kuopio

Karpolla on kasi aa – Suomikiipeilyn uutisia osa 4/2021

SUOMIKIIPEILYN UUTISIA OSA 4 / 2021

Touko- kesäkuuhun toivotut lähetyskelit eivät koskaan saapuneet ja talvi muuttui tänä vuonna suoraan helteeksi. Kevään ja alkukesän lähetystyörintamalta löytyy kuitenkin joitain erinomaisia suoritteita ja Karpojen suureksi iloksi suomalaisen kisakiipeilyn kilpi on alkanut pitkästä aikaa kiillottumaan. Maailmancup Insbruckissa tarjosikin suorastaan erinomaisia näyttöjä Suomen joukkueen osalta! Tästä hurmioituneena Karpot lupautuvatkin sujahtamaan kesän ja syksyn aikana useampaankin kertaan kotimaisen kisakiipeilyn syövereihin… Tämänkertaisen haastattelun kohteeksi saimme kunnian pyytää joukkueen emon ja huoltajan Enni Bertlingin. Ennihän on hankkinut omat kannuksensa jäätävillä suoritteilla jääkiipeilyssä, mutta sydän on pullollaan kisakiipeilyn eteenpäin viemistä kaikilla tuen keinoilla, joita haasteluhetkessä pääsemme hiukan raapaisemaan. Sitä ennen kuitenkin alkukesän sendejä.

TEAM FINLAND Insbruckissa 2021 (vasemmalta: Ilmari Piiroinen, Mikael Suihkonen, Roosa Huhtikorpi, Enni Bertling, Laura Loikas, Anthony Gullsten ja Axel Lindfors)

Boulderuutiset

Pohjola

Pohjolan uutiset alkavat Rovaniemen Vuoristoklubin pj:n Asta Heikkalan bouldersuorituksilla. Kevään ja kesän aikana tikkilistalle ovat tipahtaneet sekä ”Pimp my Ride extension” 7C Martti Servo -kiveltä, sekä ”Cafesito” 7C niminen Jani Lunnas -klassikkotraverse Hiidenkirnuilta. Kyseiset reitit eivät takuulla tule olemaan kyseisen voimanpesän kauden kovimpia suoritteita, mutta erityisen merkittäväksi niiden osalta muodostuu talvella operoitu polven eturistiside. Toivotamme pikaista paranemista ja jäämme odottamaan innolla syksyn lähetyskelien sendivirtaa…

Asta ja Pimp My Ride Extension 7C (Kuva: Joonas Satta)

Oulun ihmepoika Tuukka Simonen jatkaa tasaista lähetystyötä retkeillen ympäri kotimaata. Kevään lopulla nuorukainen käväisi tikkaamassa Sipoossa Andy Gullstenin avaaman ”Waven” 8B ja jatkoi siitä lähemmäs kotialueen tarjontaa kiipeämällä Pyhännän kiveltä Jani Lehtolan klassikon ”No Man’s Land assis 8A+”. Jälkimmäinen olikin tarjonnut Tuukalle jopa hiukan yrittämistä. Uusi Etelä-Suomen kiertue hellelähmeröissä kesäkuussa sujui keleihin nähden kohtuullisesti ja Rauman huudeilta flässinä antautui Vainion Tuomon avaama minilinja ”Child’s Play” 8A ja Nousiaisista Kelloniemen Ilarin muutamia vuosia sitten nousema ”Lurppikerho” 8B. Lurppikerho on jyrkkää ja leveää boardityylistä kompressiopaukutusta soveltuen erinomaisesti Tuukan  vahvuuksiin. Nuoren urhonkaan mielestä +180cm sylivälistä ei kyseisellä reitillä ole haittaa… Helpompi kiivetä, jos kädet yltää kompressiossa molemmille otteille (toim. huom.). Myös  perinteistä Myllistä käytiin tyhjentämässä muun muassa ”Koopan”, ”Hattivatin” ja ”Hottentotin” verran. Kyseiset 8A:t eivät Tuukan tasolle ole enää muutoin, kuin lähetyslämpötilan vuoksi maininnan arvoisia…

Etelä-Suomi

Etelä-Suomessa nuorukaisosasto ehti sendailla ennen kelien lämpenemistä varsinkin Mylliksellä. Yhden käden leuanvetokyvystä ei ilmeisesti haittaa edelleenkään, sillä Haapakosken Samin ”Armottoman” kiipesi ainakin lihasten lesodius Tomi Salo ja ilmeisesti myös Emil Lamppu. Tomi käväisi myös mantteloimassa erittäin hienon näköisen Nallen avaaman ”Sharin” 8A reitin ja Emil ilmeisemminkin myös Habakosken ”One for Sorrowin” 8A. Jälkimmäiseen highballiin kävi oman nousunsa myös nimettömän ilmiannon mukaan kipaisemassa Epuista ainoa, eli Eppu Ainoa. Etelä-Suomessa pysyen keväällä itsensä kovaan kondikseen piiskannut Erik Juslen on kiivennyt ainakin ”Mongoolin” 8A, ”Raadelman” 8A sekä ”Unholan” standin 8A.

Itäisempi Suomi

Itä-Suomen Imatralla jo aikuisen miehen ikään ja vielä aikuisemman miehen pituuteen ennättänyt Juha Olli jatkaa kevättä innolla, kun kädet ovat kerta tykityskunnossa. Vielä yksi projekti antautui viimeisillä kevätkitkoilla kantaen nyttemmin nimeä ”Betauros” 8A. Herra on ilmeisesti nimikoinut reitin itsensä mukaan, sillä Juhahan on kuuluisa siitä, että kykenee antamaan useimmiten reiteille sopivan betan jopa kiipeäjän pituusominaisuuksien mukaisesti.

Kuopion paksuimmista haubereista vastaava Asko Hänninen rasvasi varvashuukkinsa ja kävi tekemässä toistonousun savolaiseen toehooktestpieceen, elikkäs reittiin nimeltä ”#neverstopthemadness” 8A. Asko arveli, että reitti saattaa olla hitusen helpompi pidemmälle, koska yltää käyttämään parempaa jalkkista alussa ja yltää asettamaan ensimmäisessä muuvissa tarvittavan toehookin suoraan otteelle jo patjalta käsin.

Asko ja #neverstopthemadness 8A (Kuva: Askon salaiset videoarkistot)


Köyseilyhommat (koko Suomi ja muu maailma)

Kesän köysisesonki jäi valitettavan lyhyenlännäksi, mutta joitakin mielenkiintoisia lähetyksiä aikaan on kuitenkin saatu. 

Axel Lindfors sai kellistettyä Nummesta hänelle jostain syystä pikku-nemesikseksi muodostuneen ”Jaakobin painin” 8b+. 

Jo aiemmin mainittu väkevä Emilia Venäläinen on ottanut setämiesten neuvoista vaarin ja lähtenyt haastamaan itseään vaikeammilla reiteillä. Kesäkuumalla antautui Karkauden kalliolla kallion nimikkoreitti, Haakanan Ramin avaama hieno ”Karkaus” 7c+. Huhu kertoo Emilian työstelleen myös kahdeksannen vaikeusasteen reittiä niin vakuuttavasti, että kelin edes hiukan viiletessä taso luultavimmin siirtyy seuraavalle numerolle… Jäämme odottelemaan innolla!

Emilia ja ”Karkaus” 7C+ (Kuva: @soilbergs)

Etelä-Karjalan trädmaister Markus Hasla lähenee myös kahdeksatta vaikeusastetta, mutta hänen tapauksessaan luomukiipeilyssä. Reittinä Pärkänvuoren klassikko ”Päiväuni” 7c+.

Keskikesän kiistattomaksi kiipeilypäälliköksi Karpot valitsevat Tampereelta Jyväskylään residenssinsä muuttaneen köljyrinta Ola Laitisen. 30 asteen helteet eivät ole herran lähetystyötä estäneet, vaan Simpeleen Haukkavuorelta tipahti Jani Lunnaksen avaama lyhyt ja ytimekäs ”Kivifetissi 8a+”. Kyseisen kompressiokantin slouppaava vasemman käden kantti ei ainakaan pitävämmäksi muutu, kun siihen aurinko lällittää koko päivän… Ola itse pohti, että merkittävintä hellekeleillä kiipeilyn osalta nyt kesällä on ollut se, että nahkat ovat kestäneet yllättävän hyvin. Ja kun nahkat ovat kestäneet, on voinut vain puristaa hiukan kovempaa. Varsinaista sendiä oli edesauttanut myös alppilähtö ja aamulla hiukkasen puhaltanut tuuli.

Ola syyllistymässä ”Kivifetissiin” 8a+

Italiassa miehet ei todistetusti muutu spagetiksi, sillä myös edellisistä Karpojaksoista tuttu Miettus Ville on täräytellyt itsensä kahdeksannelle vaikeusasteelle myös köysirintamalla. Trentossa Isolaccia sektorilta antautui reitit ”Rockstar” sekä ”Zanca marcia”, molemmat 8a vaikeutta.

Katso alta virallinen Karpolla on kasi aa lähetys!

#OLDDOGNEWTRICKS PART 19

Vanha koira uudet kujeet, part 19 (Circuitit ja treenaaminen)

Alkuvuoden treenaamisen osalta selkäranka on meinannut hiukan napsua (kuten varmaan useimmilla) koronan, karanteenien, epätietoisuuden ja talven (joka ei tunnu loppuvan ikinä) vuoksi. Koska omat treenipaikat Mikkelissä ovat kiinni ja näillä näkymin pysyvätkin kiinni varmaan toukokuuhun saakka, on omaa hiilijalanjälkeä valitettavasti kasvatettava liikkumalla sinne missä hallitulla riskillä voi treenihommia mielekkäästi hoitaa.

Parin -kolmen viikon karanteenijakson jälkeen nahkoja syyhytti seinälle pääseminen ja kiipeäminen niin paljon, että tendoissa kihelmöi. PT Vatasen, eli Lappalaisen ajatus olikin tehdä kisamuotoinen treeni, jossa taottaisiin kolmen tunnin aikana mahdollisimman iso määrä reittejä. Samalla kertaa päätimme valottaa hiukan verhoa VOEMAn circuittien takana. Mitä circuitit ovat? Miksi VOEMAn seiniltä niitä löytyy? Miten harrastaja niitä voi hyödyntää? Pyrimme avaamaan hallin reittivelhojen kanssa muun muassa näitä kysymyksiä hiukkasen ja bonariksi pääsin itse testaamaan itselle koskemattomat kierrokset.

Antti valmistautuu suorittamaan punaisen circuitin yhdeksännen reitin klassista ”peukalomätsimuuvin”…

Vaikkakin olen circuitteja kiivennyt jo aiemmin, tuli tällä kertaa pohdittua niiden käyttämisen hyviä (ja huonoja) puolia omakohtaisesti. Merkittävin plussapuoli löytyy varmaankin siitä, että jokaisessa cirkuitissa on 10 erilaista reittiä, joiden avulla on tarkoitus joko oppia uutta tai mahdollisesti vahvistaa johonkin osa-alueeseen liittyvää heikkoutta. En ollut aiemmin tullut pohtineeksi niiden merkitystä myös reitinteon kannalta. Kun jokaiseen 5 circuittiin on tarkoitus saada 10 eri tavoilla kiipeilijää haastavaa reittiä tarkoittanee se sitä, että reitintekijät joutuvat oikeasti kommunikoimaan keskenään ja suunnittelemaan kokonaisuutta tätä näkökulmaa silmällä pitäen. Mikäli itse asuisin Kuopion suunnalla, käyttäisin circuitteja varsinkin peruskestävyyden ja voimakestävyyden treenaamisessa. Harjoituksen mielekkyyden ja kuormituksen tasaisuuden kannalta reittivalikoiman laaja skaala toimisi mainiosti. Haasteena omalta osaltani näkisin addiktoituvan luonteeni. En varmaankaan malttaisi olla kellottamatta kullekin cirkuitille aikaa ja toisaalta punaisen circuitin läpäisemisestä tulisi luultavasti päähänpinttymä.

Joka tapauksessa suosittelen kyseisiä kierroksia ehdottomasti kokeilemaan, jos Savon sydämessä päättää piipahtaa ja muidenkin hallien osalta pohtisin kyseisen työvälineen käyttöä, mikäli ne eivät vielä käytössä ole.

Katso alta videonpätkä, jossa vanha dogi kuolaa sinisen circuitin parissa ja mahtuupa mukaan myös vähän aiheesta höpöttelyäkin!

HUOM! Video on kuvattu VOEMAn aukioloaikojen ulkopuolella pienen sisäpiirin läsnäollessa…

Savon vaikeimmat boulderit?

Jostain syystä nyt tullee paljon  kysymyksiä ”Mikä on Savon vaikein boulderi”? Kerta toisensa jälkeen tähän joutuu antamaan tylsän vastauksen ”riippuu ihan kiipeilijästä mikä reitti on kenelle vaikea ja mikä ei”… 

Kannattaako siis Savvoon lähtee vaikeiden reittien perässä? No tokkiisa! Tässäpä listattuna Pohjois-Savon vaikeimpia bouldereita ja muutama sana infoa jokaisesta, jotta saadaan Savon matkailu aivan uudelle levelille 😉 

Nää nyt tulee ihan missä sattuu järjestyksessä:

Kovasikajuttu 8a+

(Suonenjoki, Vehvilä. Ensinousu Sami Romppainen 2014. Toistot: Sami Koponen).
”Jyrkkä kompressiopaukuttelu hyvillä otteilla. Ei yksittäistä vaikeaa muuvia, vaan tasaista huukkailua ja kantin paukuttelua hänkin loppuun saakka. ”  Lue täältä lisää ja katso video!

Spice Ice 8a

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Koponen 2016. Toistamaton.)
”Teknistä vertikaalikrimppailua alussa ja loppuun kunnon dyno!”

Nepenthe 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Jere Jurtig, Sami Koponen).
”Uljas miedosti hänkkäävä kantti Viitaniemen meteoriittikivellä. Alussa sormekasta ja teknistä kiipeilyä, helpottuu loppua kohti, mutta loppuun saakka saa ihan skarppina olla…” Video löytyy täältä!

Fail Compilation 8a

(Neulamäki, Kuopio. Ensinousu Ville Koskela 2012. Toistot: Sami Romppainen, Sami Koponen. 
”Jyrkkä, poweri alku, jonka jälkeen tekninen asentojuttumuuvi. Toisille poweriveto sloupperiin on vaikeampi ja toisille balanssimuuvi. Hieno klassikkoreitti! Koskelan klassikkovideo löytyy täältä.”

L’Enfant Sauvage 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton)
”Lyhyt ja ytimekäs kompressioreitti Viitiksen rantakivellä. Aivan helemi kivenlaatu. Videon löydät täältä

Atlantis 8a

(Varkaus. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistot: Sami Koponen, Rami Haakana, Jere Hurtig)
”Powerikattoboulderi. Vaatii hieman sormilta, mutta aika paljon enemmän corelta. Selkeä kruksimuuvi, slouppaavaan pinchiin veto kroppa hankalasti sivuttaisessa asennossa. Katso video täältä

Aina mun pitää 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2015. Toistot: Sami Koponen).
”Miedohkoa powerihänkkiä ja kruksissa oikeesti pienet otteet, yhden sormen krimppi ja kahden sormen krimppi. Alkulämpimät pienellä dynolla… Videon löydät täältä

Fire Walk With Me 8a

(Viitaniemi, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton).
”Huonot otteet sekä käsien että jalkojen osalta. Pari napakkaa ja todella tarkkaa  muuvia. Assis vielä projektina…”

Attentaatti 8a

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton).
”Slouppereita ja asentojuttuja loistavalla kivenlaadulla. Tekninen ja varmaan myös vähän kitkariippuvainen. Tahkon huipulla, eli hienot maisemat kaupanpäälle”

Feet Into Mud Fist To The Sky 8a

(Rauhalahti, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2012. Toistamaton.)
”Vaatii sormivoimaa ja nahkaa. One move wonder. Video löytyy täältä”.

Chaos 7c+/8a

(Petonen, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2010. Toistot: Ville Koskela)
”Aikalailla one move wonder tämäkin. Pieniä otteita hänkillä ja alussa tekninen huukki. Video löytyy täältä.”

Hooligans holiday 7c+/8a

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu: Sami Romppainen 2016. Toistamaton)
”Huligaanin directi lopetus. Tricky sequence. Korkea reitti..”

Show Must Go On! 7c+

(Vehvilä, Suonenjoki. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Aika lenkkariefektireitti. Olevinaan hyvät otteet, mutta vähän vaikeat asennot. Hyvän kokonen linja tämäkin”.

Versus 7c+

(Tahko, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2016. Toistamaton.)
”Kompressioreitti. Huonot jalat. Tekninen”.

Ode To The Fontainebleau 7c+

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.
”Tekninen reitti huonohkoilla otteilla ja vaikeahkoilla asennoilla”.

Savolainen Tango 7c

(Riverboulders, Kuopio. Ensinousu Sami Romppainen 2011. Toistamaton.)
”Savolainen släbiongelma. Kiero kun mikä.”

No niin, nyt ei muuta kun matkalippuja hommaamaan ja Savon reissua kehille! Kysymyksiä saa heitellä vaikka tuohon kommentteihin tai privana jos tulee jotain mieleen. Guidoksikin voidaan lähteä aikataulujen puitteissa 🙂

Problem Of The Week – kisareittejä ilman kisoja

Idea viikonreitistä syntyi viime keväänä ajellessani kotiin Helsingin Boulderkeskus Isatiksessa järjestyn reitintekokouluksen jälkeen. Koulutusta oli pitämässä maailmalla arvostettu ranskalainen  reitintekijä Tonde Katiyo. Koulutuksen jäljiltä olin täynnä intoa kisareittien tekemiseen ja aloin heti miettimään miten niiden tekemistä pääsisi treenaamaan enemmän. Aloin pyörittelemään asiaa päässäni ja tajusin samalla, että meillähän on toinenkin ongelma: Myöskään kiipeilijät eivät pääse kovin usein kiipeämään kisareittien tyylisiä reittejä. Kaikista kisastreameista näkee kyllä mitä vinkeimpiä boksiviritelmiä, mutta normaali kiipeilyn harrastaja ei pääse niihin liiemmin koskemaan. Reitinteon kannalta ongelmaksi muodostuu seinäpinta-alan, boksien sekä oikeanlaisten otteiden rajallisuus. Kiipeilykeskuksessa täytyy olla kuitenkin tarjolla paljon monenlaisia reittejä jokaiseen vaikeusasteeseen ja tämä sanelee raamit reitintekoon. Kisareitin tyyliset boksireitit vievät paljon tilaa, eli yksi reitti valtaa käytännössä aina kokonaisen seinäprofiilin. Eli jos tekisimme VOEMAlle pelkästään tämäntyylisiä viritelmiä niin meillä olisi seinillä yhteensä noin 10 reittiä 🙂

Problem Of The Week 

Jaakko painii boksien kanssa

 

Pelkällä powerilla ei pärjää

Yhtenä tärkeänä näkökulmana viikon reittien suunnittelussa pidän  muuvien laajaa teknistä skaalaa. Reitteihin pyritään ujuttamaan muuveja, joiden selvittäminen perustuu oppimiseen ja ne testaavat kipeilijää eri osa-alueilla. Muuvit voivat vaatia esimerkiksi koordinaatiota, jalkatekniikkaa, hermotusta, tasapainoa, reitinlukutaitoa tai henkistä kanttia. Haluamme innostaa kiipeilijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia kiipeilytyylejä ja eri tyylisiä muuveja. Pelkällä voimalla runttaamisen sijaan täytyy siis oppia liikkumaan oikein. Tähänhän kiipeily pohjimmiltaan perustuu – liikkumiseen seinällä.

Kisakiipeily on jatkuvasti mennyt yhä kauemmas ulkokiipeilyn tyylisestä intensiivisestä krimppailusta. Tähän löytyy mielestäni hyvinkin looginen selitys. Kovatasoisissa kilpailuissa kiipeilijöiden voimatasot ovat kautta linjan hyvinkin korkealla tasolla ja paremmuusjärjestykseen laittaminen alkaa olla melkoisen vaikeaa (ja erittäin tylsää) pelkästään voimaominaisuuksia testaamalla. Kiipeily on taitolaji, joka vaatii monipuolista osaamista ja toki kaikkia näitä ominaisuuksia täytyy mitata tasaisesti kautta linjan.

Problem Of The Week Ennakkoluulottomuus on varmasti yksi tärkeimmistä kehityksen edistäjistä!

Onko kisakiipeilytyylisten bouldereitten kiipeämisestä sitten hyötyä ulkoboulderointiin? Minun vastaukseni tähän on ehdottomasti kyllä. Vaikka kivillä tehtävät muuvit ovatkin keskimäärin hieman ”kesympiä” verrattuna moniin kisabouldereihin löytyy niiden taustalta aivan samat ominaisuudet, joita pitäisi kehittää. Moni miettii mitä hyötyä jostain parkourtyylisestä boksihyppelystä voi olla ulkoboulderointiin? Tässäpä esimerkiksi pari näkökulmaa:

1 ) Melko usealla kiipeilijällä on ongelmia esimerkiksi dynaamisten muuvien kanssa. Kiipeilytyyli on luonnostaan staattinen ja kynnys lähteä tekemään dynaamisia muuveja on korkealla. Toki tämän ongelman työstämiseen löytyy monenlaisiakin mahdollisuuksia, mutta tarttumalla ennakkoluulottomasti vaikka erilaisiin boksihyppelyihin tai run & jump tyylisiin haasteisiin pääsee työstämään tätä osa-aluetta erittäin hauskalla tavalla. Lisäksi tämän tyyliset haasteet tekevät erittäin hyvää kehon koordinaatiolle.

2 ) Toinen näkökulma liittyy kiipeilijän henkisen puolen kehittymiseen ja tavoitteiden asettamiseen. Viikon reitti toimii loistavana välitavoitteena viikottaisessa treenissä. Kukin voi asettaa tasolleen sopivan tavoitteen. Joillakin henkilöillä sopiva tavoite on viikonreitin flash, jollakin toisella se voi olla reitin selättäminen viikon aikana ja tietenkin kaikkea siltä väliltä.

Problem Of The Week 

Jape ja ns. ”perstechnique”

 

Apua, missä greidilaput?!

Henkilökohtaisesti vieroksun hieman kisareittien greidaamista. Monet reiteistä perustuu nimenomaan muuvien oppimiseen ja tällöin reitti voi tuntua aluksi hyvinkin vaikealta. Sitten kun liikeradat alkavat olla hallussa reitti ei tunnu enää ollenkaan niin  vaikealta. Greidilapun laittaminen johtaisi siis innokkaita kiipeilijöitä tarpeettomasti harhaan ja moni saattaisi lapun nähtyään jopa jättää kokeilematta reittiä. Näiden syiden takia  olemme tietoisesti jättäneet viikonreiteistä greidilaput kokonaan pois. Avoimin mielin siis 🙂

Timanttista toimintaa vai silkkaa huuhaata?

Palaute viikonreiteistä on todella positiivista. Idean syntyessä kyllä tiesin, että tästä tulee hyvä juttu, mutta silti vastaanotto on ylittänyt kaikki odotuksemme! Jopa vannoutuneet ulkokiipeilyn harrastajat järjestävät asiansa nykyään niin, ettei vahingossakaan yksikään viikonreitti pääse menemään ohi! Se on paljon se 🙂

VOEMAn viikonreitit Youtube soittolistallamme (uusin ekaks):

– Sami / VOEMA

Savo Boulder Classics Series – Fuck the progress

Siiri lähettää Fuck the progressin Siiri Uuksulainen lähettää Fuck the progressin

 

Fuck the Progress oli aikoinaan yksi ensimmäisiä reittejä joka tuli kiivettyä Kuopiossa tänne muutettuani. Reitti sijaitsee Harjulan kivi nimisellä spotilla melko lähellä Kuopion keskustaa, leppoisan lähestymisen päässä. Autolle löytyy hyvä parkkipaikka ja jos sellaista ei omista on lähestyminen mahdollista myös pyörällä tai bussilla. Kivi on siis varsin lähellä kaikkea mutta silti sinne mennessä tuntuu siltä että on luonnossa. Kivi myös kuivuu sateen jälkeen varsin nopeasti ja nämä ovatkin pää syyt miksi kyseinen reitti on melko monen tikki-listalle päätynyt.

Edellä mainitut eivät kuitenkaan ole ainoat syyt. Reitti oli ensinousunsa aikana merkki uudesta rajapyykistä kuopiolaisessa kiipeilyssä, silloin maaginen 7B:n greidi saatiin boulderissa rikki! Nykyään Kuopio-greideissä reitti on siirtynyt 7A+:n kategoriaan mutta monessa paikassa olisi alkuperäinen 7B ihan kohdillaan.

Reitissä on myös varsin kelvolliset muuvit: alkuun muutama helpompi liikahdus, jotka hieman väsytävät ja tekevät kruksista varsin kinkkisen, ainakin huonommilla kitkoilla. Oma beetta oli pitkä veto hyvästä underista gastoniin, jonka varassa sitten kiikkerä jalan nosto korkealle käden yläpuolelle. Tässä tyylissä on tarkkaa mitä tekee vasemman käden peukalolla, sillä pitää painaa voimakkaasti vastaan kun nostetaan vasenta jalkaa ylös, muuten menee tasapaino. Muita tyylejä on myös nähty ja ne käyttävät yleensä oikealla kädellä halkeamassa olevia slouppaavia krimppejä.

Pidemmittä puheitta suosittelen tutustumaan alla olevaan audiovisuaaliseen kokonaisuuteen, jossa reitin avaaja Samuli Pekkanen kertoo miten ensinousu aikoinaan tapahtui.

-Sampsa

Fuck the progress 7B from VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus on Vimeo.

Valokuvaus – olennainen osa kiipeilykulttuuria

Siiri Romppainen @ Martti Servo kivi, Rovaniemi.

Siiri Romppainen @ Martti Servo kivi, Rovaniemi. Kuva: Sami Romppainen

Valokuvaus on  olennainen osa tämän päivän kiipeilykulttuuria. Monet meistä kuvaa tallentaakseen muistoja hienoista päivistä kivillä ja kallioilla.

Osa porukasta retkahtaa syvemmälle kuvaamisen maailmaan ja haluaa myös kehittää itseään sillä saralla. Monesti kipinä kuvaustaitojen kehittämiseen herää kiipeilijän omasta kokemuksesta, kun esimerkiksi tunnelma reitin hienoudesta tai miljööstä ei välity kuvasta niin kuin sen haluasi.

”Miksi näissä minun kuvissa tämä paikka ei näytä yhtä hienolta, kuin paikanpäällä?” -on ajatus, joka on käynyt varmasti monellekin tutuksi.

Kiipeilykuvaukseen pätee normaalit valokuvailmaisun perusperiaatteet. Aihepiiri tietenkin asettaa omat haasteensa, niin teknisellä – kuin ilmaisullisellakin saralla. Liikkeen pysäyttäminen, vähäinen valon määrä tai liian suuret kontrastit, rajaus ja sommittelu ahtaissa paikoissa ovat perusongelmia, joihin täytyy koettaa keksiä ratkaisuita. Yhtä tärkeitä ratkaisuita on tehtävä ilmaisullisella puolella: Mitä haluan kuvalla kertoa? Onko reitti niin vaikea, että tekisi mieli kertoa siitä? Miellyttääkö miljöö kovasti? Onko reitti korkea ja kuumottava? Vai viekö fiilis yksinkertaisesti mennessään ja haluaisit välittää mukavan tunnelman kuvan kautta myös muille?

Nikita @ Luohuan kivi

Nikita Yarko @ Luohuan kivi. Kuva: Sami Romppainen

Onko porukalla intoa opetella kiipeilykuvausta enemmänkin? VOEMAlta löytyy osaamista valokuvaamiseen sekä kouluttamiseen.  Mikäli kysyntää löytyy, niin voisimme järjestää valokuvauskursseja, joissa tulokulmana olisi kiipeilykuvaus. Perusajatuksena voisi olla  yhden  päivän, tai viikonlopun mittainen kurssi, jossa käytäisi ensin läpi  valokuvauksen teoriaa ja sitten tehtäisi käytännön kuvaustehtäviä. Sisältöhän toki on hyödynnettävissä kaikkeen kuvaukseen, aihetta käsitellään kurssilla vaan rakkaan harrastuksemme kautta!

Miltäpä kuulostaa? Suap kommentoija 😉

– Sami / VOEMA

Scroll to top