#olddognewtricks part 22
Vanha koira uudet kujeet, part 22 (Elias Annila, trädikiipeilyn Musta Hevonen, tai vähintään harmaa poni)
Suomalaisessa kiipeilyscenessä on enemmän ja vähemmän tunnettuja harrastajia, joista uskoisin Elias Annilan kuuluvan vahvasti tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Oman tutkan alle herran edesottamukset pujahtivat viimeistään vuonna 2018, jolloin herra jammaili toistonousun (ja ilmeisesti tähän päivään ainoan nousun legenda Purasen ensinousun jälkeen) Haukkakallion myyttiseen ”Saranaan, 7c/+”.
Rupatteluhetkemme aikana pohdimme ikuisen kesän metsästystä pakuilun näkökulmasta (Eliaksesta kun liikkuu huhuja joiden mukaan hän on asunut talvia pakussaan työpaikan parkkiksella, jotta on päässyt reissuun maailmalle). Pääpaino keskustelussa liittyi kuitenkin herran varsin mielenkiintoiseen tikkilistaan (https://27crags.com/climbers/eliasa/ascents). Eliaksen tikkilistassa merkillepantavaa on se, että kovimmat nousut ovat trädeja. Hänen oma pohdintansa on, että jos jotain vaikeutta pystyy kiipeämään sporttina, pystyy sitä kiipeämään trädinakin. Validi näkökulma sinänsä, mutta harvemmalla meistä nousut luonnollisilla varmistuksilla kulkevat ihan käsi kädessä fyysisen suoritustason kanssa…
Atlantis, 7b+ (multipitch). Kuvissa 1 ja 2 bivitunnelmien kontrastia ekalta ja tokalta ykältä. Tokassa kuvassa ei maltettu odottaa pohjoisseinällä varpaita lämmittäviä auringonsäteitä.
Trädin perustason noustua Elias on käynyt tikkailemassa kunnioitettavan määrän Pohjois-Norjan multipitch -klassikoita. Juttelimmekin luonnollisesti myös niistä ja erityisesti halusin kaivella pohdintaa siitä, miten Lofoottien Vågakallenin Storpillarenilla sijaitsevan Freyan 7b+ kaltaista isoa reittiä työstellään. Kyseinen reitti on Eliaksella ja hänen naisystävävällään Karinilla vielä työn alla, eikä ihme, kun kuuntelee reitin luonnetta. Kyseessä ei ole ihan perus-Prestenin haikkailu…
Freya 7b+. Kuvat 1 ja 2 on vuodelta 2019 kun yrkättiin ekan kerran. Ekassa kuvassa meitsi kruksi släbin saitti-yrkällä puntti tutisten. Kolmas kuva on viime vuodelta ja siinä Karin lähettämässä ekan kruksikp:n stemmikulmaa.
Herran kovin tikki Bohuslänistä on tällä hetkellä luomureitti nimeltään Kärlek, 8b. Oman laskuopin mukaan 8b:n trädiä kiivenneiden lista Suomessa ei ole valtavan laaja (Tomi, OP…), mutta Elias pohtii asiaa omaan vaatimattomaan tapaansa näkökulmasta ”Moni varmasti kiipeäisi, jos vain lähtisi asiakseen kokeilemaan”. Toki moni juoksisi maratoninkin alle 3 tuntiin jos alkaisi oikein kovasti treenaamaan… Koska kyseessä on tiukin reitti, jonka hän on kiivennyt, on vaikeuden peilaaminen vaikeaa. Jotain kuitenkin kertoo, että vertauksena Nummen sporttiklassikko Sulttaani (tiukka 8a+ tai monen mielestä 8b) tuntui huomattavasti helpommalta.
Pohdintaan omista kiinnostuksista henkisten tai fyysisten linjojen tarjoamiin haasteisiin Elias vastaa mielestäni sympaattisesti ”Ehdottomasti ei henkisille linjoille. Olen sydämestäni espoolainen yläköysittelijä ☺”. Tämä nivoo sisälleen jälleen kerran kiipeilyn hienouden. Jokainen voi kiivetä sitä omalla tavallaan ja parhaimmillaan saada siitä omat onnistumisen elämyksensä. Toki reittien henkisyys on myös kokijan korvien välissä. Osa meistä toppahousuharrastajista voisi kuvitella vaikkapa Freyan tai Olhavan Teemu Tapanis-klassikko Ikaroksen, 7c kaltaisten reittien olevan parhaimmillaan henkistä osastoa…
Diamanten 8A. Lähimmät kotiboulderit, täällä tullu viimeaikoina kiivettyä/treenattua aika paljon ja tarjoo ihan hyvää kiikkua ja kuivaa kiveä lähes ympäri vuoden.
Ja loppuun vielä bonariksi video ”Sista Bossen, 8a” Hallinden, Bohuslän.
Katso alta Eliaksen videohaastattelu!