välillä 7c- 7c+ ja syksyn reissulla Mallorcalla tipahti ensimmäinen 8a onsight, Football Fun”.

Sankarin fiilis ekan 8a onsightin jälkeen…

Merkittävää on, että tuohon maailmanaikaan 8a:n saittaaminen oli hyvin lähellä maailman ehdotonta kärkeä. Samalla retkellä Tomi kokeili tavoistaan poiketen muuvit reittiin nimelta Comando Madrid” 8b+. Spekulointi jälkeenpäin on aina helppoa, mutta Tomi hieman pahoitteli, ettei ottanut kyseiseen reittiin saittiyrkkää tuolloin sillä toisella yrityksellä se oli mennyt luvattoman helposti. Toisaalta hän oli hyvillään, sillä ehkä aika ei olisi silloin vielä ollut kyseiseen suoritukseen kypsä ☺. Monelle kiipeilyn harrastajalle herran ehkä merkittävimpänä saittisuorituksena lienee kuitenkin Falkberget-klassikko Matador” 8a jonka osalta legenda kertoo herran pakitelleen reitin kruksista mentyään sekvenssiin ensin vääräkätisesti. Mene ja tiedä, mutta suorituksena hämmentävä…

Kisailua aikana, jolloin vedettiin listoista kilpaa niin pitkään kuin jaksoi…

Tomin kanssa turinoidessa käy rivien välistä merkittävästi ilmi miten suuri merkitys kiipeilyssä linjoilla, kiven laadulla ja kiipeilyseuralla hänelle on ollut. Tomin kohdalla yksi ensimmäisiä rakkaussuhteita kiipeilyreittiin oli syntynyt Patrick Edlingerin klassikkoon Take it or, Leave it” 8a Verdonissa. Kyseinen rakkaussuhde syntyi 90-luvun alussa, kun nuori mies oli ostanut Akateemisesta kirjakaupasta saksalaisen Rottpunkt-lehden, jossa oli kuva kyseisestä reitistä Verdon-artikkeliin yhdistettynä. Loppujen lopuksi kyseinen multipitch antautui monen mutkan jälkeen vuonna 2012 ja tarinan kaari sai päätöksensä. Kyseisen reitin kuvat on otettu samalla klassisella tyylillä (ja saman klassisen kuvaajan toimesta), kuin Tomin samana vuonna avaama trädisuperklassikko Hiidenkirnu” 8a. Eli köysi pulttiin kiinni (tai hiidenkirnun osalta kallion juureen kiilaan), tarpeeksi löysää köyteen, jotta siihen uskaltaa hypätä kuvan ottamisen jälkeen. Vaimo jumaroimaan kallion päälle kameran kanssa ja ottamaan klassikkokuvia. Jos tuo ei ole rakkautta, niin mikä on?

HC-tyylillä kuvattu kiipeilylehden kansikuva Suomen hienoimmasta halkeamasta. Hiidenkirnu 8a. @Mina Nytorp

En malttanut myöskään olla kysymättä, onko Tomi koskaan harmitellut sitä, ettei laittanut kaikkea yhden kortin varaan ja lähtenyt koettamaan rahkeitaan ammattilaisuudessa. Tähän pohdintaa haastattelussamme.

Rakkautta käsityöhön…

Teemaa pohdiskelimme myös yhden Tomin pitkäaikaisimmista kiipeily-ystävistä, elikkäs Mannin Olli-Petterin kanssa. OP kiteytti mielestäni oman näkökulmansa mainiosti. ”Mikäli haluat tehdä töitä, olla hyvä perheenisä ja samalla maailman eliittiä kiipeilyssä, ei voi havitella sitä, että olisi kiipeilyn osalta sitä kaikissa osa-alueissa vaan on valittava taistelunsa”. Tomin osalta tämä on toiminut siten, että herra on rakentanut itselleen yhden Suomen hienoimmista (ellei hienoimman) koticaven ja mahdollistanut treenaamisen näin aina kun se itselle sopii. Kun siihen lisätään Tomin oma ajatus siitä, että sanontahan sanoo ”Vahvista vahvuuksiasi”, on kokonaispaketti melko lailla valmis. Hän kertookin treenaavansa melko lailla joka päivä jonkin verran ja aina voimakestävyyttä. Kuulostaa hullulta, mutta on toiminut häkellyttävän hyvin jo kolmisenkymmentä vuotta… Vaikkakaan herra ei ehkä ole dynaamisten muuvien ja koordinaatioloikkien velho, on pienestä otteesta huonoilla jalkaotteilla vetäminen jotain sellaista mitä en ole muualla livenä nähnyt. Treenaamisesta teemme toivottavasti oman jaksonsa vielä kevään aikana.

Loppuun vielä haastattelutuokiomme paikaksi valitun puusepänverstaan seinälle taltioituja kuvia Verdonista ja Silbergeieristä.

Verdon, Silbergeier

KATSO ALTA VIDEO ANTIN JA TOMIN JUTUSTELUTUOKIOSTA

VIDEO: Marko Kauko

Scroll to top