Viime viikonloppuna 23.-23.10.2021 Vantaan Kiipeilyareena Tammistossa järjestettiin boulderoinnin SM-kisat (kiitokset hienoista kisoista Kiipeilyareenalle!). Sekä yleisöllä, että urheilijoilla tuntui olevan hymy herkässä kun pitkän tauon jälkeen suomalainen kiipeily-yhteisö sai luvan kokoontua yhteen kiipeilykilpailuiden merkeissä! Kyllä tätä oltiinkin odoteltu jo kovasti! Lauantai-illan finaaleissa tunnelma oli katossa ja odotukset kovia monen kiipeilijän suhteen. Vaikka miesten sarjassa taso onkin vuosien varrella ilahduttavasti tasoittunut, niin silti monen katsojan mielissä takuuvarmasti jyskytti oletusarvona, että ”taas se Andy tulee ja flässää kaikki reitit”…
Karpoilla oli torstai-illan ratoksi ilo- ja kunnia päästä haastattelemaan tuoretta boulderkiipeilyn Suomen mestaria Anthony Gullstenia! Maailmanstaran haastattelu oli ujoille Karpoille tottakai varsin jännittävä paikka, mutta oletteko ikinä ajatelleet, että näitä samankaltaisia tunteita (jännitys ja epävarmuus) löytyy myös ammattikiipeilijän elämästä? Vai hetkinen, pitääkö Andy itseään edes ammattikiipeilijänä?
Onko jännittävämpää osallistua Maailmancupiin vai Suomenmestaruusmittelöihin? Entä millaisia haaveita mestarin tulevaisuus pitää sisällään kisarintamalla tai ulkokiipeilyn suhteen? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia ja jotkut niistä olivat ainakin meille yllättäviä, jopa riemastuttavia! Jos löytyy tunti ylimääräistä aikaa vaikka lenkillä, suosittelemme painamaan play-nappia ja kuuntelemaan nuoren mestarin ajatuksia. Vaikka Karpot ovat herran kiipeilysuorituksia arvostaneet suuresti jo vuosia, nousi tällä kertaa karvahattu päästä myös herran nöyrästä ja rehellisestä tavasta suhtautua elämään (ja kiipeilyyn…) 🙂
Katso haastattelu alla olevasta videosta!
Syksyn 2021 teemana tuntuu olevan pitkien, jopa kiipeilyuran mittaisten tavoitteiden kellistäminen. VOEMAn oman reitintekijä/kiipeilyvalmentajan Kalle-Pekka ”Keipsi” Lappalaisen kohdalle tällainen merkkipäivä osui viime sunnuntaina 24.10. Tynnyrikivellä ”Kovasikajutun” kanssa painiessa.
Keipsin ja ”Koviksen” yhteinen viha-rakkaussuhde alkoi jo vuonna 2016 heti Mestari Romppaisen avattua kyseisen kuningaslinjan. Alkuun kyseessä oli samanlainen suhde, kuin pikkupojalla Dallasin Pamelaan: Saavuttamaton, mutta ultimaattinen haave. Työstely olikin tuolloin lähinnä muuvien tapailua kiven muiden reittien totisemman työstön lomassa. Parin ensimmäisen vuoden aikana kaikki muuvit löytyivät yhteistyössä Korholan Tapanin kanssa ja ajatus jonkinlaisten linkkien kasailusta syttyi. Reitin jyrkkä (lähes katto) alaosa pitää sisällään Keipsin betalla 12 käsimuuvia ja vähintään saman verran jalkamuuveja. Suurin osa muuveista tehdään huukeista, joten ländin kivisyys tekee niihin melkoisesti kuumotuskerrointa. Pädien lisääntyminen vuosien varrella vähensi henkisyyskerrointa ja 2018-19 reitin alaosa meni ensimmäisiä kertoja kahdessa osassa. Vasta tässä vaiheessa nuori Padawan alkoi pohtimaan, että reitti voisi olla ihan oikeasti hänen saavutettavissaan, eikä pelkästään hieno kattokomperssio, jossa voi käydä treenaamassa hienoja muuveja…
Varsin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että reitin kahdessa osassa kiipeäminen ei tämän reitin kohdalla todellakaan tarkoita sitä, että se olisi menossa. Jossain vaiheessa tirehtööri huomasi, että reitistä oli tullut päähänpinttymä ja kun työstösessioita alkoi olla alla jo kymmenittäin takaraivossa alkoi painamaan ajatus, että ”kaikki odottavat, että minun pitäisi kiivetä tämä reitti (vaikka luultavasti kukaan ei oikeasti mitään paineita asettanutkaan…). ”2019 syksyllä tai 2020 keväällä sain myönnettyä itselleni, että reitillä käyminen alkaa tuntua pakkopullalta ja se ”kiva” alkaa samaa vauhtia katoamaan muustakin kiipeilystä”.
Koronakevät 2020 pelasti kiipeilijät loistavilla keleillään ja Keipsi päättikin tuolloin jättää reitin (ehkä jopa pysyvästi), koska se ei vain tuntunut etenevän mihinkään suuntaan kuukauden simulaattoritreenin jälkeenkään. Loistavat kelit, hyvä seura ja lähes rajaton määrä hienoa kiivettävää Itä-Suomessa tarjoilivat vastineeksi ehkä parhaan kiipeilykevään koskaan ja aito kiipeilyn ilo ja motivaatio alkoi taas useiden hyvien toppausten myötä löytyä.
Hyvän fiiliksen myötä pakun nokka taas kääntyi kohti ”Kovista”. Vanhat linkit löytyivät selkärangasta ja motivaatio oli projektoinnin suhteen oli taas korkealla. Jotta kaikki ei olisi kuitenkaan niin simppeliä, herra mursi ranteensa reitinteon lomassa ja taas oli aika kasailla itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin… Samaan aikaan myös sen hetkisen vuokrakämpän sisäilmaongelmat synnyttivät massiiviset allergiset reaktiot koko kropan hilseillessä ja kutistessa. Tässä vaiheessa mikään kiipeily ei luonnollisesti juurikaan napostellut pätkän vertaa. Iho-oireiden kanssa painiskellessa meni vajaa vuosi ja ne alkoivat hellittää vasta 2021 keväällä, kun Keipsi lähti elämänkumppaninsa kanssa Itä-Eurooppaan lomailu/kiipeilyreissulle pariksi kuukaudeksi. Rento köysikiipeily antoi myös kropalle aikaa palautua vuosien aikana hankituista tulehdustiloista eikä tehnyt huonoa myöskään mielelle.
Karma antoi kesälle 2021 pikku lisämausteen, kun reitintekijäkumppani Romppainen loukkasi polvensa, eikä pystynyt tekemään reittejä (tai varsinkaan testaamaan niitä) VOEMAlla normaaliin malliin. Tästä syystä kuormitus kesän aikana oli varsin vahvasti plussamerkkinen, mutta onneksi kropassa ei mikään tällä kertaa hajonnut. Jälkeenpäin ajatellen koko kropan överirasitus saattoi toimia kyseiselle reitille jopa jonkinlaisena ”superkompensaationa”.
Kesän 2021 lällerökelien jälkeen syksyn ensimmäiset viileät kelit saivat aikaan ainakin fiiliksessä dramaattisen muutoksen. Huippukeleillä high pointit siirtyivät viimeiseen vaikeaan muuviin, mutta lähetysjännitys ei kuuden vuoden työstön jälkeen meinannut muuttua ihan oikeasti ajatukseksi siitä, että reitti oikeasti olisi menossa. Kavereille laitetut viestit, joissa hän vakuutteli reitin tipahtavan seuraavassa sessiossa tuntuivat ennemminkin vakuuttelulta itselle, mutta loppujen lopuksi ne ehkä saattoivat jopa hiukan lisäboostia tuodakin.
”Mulla on ollut monesti tapana kämmiä reittejä niiden helpoissa toppauksissa, joten tällä kertaa Samin sanat, että ”Nyt harjoittelet sen loput niin hyvin, että se menee unissaan vaikka ilman käsiä!”
Reitin puolivälin kahvalta lähdettäessä on jäljellä vielä n. 4 metriä hänkkäävää halkeamaa, joka kiivetään kahden kiven välissä. Korhosen Tapsa pohti joskus ääneen, että loppuhalkemaa kiivetessä ei enää tarvitse spotata, mutta pitää varata mukaan jauhelihalaatikko mukaan, jos sieltä joku päättää pudota…
”Lähetyspäivänä Samin sanat toppauksesta kävi taas mielessä ja tästä syystä kiipesinkin yläosan lähetyspäivänä lämppäriksi vielä pariin kertaan ja merkkailin/ mankkailin otteet huolella. Löysinpä vielä halkeamasta suhteellisen hyvän jammin, johon käsi piti vain tunkea kyynärpäätä myöden”.
”Varsinaisessa sendissä kaikki osui kohdalleen ja aiempaan highpointiin saapuessa fiilis oli lähinnä hämmentynyt. Sain nopeasti ajateltua, että jokainen muuvi murahduksen saattamana on lähempänä joskus tulevaisuudessa siintävää lähetystä, kunnes yllätinkin itseni ja pääsin hyppäämään puolivälin kahvaa merkkaavaan hammaskahvaan… Olen onneksi omasta mielestäni suhteellisen hyvä pitämään pään kasassa korkeilla henkisillä reiteillä ja varsinkin sellaisessa maastossa, josta ei enää voi tippua. Kiven päällä olo oli klassisesti tyhjä”. Tähän olotilaan pystyy varmasti samaistumaan jokainen joka on joskus investoinut kymmeniä päiviä reitin projektointiin ja viimein sen kiivennyt…
Viimeisten vuosien aikana Keipsi kertoo kohdanneensa valmennushommissa lukuisia täysin erilaisia kiipeilijöitä ja vähintään saman verran erilaisia motivaation lähteitä. Lähes kaikkien kanssa on tullut puhuttua ulkoisen ja sisäisen motivaation erosta, mutta sitä siistimpää oli löytää tuo prosessin kaari tässä mittakaavassa omasta elämästään. Alkuvaiheessa into reittiä kohtaan sekä sessioihin liittyvät sosiaaliset kokemukset toimivat ultimaattisena sisäisenä motivaationa, joka vuosien varrella muuttui kuitenkin pakkomielteeksi ja sitä kautta johtivat jonkinlaiseen paineeseen (ulkoinen motivaatio) siitä, että toiset odottavat sinun kiipeävän reitin… Kun tuosta pakonomaisesta päähänpinttymästä pääsi taas eroon ja se jo aiemmin mainittu ”kiva” taas kiipeilyyn löytyi, oli reitti mahdollista kiivetä, kun siihen ei ollut pakkoa…
”Sendipäivä kiteytyi monella tapaa kaikkeen siihen, jota kiipeilyssä rakastan. Kun olin oman viha-rakkaussuhteeni päättänyt, oli Ellun (Elina Nevalainen) vuoro hypätä sendijunaan ja topata henkinen highball ”Kosmiset Parapäivät, 7A”, jonka jälkeen päivän kruunasi vielä Jonnan (Kivelä) pitkäaikaisen projektin ”Paha arkkitehti” 7A kellistyminen. Kumpaisellekin heidän reittinsä pitivät sisällään juuri niitä elementtejä, joissa he ovat kiipeilijöinä halunneet kehittyä”.
Loppukaneettina voidaan mainita Keipsin haluavan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet lukemattomia kertoja spottailemassa ”Koviksella” (näitä ovat esim. Jonna, Ellu ja Jari) sekä erityisesti elämänkumppaniaan Saraa, joka on sietänyt köljyrinnan päähänpinttymää jo vuosia ja jaksanut raahautua jopa henkiseksi tueksi reitin alle uskoa valamaan.
Katso Keipsin sendivideo alta!
Huomenna 24.10.2021 pidetään Suomen Kiipeilyliiton sääntömääräinen syyskokous jäsenseurojen edustajille. Tässä kokouksessa päätetään myös liiton hallituksen kokoonpano seuraavalle toimintakaudelle, joten katsoimme Karpojen asiaksi käydä kuulemassa viimeisimmät mietteet liiton puheenjohtaja Juho Riskulta.
Oulun kiipeilyseurankin puheenjohtajana toimiva Risku loikkasi SKILin puheenjohtajan syviin saappaisiin kesän 2021 alussa, kun silloinen puheenjohtaja luopui tehtävistä erinäisten syiden vuoksi. Lähtötilanne oli vähintäänkin haastava, mutta kentältä on kuulunut Karpojen korviin kesän aikana positiivista viestiä siitä, että liiton purjeisiin on saapunut pitkään kaivattua tuulenvirettä.
Juttelimme Juhon kanssa muun muassa tulevaisuuden visioista, joiden osalta hän näkee tärkeimpinä osa-alueina ainakin liiton toiminnan läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden, sekä rahoituspohjan kasvattamisen/ vakauttamisen.
Puheenjohtajan toimen lisäksi huomisessa kokouksessa valitaan uuteen hallitukseen vaihtuvien jäsenten paikalle uutta verta, joten jokaisen jäsenseuran aktiivinen edustus on ensiarvoisen tärkeää. Siis siinä tapauksessa, että tavoitteena on viedä suomalaista kiipeilyä kohti 2020-lukua.
Jos suomalaisen kiipeilyn tila kiinnostaa, kurkkaa alta Juhon haastattelu!
27cragsia tai kiipeilyyn liittyvää sosiaalista mediaa seuraavat dedikoituneet kiipeilyn seuraajat ovat luultavasti törmänneet tällä kaudella itsensä parrasvaloihin krimpanneeseen Juho Seppälään. Vaikka Karpotkin ovat suhteellisen kieromielisiä kiipeilymedian vahtaajia, tuli nuorukaisen nousu suomalaisen kiipeilyn kirkkaimpaan kärkeen tällä kaudella hiukan puskista. Saimme ilon haastatella Juhoa ja avata hiukan tämän mustan hevosen taustaa ja kiinnostuksen kohteita kiipeilyn saralla!
Kiipeilyura alkoi nykytrendiä mukaellen sisähallilta nelisen vuotta sitten, kunnes sattumien summasta tie vei kauden 2020 alussa pihalle ja sen jälkeen nousukäyrä onkin ollut aikamoista. Koronakeväänä 2020 tipahtivat ensimmäiset 7A:t ja tasaisella tahdilla meno kiihtyi (ei vähiten sen vuoksi, että kaverit saivat ajokortteja ja kiville pääsy oli ylipäätään mahdollista) ja elokuun Affiksen retkellä tippuikin jo eka 8A, ”Mongooli” Kasvikenissa.
Toisen varsinaisen ulkokauden alku meni työstellessä useampaakin projektia, joista moni olikin mennä, mutta lopputulos oli perinteinen Not even close, but cigar… Lisukkeeksi saapui pieni sormivamma, joka laittoi herran kiipeämään helpompaa ja keskittymään määrään. Käännekohdaksi tykitykselle muodostui tarpeeksi lämpimät kelit heinäkuun lopulla, kun jo pidemmän aikaa työstössä ollut ”Hottentotti” 8A tipahti Mylliksestä ja heti perään Turun retkellä antautui Tomi Nytorp -klassikko ”Kellarijengi” 8A.
Juho pohtikin, että se jotenkin vapautti fiilistä ja tämän jälkeen lähes joka sessiolla tipahteli toinen toistaan vaikeampia reittejä joista erityisesti mainittaviksi nousevat seuraavat:
– ”Hottentotti assis” 8A+ ja samoilla lämpimillä ”One up” 8B. Herra itsekin pohti, että jälkimmäisen osalta olisi voinut olla viisautta käydä testaamassa yläosa köydellä, mutta kun ei malttanut :-). Juho analysoi kuitenkin, että ei mielestään ota turhia riskejä, vaan homma oli yläosassa koko ajan hanskassa.
– ”Fabergé egg” 8A. Toistonousu Andyn ilmaisen napakkaan reittiin Puroniityssä.
– ”Lada miestä kuljettaa assis” 8A+ Luohualla. Sendijuna pysähtyi elokuun puolivälissä Oulussa ja kyseinen Jani Lehtola -klassikko antautui vajaalla 10 yrkällä…
– ”Wave” 8A+. Tämä Andyn Sipoon ”Hypergravity” kivellä sijaitseva tekele taipui suhteellisen helposti, mutta koko linja ”Gravitational Wave” saanee vielä odottaa hetken.
– Habakoski -klassikko ”Armoton” 8B Mylliksessä. Ehkä kauden häkellyttävintä antia. Ensiyrityksellä pahamaineinen underimuuvi ei kuulemma meinannut edes lupailla, mutta asennon löydyttyä sendi tuli jo kuudennella yrkällä!
– ”La Fantaisie” 8A+ FA. Vahinkonousu Siivisen Markon jo putsailemaan linjaan. Tuloksena varsin tanakan näköinen voimakestävyyspläjäys, jonka ainakin Suomessa piipahtanut Niccolo Ceria ja Koposen Sami oli käynyt toistamassa.
Näistä ja monesta muusta rupattelimme kolmen vartin haasteluhetken aikana, joten jos haluat tietää lisää kauden komeetasta, ole hyvä ja katso haastisvideo alta!
Muista myös laittaa Young Padawan seurantaan Instassa: @seppalaf
Kesä ja alkusyksy menivät Karpojen osalta kelien päivittelyyn, mutta syyskitkojen saavuttua on aika päivittää myös suomalaisia kiipeilyuutisia. Alta löydät muutaman highlightin ja loppuja voit käydä kuuntelemassa Karpojen turinaosiossa, vaikkapa kiven alla jotta maltat pitää sen tarvittavan tauon projektia työstäessä.
Laatikaisen Anssia olemme hehkutelleet jo useamman kerran muun muassa kovasta duunista, jota herra on tehnyt ensinousujen ja access-kuvioiden hoitamisesta Ahvenanmaalla. Tällä kertaa hehkuttelun aiheena on herran pitkäaikaisen projektin kellistys. ”Ivan Drago, 7C+/8A” otti Anssilta parin vuoden aikana 76 sessiota ja noin 400 yritystä. Samalla toki syntyi Kaarinan kupeeseen ilmeisen hieno November Rain -bouldersektori, jossa on toistasataa reittiä hienolla lokaatiolla. Viha-rakkaus suhde reittiin syntyi syväksi ja Anssi pohtikin reitin toimineen hänen henkilökohtaisena treeniboardina, sekä fatcamppinä. Onnittelut!
Itseä jo aikuiseen ikään ennättäneenä urheilijana ilahduttaa aina se, että vuosien harrastamisen jälkeen voi kehittyä ja oppia uusia taitoja. Kiipeilyvalmennukseen kovasti panostanut Kirsi Kauko on muiden kiipeilijöiden valmentamisen ohella valmentanut myös itseään mainioin tuloksin. Viime talvena työn alle otettu dynaamisuus on tuonut tulosta ja kesällä kellistyivät esimerkiksi ”Old man and the Sea, 7B+” Lofooteilla ja ”Trumputin, 7B+” Sarkaselle, Etelä-Savossa. Varsinkin jälkimmäisessä Kirsin mittainen lihaskimppu saa dynota niinkuin ei olisi ennen dynonnut. Huhu kertoo, että perheen urosmerkkinen puoliskokin on ottanut vaimon vinkeistä vaarin ja tykitellyt kesällä 8 apareita kuin vanhasta muistista…
Update 6.9.2021:
Höpinöiden jälkeen Tamperelainen rumpalipoika Antti-Pekka Palmu oli lähettänyt suoraan Fontsusta tultuaan Virtavuon Antin klassikon ”Tapsan Lippa, 8A”. Koska reitti oli hänelle ensimmäinen kreidissään, Antti-Pekka kiipesi sen varmuudeksi kahteen kertaan. Videon löydät herran Instasta (nimim: @palmunantti)
Eteläisen Suomen reitintekijät ovat olleet topakkana myös ulkohommissa, sillä ainakin Antikaisen Olli sekä Kieman Sauli olivat käväisseet toistelemassa Andyn keväällä avaaman reitin ”Fabergé egg, 8A”.
Uudelle vaikeusasteelle siirtyminen on aina speciaalia. Jos kyseisen haasteen on itselleen asettanut tietoisesti, on se ehkä kaksin verroin siistimpää. Bergmanin Wille (Instassa: @willmountainman) oli elämässään vuonna 2014 jonkinlaisessa umpikujassa. Lääkiksessä aloitetut opinnot eivät tuntuneet omilta ja vuonna 2016 hän päättikin muuttaa elämän suuntaa ja lopettaa opinnot. Latu oli auki ja ulospääsyaukoksi päätyi ajatus maailman ympäri pyöräilystä. Herra ennätti puolessatoista vuodessa pyöräillä lähemmäs 20 000km, kunnes auto ajoi 90km/h vauhdilla takaapäin hänen päälleen Meksikossa. Onneksi köljyrinta tuosta turmasta selvisi ja pyörätuolissa istuessa syntyi päätös kiivetä viiden vuoden sisällä 8a, maksoi mitä maksoi.
Keväällä tavoite oli lähellä Kalymnoksella Daniboyn kanssa painiessa (siis sen reitin), mutta viimeistely jäi vielä suorittamatta. Suomessa projektiksi löytyi Nummisuutari Nummesta. Betan etsimiseen kului 12 sessiota ja varsinaiseen lähetystyöhön seuraavat 14. Mutta 50 yrkkää sekä oikean jalan sheivaaminen kannattivat, sillä syyskuun alussa nuorukainen löysi itsensä kilauttamasta ketjuja. Isot peukut!
Toisille uudelle (tai uusille) vaikeusasteille siirtyminen käy jopa hämmentävän jouhevasti. Parisen vuotta sitten kiipeilyn aloittaneen Ruusu Pekkalan nousukäyrän malli vastaa lähes naapurimaamme covidtilastoja. Aloitusvuonna taipui eka 7a ja tämän kesän/ syksyn Saksa-Itävalta mäkiviikolla neitokainen kiipesi ensin ensimmäisen 7b+:nsa ”Fat Patrol” ja melki heti perään tanakan ”Team Motivationin, 7c+”, kumpaisetkin Frankenjurassa. Oma osansa menestysreseptissä on varmaankin lahjakkuudella, vähintään toinen osa on hankittu kovalla duunilla ja kolmas (eikä varmasti vähäisin) löytyy elämänkumppani Samuel ”Pamu” Hammerista, joka on Ruusua ansiokkaasti valmentanut. Pamu on kouluttautunut kiipeilyn valmennushommiin ja hänen palveluitaan voi halutessaan tiedustella Kiipeilyareenan Salmisaaren toimipisteestä. Pamun hyvin tuntien voin luvata, että kyseinen herra tekee duuninsa varmasti antaumuksella ja bonariksi on vielä järjettömän mukava kaveri 🙂 Tässä tapauksessa myös tulokset puhuvat puolestaan. Nopealla laskutoimituksella voisi olettaa, että mikäli Ruusu pääsee treenaamaan talven ehjänä, voisi kaudelle 2022 odottaa 8b/+ tikkiä… 😉
Vuorikiipeilymme ykköstykki Juho Knuuttila on ehtinyt kesän aikana kaikkialle Karakorumin ja Norjan välillä. Karakorumissa tikkilistalle tipahti ensinousu 6000 ja rapiat korkealle vuorelle, mutta päätavoite jäi tällä kertaa vielä haaveeksi liian lämpimien kelien puolesta.
Norjaan siirryttyään herra kiipeili pois vanhoja klassikoita ja siinä ohessa avasi Google Earthista bongaamansa erityisen upean linjan 848m korkealle Storskivan länsifeissille Moskenesoyn saarella. Misha Mishinin kanssa avattu ”Orneeggen” pitää sisällään vaikeutta Norski seiskan ja teknisen C1:n verran.
Juhon ja muun muassa Hilanderin Laurin mielenkiintoisia mietteitä voit käydä kuuntelemassa lisää Kiipeilijäpodcastissa, jonka löydät esimerkiksi Spotifystä.
Katso alta Karpojen spekulaatiovideo, jossa käydään läpi Suomikiipeilyn tapahtumia huomattavasti kattavammin!
Kiitokset ja ensikertaan!
– Karpot
VOEMAn talviaukioloajat (1.9.2024 alkaen)
MA – PE 15.00 – 21.00
LA – SU 12.00 – 18.00
Poikkeavista aukioloista ilmoitellaan sivuston ajankohtaista -osiossa.
VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus
Kaivotie 23
70700 KUOPIO
email. info@voema.net
puh. 040 522 2655